Suuri ”Gonzo-Matin” metsästys?

 

 

Etteikö otsikossa muka ole mitään järkeä? Olet ehkä oikeassa. Ehkä olet, ehkä et. Ehkä kaipaat selitystä. Kaipasitpa tai et, aion silti selittää, mutta se vaatii pienen tauon.

(Tauko. Piipahdan keittiössä ja laitan mutteripannun liedelle – espressoa. Kahvia odotellessa plärään kirjoja hyllyssäni. Kaikenlaista, joutavaa. Pitäisi heittää pois, vaan kun ei raaski – kirja on sentään kirja.

Hei, kas tuossa. Tuota minä etsin, paksua, 476 –sivuista pokkaria. Kannen on suunnitellut Juho Juntunen ja esipuheen kirjoittanut filosofi Esa Saarinen. Kirjan nimi on outo: Suuri hainmetsästys – Outoja tarinoita oudolta ajalta. Tarinat on kirjoittanut Hunter S. Thompson. Espresso on valmistunut. Kaadan kuppiin ja palaan tietokoneelleni. Alan naputella.)

 

Googletan Wikipedian puolelle. Kuka on Hunter S. Thompson? Mitä kaikkitietävä Wiki hänestä sanoo:

”Hunter Stockton Thompson (18. heinäkuuta 1937 Louisville, Kentucky, Yhdysvallat20. helmikuuta 2005 Aspen, Colorado, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Häntä pidetään niin sanotun gonzo-kirjallisuuden isänä.

Thompsonin tyyli ja kieli on räväkkää ja rajua, kertomukset ja kuvaukset vaikuttavat uskomattomilta seikkailuilta, mutta pohjautuvat kuitenkin vahvasti todellisiin tapahtumiin. Tätä tyyliä kirjoittaa jostakin faktan ja fiktion väliltä kutsutaan gonzoksi.” (Wikipedia)  (Huomaa tummennettu: …pohjautuvat vahvasti todellisiin tapahtumiin.)

 

Hunter S. Thompson oli toimittajien eliittiä – tavallaan – räväkkä ja kirjoitti lennokkaasti. Wiki väittää Hunter S. Thompsonia gonzo-kirjallisuuden isäksi,  joka kirjoitti lennokkaita juttuja maailmalta. Joskus tosin kävi niin, ettei hän  päässyt paikallista baaritiskiä pidemmälle, silti kirjoitti (ehkä juuri siksi) ”lennokkaita”, laajalti julkaistuja juttuja joista lukijat tykkäsivät.  Tuotahan se gonzo-journalismi on – ainakin osin sepitelty juttu, joka ”pohjautuu kuitenkin vahvasti todellisiin tapahtumiin.

 

Mutta mihin tuo aikanaan niin paljon huomioitu gonzo on nyt unohtunut ja kadonnut? Nyt, kun Suomi on saanut oman gonzo-henkisen toimittajasankarinsa. MTV:n aamussa (27.03..2024) haastateltiin Matti Kuuselaa, joka myönsi keksineensä ”jotain pientä” pariin kolmeen juttuunsa. Aamulehti kuitenkin poisti hänen yli 500 juttuaan netistä. Sympaattisen oloinen Kuusela oli sitä mieltä, että häntä jahdataan, osin suotta. Runoilija Eeva-Liisa Mannerista tekemäänsä kuviteltua haastattelua hän kutsui ”runoudeksi”. Miksipä ei?

 

Rohkenenko väittää ja aprikoida? Olkoon menneeksi: Ehkä Matti Kuusela ei ole ainoa, joka on ripotellut pikkuisen vauhtia muuten ehkä nuivanpuoleiseksi jäävään juttunsa. Yhtälailla valokuvia työstetään, rajataan, tummennetaan ja ne kelpaavat silti dokumentiksi tai uutiskuvaksi.  Miksi ei noheva toimittaja värittäisi muuten faktoihin pohjautuvaa lehtijuttuaan — pikkuisen vain mukaan iloa jota ei ehkä ollut, joku  mukava tapahtuma jota ei tapahtunut, mutta joka sopii mukaan ja värittää juttua. Uutinen on eri juttu, pelkkää faktaa.

Voisiko se mennä noin?

 

Onko suomalaisen journalismin kentällä menneillään Suuri ”gonzo-Matin” metsästys?  Luulen, että tästä aiheesta riittää repimistä, puoleen ja toiseen. Hyvä niin. Ehkä joku toinenkin eläkeläistoimittaja kertoo jotain juttujensa synnystä.

Kärjistinkö? Kyllä, vähän vaan, sopivasti.  Mitä itse ajattelet?

(edit; korjattu muutama kirjoitusvirhe)

 

 

jussiosmola
Sitoutumaton Vantaa

Se on jo varma enne kesästä ...
- kun aurinko nousee talvipesästä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu