Onneksi meillä on kaikki hyvin

Alkoi jo tympäistä – tuo Yhdysvaltojen presidentin etsimistouhu. Tympäistä, koska tuntui ettei siinä päästä puusta pitkään, eivätkä tuntuneet toimivan lait eikä säännöt mitkään. Nyt vielä istuva pressa yrittää venyttää sääntöjä saadakseen jotain särvintä leivän päälle itse sähläämänsä presidenttiyden ja epäonnisen kampanjan jälkeen. Onneksi Pennsylvania piti kutinsa ja valitsi maalleen paremman kahdesta vanhuk…

Yksi varma voittaja näissä vaaleissa olivat ikäihmiset. Nimenomaan ikäihmiset! Tai mitä me keskisen keski-iän ylittäneet olemmekaan? On virallisen varmaa ja julistettu peräti Helsingin Sanomien otsikossa: ”75-vuotias ei ole nykyisin vanhus”. Kiitos USA:n kauan eläneet presidenttikandidaatit! Ja kauan eläkää!

Me ihmiset ikäännymme kovin eri tahtiin ja suuresta osasta viisikymppisiä ei olisi vaaliruljanssiin, joka tukijoukkojenkin avustamana on semmoinen mylläkkä, että siinä saattavat ”senat” menne välillä ”sakaisin” – ja siitäkös kilpailijan leirissä tykätään. Saadaan pilkkavideoita.

Noh, kun kuuntelee (ja katsoo) USA:n tulevaan presidenttiä, niin kuulijalle tulee jotensakin epävarma olo. Tuo ei enteile hyvää. Ja kun katsoo tarkkaan sorjavartisen tulevan pressan kävelyä – töksähtelee, ei ole elastista, ei.  Toivottavasti ajatukset eivät töksähtele,  pysyvät kuosissa, kuin tukka ja hohtavat hampaat. Poistuvalla pressalla oli niin ikään tukka hyvin ja kello näkyi, hänen kohdallaan kuulijan epävarmuus nousi aivan muista ja ilmeisen vakavista syistä.

Jenkit ovat aina ihailleet nuoruutta, yrittäneet olla nuorekkaita eikä siinä pahaa mitään. 1990-luvun New Yorkissa itse koin ”ajatushepsnaakin”, siellä kun ihmiset olivat dynaamisia ja asennoituivat työhön positiivisesti, jatkoivat vielä toinen jalka haudan puolellakin. Tuohon saattoi olla käytännön syitä, mutta tuntemissani tapauksissa ”ikinuoret” menivät sorvin ääreen ”sorvaamisen ilosta”.  Suomessa tuohon aikaan nelikymppiset haaveilivat eläkepäivistä, joka lama-Suomessa toteutuikin kun viisikymppisiä siirrettiin eläkeputkeen.  Nythän kaikki on toisin täälläkin.

Yksi paikka mistä vanhukset eivät koskaan katoa, on suomalainen terveydenhuolto. Terveyskeskuksissa jo eläkeläisiä kohdellaan vanhuksina ja ynseästi, 70 v. potilas on kuulemma turhake, joita on pakko sietää – ja annetaan PanCodia. Tuosta – aiheen sivuun hypäten – tuli mieleen erään sukulaismiehen (80 v.) resepti, jonka näin. Hänelle lääkäri oli määrännyt (tarvittaessa) kahdeksan (8) PanaCod-opioiditablettia päivässä. Kokeilkaapa! Itseltäni tuolla lääkityksellä lähtisi säryn lisäksi taju, ellei henkikin. Tosin sukulaismies ei edes koskenut ko. lääkkeisiin.

Nyt joku Jenkkilässä asunut tulee ja ilmoittaa, kuinka meillä terveydenhuolto on kuitenkin tolallaan. Okay, okay, noin minäkin ajattelen, etenkin silloin kun tulen kehitysmaasta kotiin Suomeen.  Ja Jenkkilähän on köyhälle sairaalle terveydenhuollon kehitysmaa. Tuohon tuskin tulee dramaattista muutosta seuraavan neljän vuoden aikana.

Onneksi Suomessa suurin piirtein kaikki on, presidenttiä myöten, Sale-tisti kohdillaan.

 

 

 

 

 

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu