Sambaa ja Palestiinaa

Samba vaatii täyydellistä heittäytymistä rytmien vietäväksi. Kuva: MJ Korhonen.

 

Helsingin jo perinteinen Samba Carneval pidettiin jälleen lauantaina 8. kesäkuuta. Karnevaalin ”potkaisi” käyntiin Helsingin pormestari Juhana Vartiainen, joka teki parhaansa saadakseen ääneensä rentoa sambasvengiä – ja totta kai pormestaritasolla tuollainen on helppoa kuin samban tanssi.

Paikalliset sadekuurotkin kaikkosivat ja sambakulkue keinahteli Helsingin keskustan halki mitä kauneimmassa säässä. Toki tuuli oli koleampi kuin koskaan sambakarnevaalien kotimaassa Brasiliassa. Oikeaa sambakarnevaaliahan vietetään helmi- maaliskuussa juuri ennen katolisen paaston alkamista.

 

Rummut, ”bateria” on samban perusta. Kuva: MJ Korhonen

 

Senaatintori lainehti väreissä, kun kotimaisten sambakoulujen tanssijat ja kärryt valmistautuivat kulkueeseen kohti Esplanadia ja edelleen Kolmen sepän patsaan kautta Aleksanterinkadulle ja takaisin Senaatintorille. Sattumien summana pari kertaa Rion karnevaalit käyneenä, en voi kuin ihmetellä sitä iloa, mikä Helsingin samba karnevaaleilla vallitsee. On ilo seurata kuinka yleisö ja kulkueen jäsenet heittäytyvät samban rytmien vietäväksi – siis me jäyhiksi mainostetut suomalaiset kykenemme samban soidessa heittäytymään irti arjen jähmeydestä.

 

Tulevaisuuden rakentajat samban pyörteissä. Kuva: MJ Korhonen

Tällä kertaa sää suosi jos kohta Rion hiostava paahde oli kaukana. Tänä vuonna aurinko paistoi, mutta – kuten pormestari Vartiainen muistutti – Helsingin leveysasteilla sambakulkue on viety läpi hyisessä tuulessa, jopa vesi- ja raesateessa. Suomessa tarvitaan iloonkin hulvattomuutta, että voi heittäytyä trooppisten rytmien vietäväksi vaikka lunta sataisi. Suomalainen säiden vaihtelu on samban syntymaassa, Brasiliassa, täysin vieras käsite.

 

Mutta mitä otsikossa mainittu Palestiina tähän kuluu?

Matkalla Yliopistokatua Senaatintorille ohitin Helsingin yliopiston. Yllätyksekseni huomasin Porthanian kampuksella telttaleirin, ja koska oli aikaa poikkesi tutkimaan. Hiljainen mielenosoitusleiri oli Palestiinan puolella ja vaadittiin yliopistoa sanoutumaan irti yhteistyöstä Israelin kanssa.

 

Yliopistollinen telttaleiri Palestiina puolesta. Kuva: MJ Korhonen

Näpsäistyäni muutaman valokuvan, luokseni tuli vihreäliivinen nuori nainen. Hän ei oikein osannut esittää mitä hän minulta halusi. Sen ymmärsin, ettei hän vierailustani ilahtunut. Ihmettelin miksi en saa liikkua yleisellä alueella. Vihreäliivinen nainen puhui turvallisesta tilasta. Ehkä kamerani kanssa liikkuessa rikoin tuon mystisen tilan.

 

Parin korttelin matkalla Senaatintorille mietin, ymmärsikö vihreäliivinen nainen Lähi-idän konfliktin monimutkaisuuden? Miksi hän ajatteli, että en olisi ollut Palestiinan puolella? Totta. En ole vain puolella, olen tuota kauheaa sotaa vastaan. Sota olisi lopetettava heti – kuten olisi lopettava kaikki maailman sodat. Gaza tilanne on järkyttävä, mutta, mutta… En voi unohtaa Lähi-itää; Syyriaa, Saudi-Arabiaa, Irania, Irakia,  tuota monimutkaisten ongelmien ja kriisien aluetta. Niin ja Ukraina on aina mielessäni. Mutta mitä tekemistä Israelilla ja Palestiinalla on tässä Samba-aiheisessa jutussa? Tai Lähi-idän ongelmilla? Ylipäätään sodilla?

Arabikevään – ja karnevaalien – aikoihin joskus 2011 kun Lähi-idässä taas puhkesivat veriset taistelut, kuulin seuraavan ajatuksen: Brasiliassa sota olisi mahdoton ajatus, koska sota estäisi jokavuotisen karnevaalin. Ehkä tuo oli vain kevyt heitto, mutta se jäi mieleeni. Onko tuossa ajatuksessa mitään järkeä? Ainakin se, että maailmassa on hyvin erilaisia kulttuureja ja erilaisia tapoja ratkoa ongelmia.

Kannanotto Gazan tuhoamista vastaan. Kuva: MJ Korhonen

 

Tiedämmehän hyvin, että Brasiliassa on ongelmia omasta takaa, ongelmia jotka voisivat puhjeta väkivaltaisiksi. Ehkä, ehkä juuri samba karnevaalit pitävät kansan rauhallisena. Brasiliassa uuden karnevaalin valmistelut alkavat heti kun vanha karnevaali tanssittu alta pois. Samba on todella tärkeä osa brasilialaista elämää.

Mikä olisi se ”samba”, rauhanmusiikki, joka ratkaisisi Lähi-idän ongelmat, ettei sieltä tarvitsisi paeta kylmään Suomeen tuntemaan itsensä muukalaiseksi tai lähteä kotikonnuiltaan Eurooppaan vastustamaan länsimaista kulttuuria? Niin, mikä olisi se rauhan musiikki, joka olisi niin iloista että se saisi ihmiset unohtamaan sotimisen? Sellainen rauhanmusiikki, ettei Suomen yliopistolla tarvitsisi pitää leiriä palestiinalaisten puolesta. Kaikkihan me olemme sotaa vastaan. Eikö vaan?  Samba soikoon ja pysäyttäköön kaikki sodat!

 

 

jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Kesä on Suomessa ihanaa aikaa: Luonto verhoutuu ja ...
- ihmiset vähentävät vaatteitaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu