Näin meitä huijataan

Huijaamisen perusteet

Viikko sitten (22.10. klo 21,05) ulos tulleeseen YLE:n Perjantai-ohjelmaan oli suomalaisittain kivan temperamenttisesti esiintyvä toimittaja Sean Ricks löytänyt hyvän aiheen: Miksi meitä on niin helppo huijata?  Ohjelmassa kuorittiin esiin huijaamisen taustatekijöitä, voisiko sanoa ”filosofiaa”.

Aluksi koronaelämän tylsistyttämä Jonna Janetzko kertoi kuinka aikansa kuluksi ”vastahuijasi” nigerialaisia nettirakkaushuijareita. Työkseen yleisönsä auktorisoimana huijaava mentalisti Pete Poskiparta analysoi miksi huijari onnistuu ja milloin hälytyskellon pitäisi soida: 1. Liian hyvä. Jos jokin tuntuu liian hyvältä, se ei yleensä ole totta. 2. Kiire. Päätös, kauppa tai salasananvaihto yms. on tehtävä heti. 3. Auktoriteetti. Huijari piiloutuu auktoriteetin taakse. 4. Heikko hetki. Edellä mainitut menevät läpi, kun ne osuvat ihmisen heikkoon hetkeen.

Oikeastaan olemme kaikki huijareita valkoisine valheinemme, joilla kätkemme aidot ajatuksemme ja pidämme kommunikaation liikkeellä. Arvostamme valkovalheiden suoltajia enemmän kuin heitä, jotka sanovat suoraan, että ”onpas sinulla kökkö takki tai taas tukka rumasti”. Aiheesta on mainio elokuva Valehtelija, valehtelija (Lier, Lier), jossa Jim Carrey  vaihteeksi tekee kontrolloidusti ylinäytellyn pääroolin miehenä, jonka on pakko puhua päivän ajan vain totta. Huonostihan vuorovaikutus silloin sujuu.

 

Raha saa huijarit hommiin 

Perjantai-ohjelman välijohdantona oli taiteilija Veli Sepän tarina suomalaisittain poikkeuksellisesta taidehuijauksesta. Vuosikymmenet hitsarin töitä tehnyt, sydämeltään ja taidoiltaan taitelijaksi syntynyt taidemaalari Seppä huijattiin suurten palkkioiden toivossa kopioimaan tunnettujen mestareiden töitä. Tarinassa on liki ”mafiamaista double-crossingia”: Taitelija huijasi töillään ja tuli itse huijatuksi. Muistatte elokuvan Puhallus, jonka käänteissä ei enää tiedä kuka huijaa ja ketä.

Veli Sepän maalaamia satoja kopioita  – pääosin suomalaisten ja useiden kansainvälisten mestareiden töistä –  eivät erottaneet aidoista edes asiantuntijat. Miten tämä oli mahdollista? Yksi syy oli teknisen tutkinnan puutteet, mutta totta kai Veli Sepän ”mestarillinen” tekniikka oli tärkeää. Sitten astuu kuvaan huijarit liikkeelle paneva voima – raha.

 

Harmittomia huijareita

Italiassa, Livornossa, tehtiin taannoin taidemaailmaa ”järkyttänyt” huijaus. Taidemaalari ja kuvanveistäjä Amadeo Modigliani (1884-1920) oli kotoisin Livornosta. Vuonna 1984 erästä kaupungin lukuisista kanavista ruopattaessa kaivurin kauhaan osuin veistos, joka todettiin Modiglianin varhaiseksi työksi, jonka taiteilija oli nuorena kiukuspäissään paiskannut kanavaan. Kaupunkilaiset olivat riemuissaan.

Kuinka olla, kolme ”kivimiestä” (Pietro Luridiana, Francesco Ferruccio ja Michele Ghelarducci ) tekivät Modiglianin tyyliä matkivan veistoksen ja heittivät sen kanavaan. Pian se osui kaivurin kauhaan ja taideväki riemuitsi jälleen. Asiantuntijoita jekuttaneet hupihuijarit tekivät pilan, josta nousi kansainvälinen poru. Eräs ranskalainen asiantuntija kieltäytyisi uskomasta, että poikien tekemä veistos ei ole aito. Aiheesta on laaja tv-dokumentti.

 

Onko taiteessa ”huijarihintoja”

Mäntän Serlachius museossa päättyi 10. lokakuuta ”maailman mystisimmän” taiteilijan, Banksyn, näyttely. Mystisimmän? Niin, Banksyn henkilöllisyys on pysynyt salassa ja hänen töistään maksetaan huippuhintoja. Banksyn taulunsa kehykseen asentaman silppurin puoliksi tuhoamasta graffitinkopiosta, Girl with Balloon, maksettiin Lontoolaisessa huutokaupassa 1,37 milj. dollaria. Banksyn huumori ei ole halpahintaista. Mainittakoon – jos tällä mitään pelastan; en ole taiteen vihaaja, päinvastoin ja arvostan abstraktia taidetta, Banksyakin, mutta olen pidättänyt itselläni oikeuden ihmetellä.

 

Kun ideat loppuvat, plagioidaan

Huijaaminen ei ole tuntematonta kirjojen eikä musiikin maailmassa. Plagiointia on tapahtunut aina; miljoonia levyjä myydessä syntyy rojalteja ja kukapa ei haluaisi työntää kättään tarjolla olevaan rahakasaan. Viimeisimpiä vääntöjä on käyty siitä, onko Led Zeppelinin ”boomereiden kehtolaulu”, Stairways to Heaven, kopio Spirit bändin Taurus kappaleesta. Monen väännön jälkeen sävel- ja sointukulku todettiin kitaristi Jimmy Pagen ”sävellykseksi”  (lainaukset, koska juurikin rockmusiikissa esiintyy samoja sointuriffejä). Spirit-bändin poikia varmaan harmitti kun jäivät miljoonat saamatta.

On Suomessakin osattu. Tapio Rautavaara rallatteli Johnny Cashin I Walk The Line-kappaleen nimiinsä Yölinjallain–nimisenä (muutettu Tapsan versioksi). Rauli ”Badding” Somerjoki unohti, että ”säveltämänsä” pikkuhitti, ”Kuihtuu kesäinen maa”  oli unkarilainen 1960-luvun iskelmähitti (virhe on korjattu). Oletteko muuten kuulleet kotimaisista tai ulkomaisista managereista, jotka puhalsivat taiteilijan palkkiot taskuihinsa. Ette vai? Jos Leonard Cohen eläisi, hän voisi kertoa miljoonaesimerkin. Eräällä suomalaisella, entisellä ”kyykkyviulistilla” olisi myös asiasta pientä kokemusta.

Näin Kirjamessujen aikaan muistuu mieleen koomisenkireästi ”kekkoslasiensa” takaa tuijottavan Jari Tervon lause: ”Kirjallisuudessa varastetaan kaikki mitä ei ole pultattu kiinni”. Kärjistyskö? Toki kirjaimet ovat yhteisiä (kuten ovat nuotit ja soinnut), mutta kirjailijan (ja säveltäjän) odotetaan muodostavan niistä omia, ei lainattuja tarinoita.

 

Onko yritysmaailmassa huijareita

Perjanta-ohjelmassa esiintyneen mentalisti Poskiparran mukaan yritysmaailmassakin esiintyy huijareita. Sen mahdollistavat mm. vahva auktoriteetti ja karisma, mainitsipa hän psykopaatitkin. Juuri lupaavan tuloksen tehneessä Nokia-nimisessä yrityksessä ei varmaan ole huijareita, mutta ehkä nokialaiset kerran ”huijattiin” uskomaan ettei kosketusnäyttökännyillä ole tulevaisuutta. Seuraukset muistamme. Kaikessa yrittämisessä on riskinsä. Taannoiset Stora Enson Amerikan – ja Soneran Saksan valloitukset ja valtion miljarditappiot mennevät vain riskinoton piikkiin. Minkä piikkiin laitetaan se, että osa huoltofirmoista huijaa laiskasti etujaan ajavia taloyhtiöitä perusteettomilla laskuilla? (Lähde YLE, MOT 25.10.2021).

 

Poliittisia puhalluksia

Huijataanko politiikassa? ”Sarisairaanhoitajien palkankorostus”, kevätilmaan haihtunut ”vappusatanen”, Kreikka huijasi EU:ta ja EU meitä maksamaan eurooppalaisten pankkien Kreikan tappiot – ja ”me tienattiin tällä”. 90-luvun laman oudot koukerot? Opposition mielestä hallitus huijaa aina.

Onneksi saamme äänestää. Mutta jo neljän vuoden väärällä politiikalla huijatuksi tuleminen maksaa veronmaksajille riihikuvaa rutkasti. Kun kokematon, piireissään karismaattinen henkilö nousee ihailijoittensa äänillä valtaan, jälki voi olla dramaattista. Ihailemaan huijatut silmämme eivät suostu näkemään, että ”keisarilta” (tai ”keisarinnalta”) puuttuvat vaatteet – oman kansan etu unohtuu, kun on vain vahva ideologia ja aatteet.

 

 

+3
jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on
- en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu