Pandemiaeettinen ongelma – OKM:n käsitys yhdenvertaisuudesta eriarvoisti syksyllä 2020 

     ”Ihmisyyden ainutkertaisuutta ymmärtävän oikeudenmukaisuusetiikan kannalta vaihtoehtoiset ja toisiaan tukevat oppimisratkaisut edistävät yhteiskunnalliseen muutokseen vastaamista.”[Tutkimustiivistelmä suomeksi. Tutkimus, lähteet ja kirjallisuus, ks. linkit tiivistelmän lopusta.]  

Opetus- ja Kulttuuriministeriön lukuvuoden 2021-21 perusopetusta koskevien säädösmuutosten, ohjauksen ja tiedotuksen arviointi kansainvälisen pandemiaetiikan näkökulmasta paljasti yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia. Vaikka tarkastelu rajoittui neljään pandemiaeettiseen periaatteeseen (läpinäkyvyys-transparency, osallistuminen –participation, arviointi-review, tarkentaminen- revisability),  ns. heikoimmista huolehtiminen johti monialaiseen eriarvoistumiseen.  Ymmärryksellinen (hermeneuttinen) epäoikeudenmukaisuus muodostuu, kun ihminen tai ihmisryhmä asetetaan jonkun ominaisuutensa (mm. varallisuus, terveydentila, lahjakkuus, kulttuuripääoma, kielitaito, ikä) vuoksi eriarvoiseen asemaan. Suurin osa syntyneistä vinoutumista olisi voitu välttää, jos eettisistä periaatteista olisi käyty avointa, osallistavaa, demokraattisesti rakennettua suunnitteludialogia kevään 2020 etäopetuskokemusten pohjalta. 

Päälöydös oli, että OKM jätti pandemiaetiikan koulutuspoliittisesti huomiotta. Eettisten periaatteiden luonnetta ei tunnistettu – tai niistä ei piitattu. Toiseksi, ministeriön ennakoiva päätöksenteko oli rajattu keskustelun ulkopuolelle osallistamisen ja uudistamisen sijaan. Läpinäkyvyyden puute ilmenikin retoriikassa, johon tuotiin ”useita” lapsia ja mahdollisia kehityskulkuja (todennäköisyyksiä) ilman tutkimustaustaa. Joitakin raportteja julkaistiin jälkikäteen, mutta niiden ydintä ei avattu. OKM ja KARVI raportoivat joulukuussa 2020 pääosin onnistuneesta etäopetuksesta, johon n. 60% oppilaista oli ollut tyytyväisiä. Reilut 20% oppilaista kaipasi lisätukea ja lähes sama määrä kertoi, että tarvitsi vähemmän tukea.  

Eettiset koulutuspoliittiset pulmakohdat olisi voitu arvioida ja tarkentaa kansainvälisen tutkimusnäytön lisääntyessä. Jo pelkkä opetussuunnitelmiin kirjattu (yksilöllistävä) osallistaminen olisi voinut parantaa koko yhteiskunnan pandemiavastetta. Ymmärryksellinen epäoikeudenmukaisuus ilmentyi alueellisesti ja tukitoimien kohdalla myös laadullisesti. Kun esimerkiksi Etelä-Suomen erityistä tukea saavien oppilaiden määrä oli noin 13% ja länsirannikolla vastaavasti  neljä (4) % kaikista, perheet ja oppilaat ajautuivat lähiopetuspakon myötä tilanteisiin, jotka olisi voitu välttää. Lahjakkaiden kannalta oli kyseenalaista altistaa heidät pandemian ilmaantumista seuraaviin, improvisoituihin oppimisolosuhteisiin. Suunnitellut yksilölliset – ja vaihtelevat – oppimisympäristöt olisivat intensiteetin lisäksi tuoneet THL:n ohjeiden mukaiset turvavälit enemmän tukea tarvitsevien luokkahuoneisiin, joiden tilavuus noudattaa yhä 1970-luvun säädöksiä. 

Määrällisen tasa-arvon oppikirjamainen toteutus kasvatti epätasa-arvoa erityisesti alueilla, joissa pandemiaa esiintyi enemmän. Pääkaupunkiseudulla ilmeni myös ikään ja kulttuuritaustaan liittyviä rasistisia elementtejä, joita pitää voida arvioida myös ala-ikäiseen väestöön kohdistuvina pakkotoimina ihmisoikeuksien näkökulmasta. Bramble (2020) ja Pihlström (2021) totesivat, että eettisesti merkitsevien asioiden (elämä ja terveys) tärkeys hämärtyy, kun vähemmän tärkeitä (viihtyminen ja harrastukset) nostetaan etusijalle. Muualla erityistä tukea saavien oppilaiden määrä oli pienempi, mikä antoi lähtökohtaisesti mahdollisuuden arvioida, kohdentaa ja tarkentaa opetusta joustavammin.   

OKM toimi oman ”tietopohjainen takuu”-visionsa vastaisesti. Tulevan koulutuspolitiikan osalta tutkimuksen suositus on päätöksentekijöiden ja poliitikkojen nykyisen ”piilo-opetussuunnitelman” ripeä päivittäminen (ks. työelämäsimulaattori, www.getalife.fi) . Yhden pandemiavuoden aikana keskushallinnon oppimisajattelu ehti ajelehtia noin 30 vuotta taaksepäin. Kun poikkeukselliset olosuhteet yhtäältä haastavat, ne voivat toisaalta tukea tulevaisuuden työelämätaitojen kehittämistä. Etätyö otti jo ripeitä harppauksia kohti pysyviä järjestelyjä vuosina 2020-21. Ihmisyyden ainutkertaisuutta ymmärtävän oikeudenmukaisuusetiikan kannalta vaihtoehtoiset ja toisiaan tukevat oppimisratkaisut edistävät yhteiskunnalliseen muutokseen vastaamista. Erikseen on syytä todeta, että alueelliset koulutusratkaisut ja virusvariantit tarvitsevat omat tutkimuksensa. 

 

Tutkimus (myös www.academia.edu  ja www.researchgate.net/  -sivuilla): 

Loima, J. (2021). Equity vs. Ethic Literacy – Socio-Educational Dilemma in the Case of Pandemic Finland, Autumn 2020. International Journal of Education and Literacy Studies, 9(2), 2-14. doi:http://dx.doi.org/10.7575/aiac.ijels.v.9n.2p.2 

 

 

0
Jyrki Loima

Aate- ja vähemmistöhistorian dosentti (UEF), oppimisen, motivaation ja opetussuunnitelman tutkija, koulutusvientiyrittäjä. 
Ks.mm. http://www.researchgate.net/profile/Jyrki_Loima

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu