Tuhannen ja yhden yön tarinoita

Kuva ja copyright; MJ Korhonen

”Tuhat ja yksi yötä” (Tuhannen ja yhden yön tarinoita) on arabialainen satukokoelma, joka muodostuu kehyskertomuksesta ja sadoista tarinoista, joiden joukossa on historiallisia kertomuksia, eroottisia ja rakkaustarinoita, veijaritarinoita, runoja ja uskonnollisia legendoja. Julkaistu 1740 Arabian kielellä. (Wikipedia)

Arabian kielen ja islamin tutkija, professori Jaakko Hämeen-Anttila on todennut, että klassikko Tuhannen ja yhden yön tarinat on menettänyt taianomaisuutensa nykylukijoiden joukossa, vaikka sadut ja tarinat olisivat suora tie islamilaiseen maailmaan. ”Tarinoiden ihmiset ovat lihaa ja verta. He käyttäytyvät kuten me kaikki ihmiset myös tänä päivänä”, Hämeen-Anttila toteaa ( YLEn Uutiset, 02.03.2013)

Jos vanhat ja viipyillen etenevät Tuhannen ja yhden yön tarinat eivät innosta nopearytmiseen kerrontaan tottuneita, asiaan on tulossa -ja on jo tullut- korjaus; Euroopassa ja Suomessa on alkanut uusien ”tuhannen ja yhden yön tarinoiden aikakausi”. Uudet tarinat ovat vanhojen lailla ” eroottisia ja rakkaustarinoita, veijaritarinoita, uskonnollisia legendoja”. Tosin ollakseen veijaritarinoita, osa uusista tarinoista sisältää liikaa raakuutta, valheita sekä hyväksikäyttöä.

O O O

Äskettäin National Geographicin kanavalla esitettiin muista poikkeavasti toteutettu Vankilassa ulkomailla – sarjaan kuuluva dramatisoitu ”dokumentti”. Poikkeuksellisen siitä teki se, että tarinan päähenkilö, Irakin armeijan entinen sotilas, oli runsaasti esillä ja tarina oli koukuttava. Tosin jo hetken katsottuani alkoivat kellot soida; liian hyvä ollakseen totta.

Tarinan juoni kulki pelkistäen näin. Saddam Husseinin rajuista otteista tunnettu ”tuhmapoika”, Uday Hussein tarvitsi kaksoisolennon ja sellaiseksi valikoitui yhdennäköinen sotilas, jonka näköisyyttä lisättiin kirurgisin konstein. Kieltäytyä ei voinut. Kun kaksoisrooliin valittu sotilas pyrki eroon tehtävästään, perhettä kiristettiin mm. raiskaamisilla, niskurointinsa hän tunsi nahoissaan; hakkaamista, eristämistä oloihin joista ihminen olisi tuskin hengissä selvinnyt. Päähenkilö kertoi tarinansa uskottavasti. Miksi epäilin? Olinko väärässä?

O O O

Helsingin Sanomien huhtikuun Kuukausiliitteen kansikuvajuttu ”Kun Kukaan ei nähnyt” on tosikertomus ihmisistä, joiden kehittämän ”sadun” juoni saisi Grimmin satuveljet kääntymään haudassaan; tarinassa on röyhkeyttä ja epäinhimillisyyttä joista veljesten kokoamien kansansatujen aikaan ei osattu edes uneksia. Kun sokeaksi tekeytyen itselleen sosiaalitukia nostava isä painostaa myös tyttärensä näyttelemään sokeaa saadakseen lisää etuisuuksia, ”sadun” juoni liukuu rikoksen puolelle – jota se onkin.

Järkyttävää tarinassa on se, että ilmeisesti vieraskoreudesta sekä sinisilmäisestä hienotunteisuudesta johtuen suomalaiset asiantuntijatkin menivät niin sanotusti halpaan. Silmälääkäri kyllä ihmetteli kun sokean silmät näyttivät terveiltä ja ne, toisin kuin sokeilla yleensä, seurasivat liikettä, mutta ehkä juuri hienotunteisuus esti esittämästä epäilyä. Olihan tarina ainutlaatuinen ja uskomaton.

O O O

Muistatte varmaan ”Lelu-Ramin” satuilevat tarinat; ”kyllä ne siellä uskoo mitä vaan”, oli Rami rehvastellut kun lavasti haavoittumisensa ja esiintyi käsi lastassa sekä otsa siteessä aamutelevisiossa. Joustavalla totuuspohjalla kerrottuja ”yhden yön taksitarinoita” olemme saaneet lukea täällä Puheenvuorossa ja totuuden tai lain toiselle puolen liukuvia ”itämaisia lemmentarinoita” on puitu oikeussalissa. Parhaillaan oikeudessa perataan ”satua” irakilaismiehestä, joka ”nousi kuolleista”.

O O O

Mikä sitten on syy sepityksille? Raha. Hyvällä tarinalla voi tienata, tavalla tai toisella, vaikka nostamalla itselle kuulumattomia etuisuuksia tai korvauksia. Kustantajat ja elokuvatuottajat tarvitsevat tuottoisia tarinoita. Satuileva tarinakin käy, jos se myy. Hyvällä tarinalla voi voittaa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon – tosin fiktio ei juuri nyt ole suosiossa vaan lukijat kaipaavat oman ja sukunsa elämän ”mukapaljastuksia” tyylillä, jonka uudenaallon yksi edelläkävijöistä on norjalainen Karl Uve Knausgård. Uskon, että lähitulevaisuus tuo kirja- ja elokuvamarkkinoille lisää ”tuhannen ja yhden yön tarinoita”. Toivottavasti ne valaisevat rehellisesti menneillään olevaa mielenkiintoista aikaa ja esimerkiksi pakolaisvaelluksen syitä sekä seurauksia.

O O O

Irakilaisen Uday Husseinin kaksoisrooliin ”pakotettu” sotilas ymmärsi hyvän tarinan arvon eikä ” napilla pelannut”. Hän hyödynsi vanhaa ja pätevää ohjeita: Jos valehtelet, tee se reilusti. Sokeaa näytelleet isä ja tytär, Lelu-Rami tai ”kuolleista herännyt” irakilaismies ovat olleet perillä uskottavan valehtelun perusohjeesta; kun valhe on kyllin uskomaton, se voi mennä täydestä.

Katsomani National Geographicin ”dokumentti” eteni kuin parahin dekkari; tosin päähenkilö satuili kirjailijan vapaudella vaikka ohjelma oli ”dokumentti”. Mitä tästä opimme? Aina kun kuuntelemme ihmisen kertomaa, on muistettava ohje: älä usko mitään ennen kuin olet kuullut kaikkia osapuolia, epäile ja tarkista vielä ja vielä kerran.

P.S. Uday Husseinin kaksoishahmon horjumattomalla itsevarmuudella kertoman ”dokumentin” lopputeksteissä mainitaan: ”…tarinasta on tehty elokuva (The Devils Double), tosin monet epäillevät tarinan uskottavuutta…” Tarinan kertoja käyttää titteleitä kirjailija, sotilas ja menestyvä liikemies Euroopassa. Liiketoiminnan laatua ei mainita.

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - etten koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu