Suomalaisia sekä italialaisia yhdistää epäluuloisuus tulevaisuutta kohtaan

Italialla ja Suomi, etelä ja pohjoinen, aurinko ja pakkanen. Toinen etelän rento spagettilanne ja toinen pohjoisen jäyhä perunavalssi. Nopeasti ajateltuna näillä kahdella ei ole sitten yhtään mitään yhteistä. Sitten luin Anton Montin tietokirjaa Minne Menet Italia. Kiinnostava ja mukaansatempaavasti kirjoitettu teos Italiasta. Politikka osiossa kohtasin yllättävän tutunoloisiin kertomuksiin italialaisten suhteutumisesta maansa tilanteeseen. Italialaiset ovat turhautuneita, epäluuloisia sekä epäuskoisia. Ihmisillä ei ole tulevaisuudentoivoa. Maa on pysähtynyt. Italian tapauksessa nämä tuntemukset on helppo uskoa.

Italialaisten palkat eivät ole käytännössä nousseet lainkaan 2000-luvulla ja kaikki valtion taloudelliset ylijäämät menevät massiivisen valtionvelan korkojen maksamiseen. Vain 23 % kansasta uskoo, että oma yhteiskunnallinen asema tulee olemaan parempi kuin vanhemmillaan. 64 % uskoo ettei kukaan aja heidän asemiaan. Puolet kokee että valtio tekee enemmän siirtolaisten eteen kuin omien kansalaisten.

Suomessa on yllättävän paljon samaa kuin Italiassa. Lukee minkä tahansa suomalaisen lehden kommenttipalstaa maahanmuuttoon liittyvästä uutisesta niin kommentit ovat täsmälleen samoja kuin Italiassa. Talouskasvu Suomessa oli vuosina 2008–2019 kansainvälisessä vertailussa sijalla 134, kun mukana oli 141 maata. Suomalaisten tulevaisuudentoivossa taas Sitran tulevaisuusbarometri 2021 paljastaa todella synkän yksityiskohdan. 35–49-vuotiaista jopa 35 prosenttia näkee Suomen tulevaisuuden heikompana nykyhetkeen verrattuna. Juuri tämä ikäluokan pitäisi olla parhaassa iässä uran ja elämässä etenemisen suhteen, niin heikko usko tulevaisuuteen on erittäin hälyttävä.

Omassa kaveriporukassakin vitsaillaan puolivakavasti, ettei me kuitenkaan päästä mihinkään eläkkeelle tai Suomi on jo muutenkin käytännössä lakkautettu meidän vanhuudessa kiitos ilmastonmuutoksen ja kaikkiin palveluihin kohdistuvien leikkausten jälkeen.

Tulevaisuudentoiveikkuuden kohdalta tilanne on varsin ristiriitainen niin Suomessa kuin Italiassa. Uhkakuvat ovat massiivisia: ilmastonmuutos, valtion valtavat velkataakka, pätkätyöt, ensimmäiset ikäluokat jotka eivät oikein millään pääse käsiksi omistusasuntoihin ja jäävät vanhempiaan köyhemmiksi, tyhjenevä maaseutu sekä köyhtyvä luonto. Toisaalta plussat ovat myös erittäin suuria: Pandemia-aikaa on ollut aika mukavaa viettää sohvalla katsellen Netflixiä, ruokaa voi tilata kotiovelle, kaikki maailman tieto on saatavilla netissä, teknologia kehittyy jatkuvaa, koko ajan uusia keksintöjä esim. automatisoinnin ja robotiikan osalta. Tosin automatisaatiossa on sekin pelko, että sinne meni nekin työpaikat. Tosin samalla syntyy ihan uusia työpaikkoja, joita ei osaa vielä kuvitella.

Tunnelmat vaihtelevat päivittäin. Joskus sitä luottaa tulevaisuuteen, kyllä tästäkin selvitään uudella teknologialla. Toisaalta taas kun tarpeeksi seuraa Twitterin tai eduskunnan täysistunnon oikein laadukasta keskustelua, joka ei ole lainkaan tahallista väärinymmärtämistä sekä tyhmäksi tekeytymistä, niin sitä odottaa maailmanloppua ihan hyvällä mielellä. Mutta yleensä jo parin päivän tauko Twitteristä ja muutenkin uutispimennosta riittää jo palauttamaan uskoa ihmiskuntaan. Pienelle ihmiselle tekee välillä hyvästä, kuin keskittyy vain omaan mikrokosmokseensa eikä edes yritä seurata kaikkea hullua mitä maailmalla tapahtuu. Päivä kerrallaan ihmetellen eteenpäin.

Jyri Tuokko (sd)
Kuntavaaliehdokas Tampereella

0
Jyri Tuokko
Sosialidemokraatit Tampere
Ehdolla kuntavaaleissa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu