Kuntatyönantajat ja Helsinki eivät pidä luokanvalvojan tehtävää lisäresursoinnin arvoisena – säästö haetaan tutusta paikasta

Monen helsinkiläisen peruskoulun opettajainhuoneessa kuohuu tällä hetkellä. Useassa koulussa on käytäntönä ollut, että yläkoulujen luokille on saatettu määrätä kaksi luokanvalvojaa, mikäli oppilasryhmät ovat isoja ja niissä on paljon oppilaita, jotka ovat erityisen tai tehostetun tuen piirissä. On myös paljon oppilaita, joiden vanhempien suomen kielen taito on erittäin heikko ja yhteydenpito kotiin on haasteellista. Näistä seuraa luokanvalvojille paljon lisätyötä, koska esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen tekeminen sekä jatkuvat huoltajatapaamiset ovat aikaa vievää ja raskasta työtä oman opetustyön lisäksi. Asia on tärkeä myös aineenopettajien työssäjaksamiselle.

Sen sijaan, että tämä kahden luokanvalvojan malli olisi opettajien virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) mukaisesti toteutettu lisäresursointina ja molemmille luokanvalvojille olisi maksettu täysimääräinen ja sopimuksenmukainen korvaus luokanvalvojan työstä, on kouluilla tämä korvaus maksettu puolikkaana.

Kun OAJ ja paikallisyhdistys HOAY ovat asiaan puuttuneet ja vaatineet täyttä korvausta tehdystä ja tulevasta työstä, on työnantajapuolen ratkaisu uhriutua. Enää kahden luokanvalvojan määrääminen yhdelle luokalle ei olekaan mahdollista, kun siitä pitäisi maksaa sopimuksen mukaan. Lisäresurssin mittakaavasta sen verran, että luokanvalvojan tehtävästä maksetaan Helsingissä aineenopettajalle n. 270 euroa kuukaudessa kuukausipalkan päälle. Isojen peruskoulujen vuosibudjetit liikkuvat helposti 8-10 miljoonan euron tienoilla.

Muihin tehtäviin kouluilla lisäresurssia kyllä löytyy. Mikäli rehtori delegoi omia ydintehtäviään, kuten sijaisten hankinnan tai lukujärjestysten teon opettajille, ei hänen palkkansa siitä laske. Kun kaupunki sössii palkanmaksujärjestelmänsä, on ratkaisu käyttää ongelmien korjaamiseen lisärahaa ja palkata lisää tekijöitä. Opettajia tällainen ei kuitenkaan koske. Joko teet tehtävän puolittaisella korvauksella, tai teet sen yksin.

Yksi hyvä kysymys on myös se, miksi luokanvalvojan tehtävästä on aineenopettajien lisätehtävänä muodostunut sellainen, ettei siitä aina yksi ihminen selviä eikä vapaaehtoisia tekijöitä löydy. Kun toimin reilu vuosikymmen sitten ensimmäistä kertaa yläkoulun luokanvalvojana, ei tehtävä tuntunut kuormittavalta, vaan lähinnä positiivisena lisänä aineenopettajan työhön, kun pääpaino oli  oppilaiden kohtaamisessa. Nykyään tehtävä on usein lähinnä toinen toistaan hyödyttömien lippulappujen täyttelyä ja turhien asioiden kirjaamista erilaisiin järjestelmiin. Aika oppilaiden kanssa on edelleen mukavaa, mutta turha byrokratia on viemässä ilon tehtävästä.

On huolestuttavaa, että hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva Helsinki ei ole valmis tekemään edes pieniä lisäpanostuksia oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin tässä asiassa. Moniin turhuuksiin maailman toimivin kaupunki on kyllä valmis rahojaan laittamaan.

Lopuksi vielä korostan, että olen kirjoittanut tämän henkilökohtaisena näkemyksenäni helsinkiläisenä opettajana ja opettajien edunvalvojana, eikä tätä pidä lukea edustamieni tahojen (HOAY ja OAJ) kannanottona asiaan.