Sähköpotkulautojen lakmustesti

Kevät on tullut ja isoilta teiltä on jäät jo sulaneet suurimmaksi osin. Jäljelle on jäänyt lohkeillut asfaltti sekä vuori koiran tuotoksia ja roskia. Yhden lisäesteen tähän tuo jokavuotiset vihreät estepuolit eli sähköpotkulaudat. Jää nähtäväksi kuinka monta firmaa tänä vuonna värittää jalkakäytäviä ja nurmikenttiä näillä itsemurhasukkuloilla. Skuutit jotka ovat jätetty mihin sattuu on tämän vuosikymmenen ostoskärryteoria.

Ostoskärryteoria on hyvin yksinkertainen testi siitä miten ihmiset ja yhteiskunta toimii tietyillä alueilla. Ostoskärryjen palautus osoitetuille paikoilleen vaatii todella pienen työpanoksen mutta helpottaa ja pitää parkkipaikat siistinä. Jos et pysty palauttamaan kärryjä paikalleen on se osoitus siitä että et välitä järjestyksestä tai toisista ihmisistä. Palautuksesta ei saa mitään, sen tekemättä jättämisestä ei saa mitään, se tehdään vain hyvistä käytöstavoista. Sama koskee sitä joka vain katsoo vierestä, kun tyhjät ostoskärryt vierivät parkkipaikalla tuulen mukana. Toinen näistä on piittaamaton sekä laiska mutta jälkimmäisen asenne kertoo siitä millainen on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne. Ei vaivauduta tekemään yhteisen hyvän vuoksi sitä pientä asiaa jonka toinen on jättänyt tekemättä. Mietitään että kyllä joku sen korjaa pois ja joku toinen saa siitä palkan. Miksi minun pitäisi kuluttaa voimavaroja siksi että toinen on hulttio?

Sähköpotkulautojen oikein parkkeeraaminen ei pitäisi olla vaikeaa ja se jopa opastetaan kännykkäsovelluksessa. Skuutit ovat silti melko painavia pienen kokoonsa nähden ja ne voivat kostealla maalla kaatua helpostikin. Ei tarvi kuin kova tuuli käydä niin yksinäinen skuutti on maassa. Ihanat pikku lapsukaisetkin pyöräilevät skuuttien ohi ja tönäisevät koko rivin maahan ja räkä nokassa sotkevat karkuun nauraen irvokkaasti. Miksi niiden ohi sitten kävellään ilman pienintäkään toivoa nostosta? Johtuuko se siitä että niistä ei välitetä ja ne koetaan epätoivottuja sekä vaarallisia?

Viime vuonna koin kauhukseni sen kun lähiöravintolasta potkulaudalla lähtenyt nainen löi päänsä asfalttiin sillä vauhdilla, että verta lensi muutaman metrin päähän. Onneksi saimme pysäytettyä liikenteen ja paikalle tuli ensivaste kiitettävän nopeasti. Ystävättären kasvot olivat kauhusta valkoiset kun näki, miten vielä minuutti sitten nauravainen ystävä lepää nyt puoli kuolleena niskatuen kanssa kylmällä asfaltilla. Paikalle maahan jäi verilammikko ja vihreä skuutti jonka eturengas oli vääntynyt rotvallin reunalta pudotessaan. Eikä tämä ole mitenkään ainutlaatuinen tapahtuma vaan näitä alkaa tulla kuin valkovuokkoja enne äitienpäivää.

Niitä ei mitä ilmeisemmin voida kieltää ja en näe siihen tarvettakaan kunhan kaupunki saisi niistä rahaa. Voidaanko tänä vuonna pitää skuutit kauniisti parkissa sellaisessa paikassa joka on niille sovelias. Niin, että niihin ei kaaduttaisi ja rikottaisi jäseniä, ei jätettäisi sopimattomiin paikkoihin eikä heiteltäisi rakkaaseen jokeen saastuttamaan ympäristöä.

Jyri Astokari

PS

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu