Oikea asiakas, oikeassa paikassa

Hyvinvointialue alkaa olemaan stabiililla kannalla, kuitenkin kova säästötarve on ainainen. Säästöjä pitää löytää joka kiven alta mutta niiden toimivuus on välillä jopa käänteinen. Yksi tällaisista tavoista on yksityisten palveluntuottajien kotihoidon ostopalvelujen kieltäminen. Tämä on varsin ihmeellistä sillä monessa tapauksessa yksityiset palveluntuottajat ovat olleet kustannustehokkaampia kuin julkinen puoli. Viimeisen 13 vuoden aikana, kun olen ollut sairaanhoitopiirissä töissä, olen huomannut yhden suurimman säätötavan, se on asiakkaan oikea sijoitus. Oikea asiakas, oikeassa paikassa, on hyvän taloudenpidon peruspilari. Liian monta kertaa näkee, että liian hankala asiakas on liian kevyessä paikassa tai päinvastoin. 

Asiakkaan sijoitus eri palveluihin on hyvin tarkkaa sillä jo yksi asiakas voi saada koko osaston tai asuntolan polvilleen, joskus jopa kirjaimellisesti. Päättävien elinten on pakko tietää asiakkaan sekä asuntolan yhteensopivuus. Joskus paperilla tämä voi näyttää täydelliseltä mutta kun kysymys on ihmisistä, toisten asiakkaiden kuin hoitajien kemialla on hyvin vahva vaikutus. Toisessa paikassa voi vaikea asiakas olla hyvin helposti ohjautuva ja toisessa paikassa joudutaan nostamaan hoitajamitoitusta, kun asiakas alkaa aggressiiviseksi tietyn asian vuoksi. Väärässä paikassa oleva asiakas myös rasittaa enemmän hoitohenkilökuntaa ja se näkyy kasvavissa sairauspoissaoloissa. Olisi hyvä, että syitä tutkittaisiin, jos asiakkaita joudutaan siirtämään useita kertoja tai poissaolot alkavat kasvamaan.

Muutamia vuosia sitten kun olin perusturvalautakunnassa, meille kerrottiin, että kotihoito tulee huomattavasti halvemmaksi ja se on lisäksi eettisesti kestävämpää, emmehän halua viedä ketään pois omasta kotoaan. Tämän, sekä ”vanhainkotien” huonon kunnon vuoksi alettiin vähentämään palveluasumisen asiakaspaikkoja sekä niiden kiinteistöjä. Nyt olemme huomanneet, että kotihoito itse asiassa tulee kalliimmaksi, kun kotikäyntejä kertyy useita kertoja päivässä. Kotihoitoon on vaikea saada hoitajia, kuten myös vanhuspalveluihin yleensäkin, eikä hoitajamitoitus tule täyttymään, vaikka siitä tulisi suuriakin sakkomaksuja.

Laitosalueet ovat miltei historiaa, ja eri ryhmille on erikoistunutta asumista ripoteltu ympäri maakuntaa. Laitosasumisesta kirjoitetaan nykyään hyvin mustavalkoisesti ja lähinnä kuulopuheiden sekä niin että toista puolta ei saada esille. Laitosasumisen hyvä puoli oli ja on, sen yhteisöllisyys, muokattavuus sekä venyvyys. Kun osastoja on muutamia samalla alueella, voidaan palveluita tuottaa monelle eri ryhmälle samaan aikaan ja luoda esimerkiksi täysin luonnollisia sosiaalisia kontakteja, jotka voivat jatkua vuosikymmeniä. Muistan kun esim. Antinkartanossa oli karaokea, tansseja, jumalanpalveluksia, makkaranpaistoa, puutarhanhoitoa ja ulkomaanmatkoja kehitysvammaisten kanssa. Asuntoloissa on tietysti oma asunto, jossa voi elää omaa elämää ja siellä on oma rauha, siellä on myös oma yksinäisyys.

 

Jyri Astokari

Vara-valtuutettu Ps

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu