Vandaalit valloillaan Vantaalla – erään koulun täystuho

Purkamista odottavan Vantaankosken koulun julkisivu.    (Valokuvat, copy right: M-J Korhonen)

 

 

Keskiviikkona 24.09. klo 12-22 Vantaalla paukkuu ja rätisee – tarkemmin; Vantaankosken koululla rätisee. Tuolloin Kaartin jääkärirykmentti harjoittelee koululla ja sen alueella. Sotaharjoituksissa aina sattuu ja tapahtuu – voi olla, että jotain menee rikkikin.

Vantaalaisten -ja muiden asiasta kiinnostuneiden- on hyvä tietää: Tätä ennen ko. koulussa pidettiin puolitoista vuotta kestäneet ”Vantaan Vandaalien taisteluharjoitukset” – niissä koulun irtaimisto rikottiin täydellisesti. Tämä tiedoksi, ettei kaikkea koululla rikkottua laiteta Puolustusvoimien piikkiin.

 

Voi hävityksen kauhistus

Vantaan omat ”vandaalikoira purivat” ja tuhosivat koulun koko irtaimiston.

 

Autioilla, hylätyillä rakennuksilla on oma kiinnostava ”rappioestetiikansa” –  jos kohta myös oma ”tuhonprotokollansa”. Osuessani sattumalta Vantaankosken autiolle koululle, olin aluksi innoissani; graffitikulttuuri kukoisti, joukossa oli kiinnostaviakin töitä. Sitten innostus vaihtui tyrmistykseksi.

Seinämaalaukset eivät riko rakennuksen rakenteita – tosin töhryt kotitalon juuri maalatussa seinässä ovat ikäviä. Sitä vastoin Vantaankosken koululla riehuneet vandaalit ovat tehneet selvää jälkeä.  Koululta löytyi runsaasti täysin käyttökelpoista, jopa laadukasta tavaraa;  pulpetteja ja tuoleja, toimistokalusteita, sohvia, nohjatuoleja, keittiökoneita, siivous- ja kiinteistön huoltokoneita, tietokoneita, kirjoja  – kaikki pirstaleina ja hujan hajan. Kouluun oli jätetty vandaalien tuhottavaksi mm. kaksi pianoa, flyygeli, sähköpiano, muita instrumentteja,-  kaikki tuhannen päreinä. Voi hävityksen kauhistus!

Vaaliiko Vantaan kaupunki vandaaleja ja ilkivallan tekijöitä? Noin kysyi eräs hylätyssä koulussa kierrellyt entinen oppilas.

 

Pitkä päärakennus on töhryjen ja graffitien peitossa, ikkunat pirstaleina, kalusteita levitetty ympäristöön.

 

Yli sata metriä pitkä betonikolossi seisoo eteläisellä rinteellä Vantaanlaaksossa, Hämeenlinnan väylän ja Kehä III:n kulmassa. Vieressä on toinen, puolta pienempi rakennus, molemmat autioita ja hylättyjä. Ympärillä levittäytyy vantaankoskelainen ”kyläidylli”.

Autiot, pahoin runnellut rakennukset eivät ole mitä tahansa teollisuushalleja. Päärakennuksen rapistuvassa seinärappauksessa lukee: VANTAANKOSKEN KOULU.

Aikansa tasakattoista betoniarkkitehtuuria edustavan päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Risto-Veikko Luukkonen ja se valmistui vuonna 1964.

 

Koulu on nyt iloisen kirjava ja ilmastointiin on saatu tehoa pistämällä ikkunalasit pirstaleiksi.

 

Yli viisi vuosikymmentä perusopetuksen ahjona toimineet rakennukset vapautettiin tehtävistään homeongelmaisina ja ”täysin palvelleina” keväällä 2019. Tuosta alkaen 5500 neliömetrin, 640 oppilaan ja 40 opettajan mahtikoulu ja sen täydellinen irtaimisto ovat olleet vandaalien tuhon kohteena.  On esitetty arvioita, että koulurakennus oli korjauskelpoinen, mutta väärässä paikassa; koulu jäi pahasti syrjään alueen muuttuneessa rakennuskaavassa.

Yleensä hylättyjen rakennusten kohtalo on väkivaltainen tuho jo ennen purkamista. Tämän koulurakennuksen irtaimiston kohdalla tuho on ollut täydellistä.

Raju riehuminen on jatkunut pitkään, ja jo alusta alkaen tilanne on karannut käsistä. Liikkumiskieltokylttejä ei ole, ovia suojanneet vanerilevyt on revitty irti ja mm. pääovi oli apposen avoinna koko kesän.  Käydessäni paikalla innokkaita poikaporukoita seikkaili ja kiipeili katoilla, ”ammattilaisia” oli tutkailemassa, entisiä oppilaita kävi entisessä koulussaan ja tuli ulos järkyttyneinä näkemästään.  Liityin joukoon ja kävin koulussa – ”sivistymässä”.

 

Näkymä pääovelta, kaikki on tuhottu ”huvin” vuoksi, rappusilla on rikottu piano.

 

Heti ulko-ovelta näkymä on tyrmistyttävä. Pääovien lasit ovat säpäleinä, lukot rikottu ja ovet auki, jo tuulikaappi on täynnä rikottuja tuoleja ja pulpetin osia. Kaikki irtonainen tai irtirevittävä on levitelty pitkin käytäviä ja pihaa.

Aulasta nousevilla portailla on kaappeja, pulpetteja, tuoleja, rikottua elektroniikkaa, revittyjä kirjoja ja papereita hujan hajan. Portaita alas kieritetty piano on tuusan nuuskana.

Näkymä koulun kakkostasanteelta.

 

Sekasorto jatkuu; töhrittyjä seiniä, rakennusten joka ikinen ikkunalasi on säpäleinä, kaapistot kaadettu, irtaimistoa ja oppimateriaalia on levitetty pitkin käytäviä, portaita ja lattioita. Rikotusta katosta ja ikkunoista vuotanut vesi lainehtii lattioilla.

Kolmannen kerroksen tasanteella on flyygeli – ”tuhannen päreinä”. Peremmällä on rikottu bassorumpu, puolikas kitara, radion ja CD-soitinten jäänteitä ja nuotteja lojuu roskan keskellä.

 

Kolmostasanteen liejussa lepää entinen flyygeli.

Tuhotun flyygelin jäänteet.

Etydi ruhjotulle bassorummulle, kitaralle ja kasalle entisiä tuoleja

 

Luokkahuoneet, toimistot ja irtaimistot on hajotettu täysin; satoja pulpetteja, tuoleja, hyllyjä, laadukkaita toimistopöytiä, tuoleja, nojatuoleja, sohvia… kaikki paiskottu kappaleiksi tai ikkunoista ulos. Mitään, kerta kaikkiaan mitään ei ole jätetty ehjäksi.

 

Luokkahuoneissa on riehuttu valtoimenaan, kaikki kalusteet on rikkottu.

Yksi kymmenistä täydellisesti tuhotuista luokkahuoneista.

Kaikki, siis aivan jokainen luokahuone ja irtaimisto on pirstaleina tai paiskottu ikkunoista ulos.

Liikuntasalin puulattialla lainehtii ikkunoista ja katosta vuotanut vesi. Kaikki irtain on tuhottu, korokkeen juurella on sähköpiano – pirstaleina.

 

Asuntosiivessä keittiöiden kaapistot, liedet, jääkaappipakastimet, WC-kalusteet…, kaikki on tuhottu tai heitetty ikkunoista ulos. Pihan asfaltilla on pirstoutuneita koneita ja kalusteita.

Rakennuksesta löytyvät musiikki-instrumentit selittyvät sillä, että koulu luonnontieteiden ohella profiloitui musiikkipainotteiseksi. Mutta miksi arvokkaat soittimet -kuten muukin käyttöarvoltaan arvokas irtaimisto- on jätetty hylättyyn rakennukseen vandaalien tuhottavaksi?

Rakennusten jokainen ikkuna on rikottu, koneita ja kalusteita paiskottu pihalle.

 

Koulurakennusten irtaimiston täydellinen tuho kertoo erittäin rajusta riehumisesta ja päättömästä ilkivallasta. Koulu suljettiin keväällä 2019. Tuhotyö on noudattanut autiotalojen ”tuhonprotokollaa”; helposti rahaksi muutettava viedään ja loput tuhotaan. Irtaimiston suojeleminen olisi vaatinut voimakkaita toimenpiteitä.

Miksi rakennukseen on jätetty tuhottavaksi runsain määrin arvotavaraksi luokiteltavaa – kuten flyygeli, kaksi pianoa ja sähköpiano – ym. ainakin käyttöarvoltaan laatutavaraa. Kaikkien koulun sisällä käyneiden ja aluetta tutkineiden kysymys oli: MIKSI? .

 

Rakennusten kaikki, siis joka-ainoa ikkuna on pirstaleina, jopa kattotiiliä on revitty alas.

 

Tuliko koulun kohtalo yllätyksenä? Ei. Vastaava koulukohtalo löytyy läheltä. Linnuntietä kilometrin päässä sijainnut Myllymäen koulu (1965 – purku 2017) koki saman kohtalon: rakennus hylättiin, töhrittiin, tuhottiin ja purettiin pois silmistä. Tontti on edelleen tyhjä.

Autioiksi jääneillä, ilman tiukkaa vartiointia jätetyillä rakennuksilla on oma, samalla kaavalla etenevä ”tuhonprotokolla”. Ensin saapuvat töhrijät. Jotkut graffititaiteilijat käyttävät purkutal0jen seiniä töittensä julkaisupaikkana.  Graffititaiteiljoiden joukossa on jopa arvostettuja alan taiteilijoita.

Eräänä yönä saapuvat ilkivallantekijät ja varkaat; arvotavara viedään, loput tuhotaan. Tässä vaiheessa ilman suojelutoimenpiteitä peli ja rakennus on jo menetetty.  Juuri noin on käynyt Vantaankosken koululle. Joskus hylätty rakennus jätetään tarkoituksella tuhotavaksi tai puolustusvoimien harjoituskentäksi – ennen purkua.

Mutta miksi Vantaankosken koulu ja sen koko irtaimisto alkujaan jätettiin vastuuttomien vandaalien temmellyskentäksi?

Graffititaiteilija ”HENDE” ottaa kantaa Vantaankosken koulun historiaan: Kerran eräs poika oli ottanut yhden ylimääräisen kalapalan ja koulun henk.kunta vaati palaa takaisin niin tiukin ottein, että tarina elää nyt seinämaalauksessa. (Graffititaiteilija Pete ”HENDE” Nieminen on työskennellyt miltei kaikissa ympäristöissä, kirkosta purkutyömaihin.  Nieminen sai Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinnon 2019.)

 

Vantaankosken koulun tuho on ollut täydellistä. Nyt koulu on luovutettu purkufirmalle ja puolitoista vuotta raivokkaana jatkunut irtaimiston tuhoaminen ei liene kenenkään ongelma – enää. Rakennusten purkaminen maksaa satoja tuhansia euroja, siihen verraten muutama piano ja flygelit ovat ”pähkinöitä”. Näin ”flyygelimusiikin” (-kin) ystävänä sydäntä raastoi nähdä pelkässä tuhoamisen vimmassa ruhjotut pianot ja flyygeli.

     MIELEEN NOUSI KYMYKSIÄ:

+  Menikö Vantaankosken koulun ”saattohoito” mallikkaasti, ns. putkeen?

+  Hoidettiinko kaupungin / veromaksajien omaisuutta asiaan kuuluvalla tavalla?

+  Miksi edes arvokkaita soittimia ei viety pois ja myyty tai lahjoitettu käyttöön?

Miksi edes parhainta ja käyttökelpoisinta irtaimistoa (pulpetit, tuolit, toimistokalusteet, koneet, jne.) ei siirretty pois ja kierrätykseen?

+  Mihin unohtuivat ns. ”vihreät arvot”? Kierrättäminen? Eettisyys? Säästäminen?

Miksi arvokasta irtaimistoa jätettiin varkaille ja pääasiassa vandaalien tuhottavaksi?

+  Olisiko pohdinnan paikka? 

  • Tekikö joku virheen, kun koulun koko irtaimisto jätettiin ilkivallantekijöiden tuhottavaksi? 
  • Miksi osa nuorista voi noin pahoin ja haluaa vain tuhota?
  • Mistä välinpitämättömyys, toisen omaisuuden kunnioittamattomuus ja viha kumpuavat?
  • Ehkä Vantaan päättäjät ja psykologi voisivat selittää?

 

Edes valkoinen kyyhkynen ei kyennyt tuomaan koululle rauhaa.

R.I.P. Vantaankosken koulu

(Valokuvat, teksti ja oikeudet – copy right: M-J Korhonen)

 

 

 

 

jussiosmola

Riippumaton keinahdellessa ainoa huoleni on - en koskaan voi olla täysin riippumaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu