Bassoradion vikisevät räppärit

En ole ennen miettinyt miten hauras ja haavoittuvainen voi taiteilijan mieli ja mielenterveys olla. Bassoradion tilalle tuli Suomiräp radiokanava, joka aloitti ja alkoi soittamaan markkinavetoista populaariräppiä. Kaiken kukkuraksi kapitalistiset lonkerot toivat mukanaan mainoksia kuten Perussuomalaisten vaalimainoksia, ja se oli liikaa herkille vasemmisto kaunosieluille. “Muusikot” toistensa perään alkoivat vuodattaa tunteitaan ja pahaa mieltään ainoalla tietämällään tavalla, itkupotkuraivareilla twitterissä ja haukkumalla kaikkea rasistiseksi ja äärioikeistolaiseksi. 

Bassoradion osti Bauer media eikä muutoksesta kerrottu kuuntelijoille ennen järkytystä. Suomiräpiltä kuuluu nyt underground- ja urbaanimusiikin sijasta koko suomen kuuntelemaa räppiä joka menee kaupaksi niin lapsille kuin vanhuksille. Tämän popularisoinnin varjopuoli on, että pieniltä ja alkavilta esiintyjiltä puuttuu se ainoa kanava laajentaa kuuntelijakuntaa oman aktivisti- tai työkuntoutusryhmän ulkopuolelle. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä että uuden musiikin skaala ja tason supistuu entisestään.

Artistit eivät voineet käsittää miten Perussuomalaiset voivat mainostaa mainosrahoitteisella kanavalla. Heidän mukaansa puolueen periaatteet ovat kaukana Hiphop- ja Rap-musiikin arvoista. Tämän kyllä ymmärtää Suomessa, että varsin vasemmalle kaatunut kulttuuriväki pistää hernemaissipaprikat nenään ja sylkee Perussuomalaisia kohti heti kun on mahdollisuuden saada skenepisteitä. Rytmimusiikin arvoista voi kuitenkin montaa mieltä, ne eivät aina kohtaa Perussuomalaisia arvoja. Varsinkin nykyään suuret esikuvat kuten NWA, Wu-Tang Clan ja Public Enemy sanoitukset perustuivat niin ampuma-ase kuin huume-ja seksuaalirikollisuuteen. 

Ennen tämänkin genren muusikot ovat olleen kaikkia vallanpitäjiä arvostelevia ja yhteiskuntakriittisiä aktivisteja, on varsinkin Suomessa meno muuttunut lähinnä hedonistiseksi sampleja toistelevaksi mutinahumpaksi. Silloin kun tekijät tuottavat poliittisesti latautunutta settiä, on se niin vasemmistolaista propagandaa että Stalinkin yskisi liiasta kärystä. Kun räppärit valittavat radiokanavan politikoinnista perussuomalaiseen suuntaan ei kukaan huomioi esim. Palefacen kommunismin levittämistä ala-asteella. 

Mitä tulee suuren ja pahan kapitalismin torumiseen, voivat räpittäjät katsoa rapakon taakse jossa riimittelijät asuvat hulppeissa kartanoissa ja vähää välittävät katutason spittaajista. Sama on Suomessa jossa muutamat artistit vetää leijonanosan markkinoista ilman että tuntee mitään yhteisvastuuta tai solidaarisuutta heikompaa kohtaan. Voisivatko suuret ja jo menestyksekkäät tekijät jäädä pois parrasvaloista jotta heidän varjossa kasvaneet pääsisivät esiin. Onhan sekin nähty että kuuluisat muusikot jättävät jopa “feattaajien” nimet pois biiseistä jotka menestyvät. 

Monikulttuuriseksikaan ei voi suomen räppiskeneä väittää jos tutkailee sitä näin populaarisesta rajapinnasta. Kyllä Suomessa levy-yhtiöt ja tuottajat laittavat penninsä melko Vanilla Ice sektoriin. Voisi verrata esim. stand-up repertuaariin jossa on huomattavasti isompi monikulttuurin esiintyminen, siinä tarvitaan ehkä syvempi yhteys kuluttajaan kuin räpissä, eikä pelkkä Itä-Helsinginstä haihattelu riitä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu