Putkiremontti

Taloyhtiöiden hallinnosta sanottua.

-”Huonosti hoidettujen taloyhtiöiden hallitukset toimivat kuin nykyinen valtion hallitus – toisten rahoja on helppo tuhlata.”

-”Taloyhtiöiden heikot hallitukset ovat isännöitsijän sekä remonttifirmojen johdateltavissa.”

                                               OOO

Olen ”onnenpekka”. Kyllä. Olen ollut – tähän saakka. Monissa taloyhtiöissä asuneena olen onnistunut välttämään putkiremontin – tosin suunnittelematta ja sattumalta. Nyt tuuri kääntyi ja nalli napsahti.

Kaikki alkoi pikkuhiljaa kuin varkain. Oli vesivahinko siellä ja täällä, sitten tuolla. Yhtiökokouksessa mainittiin sana PUTKIREMONTTI – ”joo, mut se tulee ehkä kymmenen, tai jos huono mäihä käy, viiden vuoden päästä”. Tilanne oli vielä rauhallinen. Vuodet vierivät ja aikanaan tuli kutsu infoon, pian toiseen. Remonttirattaat alkoivat raksuttaa.

Vauhti kiihtyy

Verkkainen alku saa lisävauhtia. Eräänä päivänä postiluukusta putoaa ensimmäinen tiedote, toinen ja kolmas…, tiedotteita ilmestyy porraskäytävän taululle, tärkeimmistä on useita kappaleita että viesti menee perille.

Aluksi ilmoituksissa on ystävällinen sävy, kuin pankin ensimmäisissä perintäkirjeissä. Vähitellen sävy muuttuu käskeväksi. Postiluukusta putoilee ja ilmoitustauluille niitataan lisää lappuja, määräyksiä ja aikatauluja: Kellarikomerot ja pyörätilat on tyhjennettävä! Asunnossa ei voi asua näinä kolmena kuukautena! Huomioittehan sen ja sen… Tuleva remontti on saanut aikataulun, jonka mukaan on elettävä.

Remontti tulee iholle – ja kukkarolle

Tässä vaiheessa putkiremontti on totta ja jokaisen asukkaan on se sisäistettävä, pulinat pois. Katse on käännettävä 7-8 kuukauden päähän, jolloin kaikkien kolmen rapun asunnot ovat – jos kaikki menee hyvin ja fiskaalit suo – valmiita ja jäljellä on viimeistelytyöt. Siitä alkaen talossamme asuisi onnellisia asukkaita, jotka maksamme itsemme kipeiksi, ja jos asuntojen hinnat laskevat ja korot nousevat niin ”takkiin tulee että tuntuu”, ehkä emme saisi edes omiamme pois, ainakaan heti remontin jälkeen myydessä.

Putkiremontti eli linjasaneeraus ei ole leikin asia ja se koettelee asukkaiden hermojen lisäksi kukkaroa, puhutaanhan miljoonaluokan hankkeesta, jonka vaihtoehdoista ja valinnoista usein päättää amatöörihallitus. Pienemmästäkin syntyy kitkaa ja näkemyseroja asukkaiden välillä sekä kritiikkiä hallituksen valintoja kohtaa – etenkin jos remontti ei etene kuin ”strömsössä” ja jos tiedottaminen on hoidettu huonosti. Putkiremontti on asukkaiden ja hallituksen stressitesti.

Hallitus ja isännöitsijä paljon vartijoina

Ei ole kauaakaan, kun putkiremontti tehtiin aina samalla tavalla – putket pantiin uusiksi. Sitten tuli ns, ”sukitus”, jossa heikentyneen putkiston sisäpinta vahvistetaan ujuttamalla putken sisään uusi, kestävä kalvo eli ”sukka”. Olen kuullut, että ”sukitus” on suosittu mm. Keski-Euroopassa, mutta Suomessa siihen suhtaudutaan nihkeästi. Tarkkoja syitä en tiedä, mutta epäonnistuneista tuloksista olen kuullut.

”Sukituksen” etuja ovat mm. hinta, nopeus ja se mahdollistaa asumisen remontin aikana. Asenteet ja tarpeet muuttuvat. Ehkä kevyempää ja edullisempaa ”sukitusta” kannattaisi harkita esim. 1950 – 70-luvuilla rakennetuissa taloissa. Noiden talojen elinkaari voi yllättäen lyhentyä, kun esim. energiavaatimusten kiristyessä huomataan, että purkamalla pois vanhan voi tontille rakentaa korkeamman, modernimman, energiatehokkaamman ja samalla tuottavamman talon.

Oheisremontit vaativat osaamista

Urakoitsija myy työtä ja tuotteita ja jo suunnitteluvaiheessa hallituksen tulisi tietää mitä tahtoo. Heikko ja ehkä ymmärtämätön hallitus on urakoitsijan vietävissä. Putkien osalta homma jää ammattimiehille, tuo myyminen koskeen oheisremontteja, kun hallitus joutuu ratkaisemaan oheis- tai harrastetilojen tasosta tai rakennetaanko pesutupa, sauna ja minkä tasoisina.

Eräässä talossa syntyi napinaan, kun hallitus päätti purkaa toimivan kahden pukuhuoneen saunan ja tilalle tuli (remonttifirman myymänä) yhdenpukuhuoneen ”kylpylätunnelmainen sauna”. Samalla purettiin useita väliseiniä ja heitettiin pois hyvät kestävät puupaneelit ja täyspuista kalustoa. Purkutyön ja materiaalien vaihdon seurauksena saunasta tuli kallis. ”Maksoimme enemmän ja saimme vähemmän”, asukas valitti. Uusi, kallis saunan on vähällä käytöllä, mutta jos asukkaat innostuisivat saunomaan, se ei onnistu; yhden pukuhuoneen sauna voi tarjota vain 3-4 vuoroa illassa (kahdella pukukopilla illassa saunoo 6-8 ruokakuntaa). ”Taloyhtiössä riittää toimiva sauna, kylpylätunnelmat haetaan muualta. Taloyhtiön saunan olisi oltava mahdollisimman monen asukkaan käytettävässä”, asukas kritisoi hallituksen valintaa.

Joskus vanhassa on vara parempi

Remonttien yhteydessä tuhotaan usein hyvinkin laadukasta kestävää puumateriaalia. Vanhan, mutta laadukkaan puumateriaalin säilyttäminen on vaativa valintakysymys.

On totta, että vanhojen puuovien (ym. vanhan, hyvän, kestävän puumateriaalin) korjaaminen vaatii työtä ja rahaa, mutta usein maksaa vaivan. Liian helposti antaudutaan myyntimiehille ja mennään helpomman kautta: ostetaan mitä urakoitsija tarjoaa, vaikka se olisi heikompaa kuin vanha materiaali. Vanha puusta rakennettu ovi kestää ja sitä voi korjata, uudet kalvopintaiset ovet ovat kertakäyttötavaraa ja hyödyksi vain valmistajalle ja myyjälle.

Kuka isännöi ja miten?

Viime aikoina on ollut kritiikkiä taloyhtiöiden isännöintiä, huoltoa, hallituksia ja meitä osakkaita kohtaan. YLE:n MOT- ohjelmassa (25.10.2021) kerrottiin mm. huoltoyhtiön aiheettomista laskutuksista. Heikko hallitus ja rahojensa kanssa huolettomat osakkaat luovuttavat vallan isännöitsijälle ja huoltoyritykselle. Harvoin on niin hyvin, kuten asuessani Helsingissä ”museotalossa”, jonka isännöitsijänä toimi oman talon asukas, tarkka ja pätevä arkkitehti, joka hoiti yhtiötä kuin omaansa – rakennuksen ja osakkaiden eduksi.

Kerrotaan, kuinka taloyhtiön hallituksen jäseneksi pääsee kun avaa suunsa yhtiökokouksessa. Ei tuossa mitään pahaa ole, jos taloyhtiössä ovat asiat kunnossa. Ongelmia syntyy, kun ompeluseuratasoinen hallitus joutuu yllättäen ottamaan vastuulleen suuria ja vaikeita remontteja.

Remonteista yleisesti

Suomessa on paljon 1960 -1970-luvuilla rakennettuja lähiöitä, joissa on edessä putkiremontti. Nopeasti nousseita lähiöitä ja rakennuksia on myös purettu. Onneksi valtio ei ole nyt ryhtynyt subventoimaan putkiremontteja.

Vuoden 2010 aikaan valtio myönsi tukea rakennusten pintaremonttien eli lämpöeristyksen parantamiseen. Kuinkas kävi? Kaikki remonttia suunnitelleet taloyhtiöt halusivat päästä osalliseksi tukirahoista, syntyi remonttiruuhka joka nosti hintoja ja valtion avustus valui remonttifirmojen taskuihin.

Remonttiruuhka aiheutti pulaa ammattimiehistä, mm. muurareista, joita haalittiin ulkomailta ja tiedän tapauksia, joissa työn jälki ei ollut ammattimaista. Jos työn heikko laatu edellyttää purkua tai korjauksia, hallitukselta vaaditaan kanttia ja osaamista, että heikkoa laatua tehnyt firma saadaan vastuuseen sekä korvauksiin. Työn laatuun pitäisi voida luottaa. Putkiremontissa ei liene mahdollista, että työn laadusta tingittäisiin. Eihän?

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Aikanaan taloyhtiössämme lorisee vesi uusissa putkissa huoneistokohtaisen vesimittarimme kautta. Tuo vesimittari on erinomainen ratkaisu; läträäjät maksakoot.

Loppukesästä remonttifirman kontit katoavat pihasta, viimeistelyä, uusi ruoho vihertää. Ehkä silloin voin todeta aurinkoisesti hymyillen, kuten putkiremontista äskettäin selvinnyt naapuritalon asukas: ”Loistavaa, kaikki on niin hyvin että.” Heidän taloyhtiönsä pärjäilee nyt uusilla putkilla, kylppäreillä ja sähkönousuilla pitkään. ”Kaupan päälle” heillä on maalämpö joka koettelee kukkaroa, mutta maksaa itsensä takaisin yllättävän nopeasti.