Opettajia uuvutetaan monelta rintamalta

On kulunut jo melkoinen tovi edellisestä blogista, mikä ei ole tarkoittanut aktiivisuuden vähentymistä opettajien edunvalvonnan ja opetusalan asioiden suhteen, vaan päin vastoin. Aktiivisuus on vaan suuntautunut Twitteriin ja yli 12000 opetuksesta kiinnostuneen, suurimmalta osin opettajien, FB ryhmään Opettajien vuosityöaika, professio ja edunvalvonta ja kevään osalta myös OAJ:n valtuustovaaleihin.

Opettajien uupumisesta kirjoittamiseen herätti tämä Tommi Kinnusen surullinen twiitti

Opettajien työmäärä on ollut koronan aikana mahdottoman suuri ja ohjeistus työn tekemiseen sekava. Asiasta twiittasin jo epidemian alussa sen 1. kesänä 2020 ja hybridiopettamisen haasteista tammikuussa 2021, jotka lukioissa korostuivat koko kevään.

Jos tilanne oli haasteellinen perusopetuksessa, niin lukiossa haasteellisuus oli muuttunut eloonjäämistaisteluksi, kun rajattomasti uusittavien ylioppilaskirjoitusten ja lukion uusi opetussuunnitelma, lops, piti ottaa käyttöön yhdessä oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa.

Ylioppilaslautakunta ei luonnollisestikaan suostunut mihinkään opettajien työmäärää helpottaviin mahdollisuuksiin eli tarkastusaikojen pidentämisiin. YTL voi antaa kouluille mitä ohjeita tahansa ja koulun on niitä noudatettava niin valvojien määrän kuin tilojen suhteen. Suurin ongelma tällä kertaa ei ole raha vaan aika. YTL ei mahdollistanut mitään lisäaikaa tarkastamiseen vaikka ylioppilastutkinnoista annetun lain muutos toi tuhansia uusia kirjoittajia. Syksyllä 2021 tilanteen kuormittavuutta on lisännyt uusi muutos, jonka tiedotus YTL:n suunnasta oppilaille on niin myöhässä, että oppilaat päättivät ilmoittautua kirjoittamaan vanhojen ohjeiden aikana kevään 2022 kirjoituksiin, koska se on opiskelijoille edullista. Opettajien työmäärä siis lisääntyi jälleen, mutta tälläkään kertaa aikaa sen työn tekemiseen ei tule.

Opetushallitus ja opetusministeriö ovat vaatineet annettavaksi hybridiopetusta korona-atlistustilanteissa. Näiden kahden opetuksen nykytilanteesta valitettavan kauas etääntyneet viraston mielestä videointi oppitunnilta, kun samaan aikaan opetetaan lähiopetusta on toimiva ratkaisu. On vaikea uskoa, että kellään noiden virastojen lausuntoja antavista olisi mitään kokemusta käytännön pedagogiikasta, sillä lähi- ja etäopetuksen pedagogiikat eroavat toisistaan merkittävästi.

Lops, josta jo ylempänä mainitsin, ja oppivelvollisuuden pidentämisestä tulleet muutokset olivat viimeinen niitti lukion työmäärälle. Siirryttiin täysin omituiseen 14 h 15 min 1 opintopisteen moduliin, jota ei kuitenkaan arvioida, koska vain 2 opintopisteen modulit arvioidaan. Nyt lukujärjestysteknisesti voi tulla tilanne, jossa opettajan pitäisi pystyä antamaan oppilaan tilanteesta joku arvio jo ensimmäisen 14 h 15 min jälkeen, vaikka itse arviointi tapahtuisi kun saman aineen seuraava moduli opiskellaan myöhemmin. Mietitäänpä hetki esimiestä, joka saa 90 uutta työntekijää 100 vanhan lisäksi kerran vuodessa, joista jokaisesta uudesta pitäisi 14 h 15 min jälkeen sanoa jotain edistymisestä ja asennoitumisesta uuteen tilanteeseen. Kuinka monella virastossa olevalla, näitä järjettömiä kirjauksia suunnittelevilla itsellään on alaisenaan saman verran henkilöitä ja olisivatko he valmiit kirjaamaan noiden kaikkien alaistensa edistymisestä? Väitän, etteivät todellakaan ole ja jos tuota edes ehdotettaisiin virastoihin, niin sekä kirjausten määrää, että aikataulua pidettäisiin täysin epärealistisena, vaan ei pidetä kouluissa.

Samalla oppivelvollisuuden pidentäminen toi opettajille järjettömän määrän oppilaan hyvinvoinnin seuraamiseen liittyvää kirjaamista, kokonaan uuden lops:n ja lisääntyneiden yo-kirjoituksiin osallistuvien määrän lisäksi ilman, että päivään tuli ensimmäistäkään tuntia lisää kaikkien näiden asioiden tekemiseksi.

Suomen koulujärjestelmään on pesiytynyt pahimman myrkyllisyyden piilo-opetussuunitelman käärme, joka kasvaa ulkopuolisten toimijoiden halusta kirjata asioita tavalla, joista ei ole lopultakaan mitään hyötyä kenellekään. Opettajat piilovelvoitetaan kirjaamaan huomioita oppilaasta, jotta ongelmien esintyessä voitaisiin varmistua siitä, että opettaja on esittänyt huolen tai kirjannut jonkun asian ajoissa. Näitä kirjaamisia tehdään jatkuvan arvioinnin lisäksi henkilöille, jotka saavat dataa, mutta tämän datan käyttäminen ei tunnut näkyvän missään tai siitä tehtävät johtopäätökset ovat kummallisen yleisesti eli lähes aina, opettajien havaintojen vastaisia.

Piilo-opetussuunnitelma ei johda opetuksen kehittämiseen, koska kaikki siihen kuluva aika on pois opetuksesta, oppilaan kohtaamisesta ja opetuksen suunnitelemisesta. Piilo-opetussuunitelma “vaatii” opettajia tekemään yksilöllisiä suunnitelmia ja seuraamaan niitä jatkuvasti vai vaatiiko? Oikeasti yksi suunnitelma vuodessa on jo paljon. Opetushallituksen ja opetusministeriön pitäisi nyt lopultakin ottaa silmät niin sanotusti käsiinsä ja katsoa ympärilleen zombeiksi muuttuvia opettajia, jotka koittavat epätoivoisesti täyttää näiden virastojen tahdon, jolloin oppilas väkisin jää kakkoseksi. Opetushallituksen ja opetusministeriön väen pitäisi jalkautua kouluihin kuukausiksi ensi vuonna. Jokaisen viranhaltijan pitäisi viettää vähintään 3 viikkoa koulussa opettajia seuraten ja toisen 3 rehtoreita seuraten, jotta pystyisivät tekemään edes jonkun päätöksen tiedolla.

On mieletöntä uudistaa lukiota ja koululaitosta nykyisellä vauhdilla, kun entisen uudistuksen oikeita vaikutuksia ei vielä ole nähty. Lääketieteessä tämä tarkoittaisi sitä, että hyvin toimivaksi tiedetty 10 päivän antibioottikuuri vaihdetaan kolmantena päivänä vain siksi, että tuli uudet ohjeet. Antibiottien kohdalla tiedämme bakteerien resistenssiyyden tuovan kohta ongelmaa, mutta emme näe saman tapahtuvan koululaitokselle.

Opettajien työmäärä on kohtuuton. Lisäksi opettamisesta suunnataan jatkuvasti aikaa ja kaikkeen muuhun. Kun opettamiseen jää vähemmän aikaa kärsijöitä ovat heikoimmassa asemassa olevat oppilaat, mutta tätä ei haluta uskoa.

Vetoan syvästi päättäjiin. Antakaa opettajille mahdollisuus opettaa. Antakaa opettajille aikaa opettamiselle. Kuunnelkaa jo lopultakin opettajia. Yhtään uupunutta opettajaa ei tarvita vain siksi, että joku opetuksesta täysin irrallinen “opetuksen kehittäjä” jossain virastossa haluaa kehittää asiaa, josta ei kentän tuntojen perusteella omaa riittävää kokemusta.

Suomen koululaitos on pelastettava. Opettajien kohtuutonta työmäärä on leikattava.

 

+14
JussiTanhuanp

Matemaattisten aineiden opettaja, PLM.
Elokuva- ja teatteritaiteen suuri ystävä, joka haluaa ajatella toisin ja kyseenalaistaa syitä ja taustoja siihen, miksi toimia vanhoilla puutuneilla tavoilla.
Vanha blogi luettavissa http://jussismia.blogspot.fi/ sivulla

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu