AIkuisten oikeasti – Joku Roti nyt.

Koulut ja oppilaitokset ovat vastikään alkaneet tai alkamassa. Taloustilanne ei kunnissa ole parantumassa, pikemminkin päinvastoin. Avokätisten korona-avustusten vuodet ovat takana ja saattaapa olla, että useammassa kunnassa niiden jälkeen ollaan ehkä jopa hieman krapulamaisissa tunnelmissa.

Kuntien ja koulujen tilanteeseen vaikuttaa myös syntyvyyden suuret muutokset joillain alueilla. Koulussa aloittavien oppilaiden määrä voi paikoin romahtaa niin, että pienten koulujen lopettamisia ja koulujen yhdistämisiä tullaan varmasti näkemään lähivuosina jopa nykyistä enemmän.

Kuntien menoista noin 70-80% kuluu varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Opettajat ovat puhuneet oppimistulosten laskusta vuosia ja yhtenä koronarahoituksen perusteena oli käyttää rahaa ryhmien pienentämiseen, jotta opettajalle jäisi enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. Kuitenkin meille pitkään alalla olleille on ihan liian tuttua se, että kuntien talouden tiukentuessa säästökohteisiin kuuluu aina myös opetus ja sivistys, joka johtaa välttämättä oppilasryhmien kasvuun. Nyt tosin myös oppilasmäärän pieneneminen näyttää johtavan oppilasryhmien kasvuun. Tilanne on nurinkurinen, kun muistetaan PISA tulosten pitkään jatkunut lasku lisättynä Suomen erityipiirteellä – OECD maiden suurimmalla sukupuolten välisellä erolla.

Opetuksella riittää valtavasti haasteita koko Suomen menestymistä tulevaisuuden teknologian haasteiden kohdalla. Koulutustason nostamisesta on puhuttu vuosia ja tavoitteeksi on asetettu kunnianhimoinen 50% korkeakoulutettuja, mutta tuo tavoite lipuu sitä mukaa kauemmaksi mitä suuremmaksi sukupuolten välinen ero oppimisessa repeää ja se on jo nyt OECD maiden suurin.

Haasteita sivistyksen kehittämiseksi riittää ja siksi luin suurella ilolla uuden opetusministeri Anders Adlercroutzin blogin viisi teesiä, joissa jokaisessa oli hyvin selkeä viesti siitä, että opetuksen ja oppimisen kaikilla kouluasteilla pitää olla pääasia tulevaisuuden luomisessa ja hyvinvointivaltion toimien turvaamisessa. Blogin kohta:”Kutsun tämän kirjoituksen myötä opetustyön ammattilaiset ja vanhemmat vuoropuheluun kanssani. Minua voi lähestyä matalalla kynnyksellä esimerkiksi sähköpostitse. Kirjoita sähköpostiviestin aihekenttään: ”Ideoita ja näkemyksiä opetusministerille”. En ehdi vastaamaan kaikkiin viesteihin, mutta luen niistä jokaisen.” on juuri se asia, jota monet kentän opettajat ovat toivoneet – avoimen vilpittömän lupauksen siitä, että opettajia kuunnellaan.

Opettajat ovat viimeiset 15 vuotta koittaneet kaikin mahdollisin tavoin saada ääntää kuuluviin. 20 vuotta joka toinen vuosi kerätyn opettajabarometrin data on osoittanut monen opettajan käyvän selviytymistaistelua lukuvuoden loppuun. Ammatillisen aikuiskoulutustuen rahoituksen muutos johti ja johtaa vielä moniin yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin juuri, kun uutta päivitettyä tietoa tarvittaisiin yrityksissä kehittämiseen ja markkinaosuuksien saamiseen. Erityisen paljon barometrin tulos putosi juuri ammatillisten opettajien kohdalla joiden työviikko oli keskimäärin 46 h pituinen. Kaikista vastanneista opettajista vain, kyllä käytän sanaa vain, 66 % koki työn iloa.

Työn iloa tuottaa esimerkiksi, että saat tehdä täysipainoisesti  työtä, johon olet saanut koulutuksen eli opettajilla opetustyötä siten, että oppilaan aito kohtaaminen mahdollistuu. Esihenkilöt tukevat työssä ja johtaminen ei ole komentelevaa mikromanagerointia, resurssit kohdentuvat oikein ja työaika kohdistuu oleelliseen tekemiseen eli opettajilla oppilaan opettamiseen ja kohtaamiseen, joilla voidaan todeta melko kiistämättömästi saatavan aikaan oppimista.

Mutta.

Perusopetusta on takana hieman runsas viikko ja ensimmäisen kappaleen talousongelmat nostavat esiin täysin järjettömiä ilmiöitä, kuten monessa kunnassa tyypillisen sijaistenottokiellon. Juuri kun opetusministeri on tehnyt erinomaisen blogin lukuvuoden avaukseksi, jossain kunnassa päädytään ratkaisuun, jossa opettajan sairastuessa sijaista ei oteta 1-3 päivän sijaisuuksiin. Perusopetuslaki ei mahdollista opetusryhmän olevan ilman opettajaa, joten tuolloin tehtävä määrätään toiselle opettajalle, joka oman ryhmänsä lisäksi opettaa myös sairastuneen opettajan luokkaa. Tietyissä yläkoulun aineissa (käsityö, kotitalous, fk) opetusta ei tule lainkaan, koska oppilaan työturvallisuutta ei voida taata. Eikä sitä voida muutenkaan oman toimen ohella tehtävissä tunneissa taata, koska yhteen luokkatilaan ei mahdu yht’äkkiä toista ryhmää, joka voi opiskella kokonaan toista ainetta. Sijaiskielto kuormittaa kohtuuttomasti 2 ryhmää vetävää opettajaa, mahdollistaa kiusaamisen luokassa sillä välin kun opettaja on toisessa luokassa, sotkee pahasti kahden ryhmän opetuksen ja luo näin lisää tuen tarvetta. Naapurikunnassa jossa otetaan sijainen, jos sellainen nykyisessä sijaispulassa edes saadaan, kaikilla oppilailla on luokassa kuitenkin oma opettaja/aikuinan. Sijaiskielto on täysin järjetön.

Jos kuvittelitte tuon olevan järjettömyyden huipentuma niin Varsinais-Suomen hyvinvointialue on lähestynyt kuntia päivittämällään oppilaiden lääkehoitosuunnitelmalla ja siellä ehdottanut opettajille ns. LOVE-tenttejä eli lääketenttejä, jotta opettajat voisivat annostella oppilaille reseptilääkkeitä koulupäivän aikana. Mitäs jos annettaisiin samalla IV- ja pistosoikeudet, niin voidaan antaa suonensisäistä nesteytystä ja hoitaa oppilaiden lisäksi myös kollegoiden ja oppilaiden vanhempien influenssa- ja koronarokotukset. Opettajat ovat perusopetuksessa hyvä tavaton opiskelleet pedagogiaa eivät terveydenhuollon ammattitutkintoa. Varmaan tuolla tavalla terveydenhoitajilta vapautuisi aikaa terveystarkastuksiin, mutta kun en yhdestäkään lääkkeestä löytänyt Fimean tai Valviran antamaa lupaa siihen, että sitä saisi annostella opettaja pelkän lääkeainetentin jälkeen.

Varsinkin tuohon jälkimmäiseen megalomaanista absurdiuuteen verrattuna jokavuotinen keskustelu kuuluuko oksennuksen siivoaminen koulun tiloista, luokasta, käytävältä WC:stä opettajalle alkaa olla niin perinne, että jollekin uudelle opettajalle se saattaisi mennä vaikka läpi. Nyt monessako toimistossa WC:n pesisi kukaan sen toimiston työntekijöistä? Niin aivan. Sinne kyllä tilattaisiin nopeasti henkilö hoitamaan asia, jos varsinainen siivooja on sairaana tai muuten poissa,  mutta koululle… sen hän voi hoitaa opettaja, koska opettaja kuuluu niihin monen vihaamiin julkisen puolen ”turhiin” viranhaltijoihin.

Niin että miten olisi JOKU ROTI noiden ehdotusten suhteen?

Miten olisi sellainen ROTI, että opettajille annettaisiin mahdollisuus kehittää omaa työtään omista pedagogisista lähtökohdista, kun opettajat ovat pedagogiikan ammattilaisia jotka tekevät sitä perustyötä joka päivä. Kouluihin ei tarvita mitään erillisiä kehittämistiimejä. Tuetaan kehittämistä haluavia innovatiivisia opettajia siinä kehittämisessä.

Miten olisi sellainen ROTI, että kaikkia opettajia ei pakoteta istumaan viikoittain kokouksissa, joissa ei ole heitä suoraan sivuavaa asiaa ja asian voisi hoitaa s-postilla.

Miten olisi sellainen ROTI, että esihenkilöt eivät keksi lisää tekemistä jo olemassa olevien tehtävien lisäksi.

Miten olisi sellainen ROTI, että yhtään lisää kirjattavaa asiaa ei tule, vaan pikemminkin niitä vähennetään

Miten olisi sellainen ROTI, että ulkopuolinen yhteiskunta, poliitikot, teollisuuden lobbarit jne, eivät tänä vuonna kertaakaan ehdottaisi ”Tätä pitäisi opettaa koulussa”, kun sitä 99,999999999999999% varmuudella jo opetetaan, mutta ehdottajakaan ei kuunnellut tunnilla.

Miten olisi sellainen ROTI, että opettajat saisivat edes yhden vuoden opettaa ja kohdata oppilaan rauhassa. Onko liikaa pyydetty?