Suomesta ja suomalaisuuden uhista

Suomi on maa hiljaisuuden ja sisun. Suomi on jotain ainutlaatuista. Olemme kansa, joka on vahva ja yhtenäinen. Kansa, jossa lompakon maahan pudotessa tietää sen löytyvän. Mutta nyt on perusteltua kysyä, olemmeko enää se kansa? Mitä on suomalaisuus tänä päivänä, ja mikä on sen tulevaisuus? Suomen kielen kuihtuessa ja monikulttuurisen karmeuden hiipiessä ei niin hiljaa keskuuteemme.

Kun kielemme ja kulttuurimme katoaa, menetämme osan itseämme. Suomalaisuus ei ole pelkkä maantieteellinen sijainti – se on kokemus, tunne ja tapa elää. Sillä on väliä, millainen maa Suomi on. Sillä on väliä saavatko lapsemme lapset elää maassa, jossa naisen ei tarvitse peittää kasvojaan kankaalla.

Nyt ei ole aika olla hiljaa. Nyt on aika puhua suomea ylpeydellä, levittää suomalaisuuden sanomaa ja taistella sen puolesta, mitä me olemme. Meistä jokainen, jotka kannamme tätä kansallisuutta, olemme vastuussa siitä, ettei kansamme eikä kielemme katoa historian hämärään. Jos emme pidä kiinni suomalaisuudestamme ja kielestämme, ne eivät vain heikkene – ne katoavat.

Herätkää siis, suomalaiset! Kielemme ja kulttuurimme ovat arvokkaampia kuin mikään muu, ne ovat meidän sielumme ja sydämemme. Älkäämme antako niitä pois ilman taistelua. Taistellaan Suomesta, suomalaisuudesta ja suomen kielestä, kukaan muu ei sitä puolestamme tee. Pidetään Suomi suomalaisena – rohkeasti ja ylpeästi.