Kyberpunk on jo täällä

EU-vaaleissa käyttämäni nettimainos ”I want a Cyberpunk Europe” sai miettimään, kuinka suuri osa kyberpunkin maailmasta on itse asiassa jo toteutunut. Kalenterin mukaanhan meidän pitäisi jo elää kyberpunkin maailmassa.

Vuonna 1984 julkaistun kyberpunkin kantateoksen, William Gibsonin Neuromancerin ajankohtaa ei kerrota, mutta yhden päähenkilön historiassa on tapaus, jossa suomalaiset reserviläiset ampuvat hänen helikopterinsa alas Sergeillä. Kaikki tietokoneohjatut asejärjestelmät oli eliminoitu netti-iskulla, mutta köyhällä Suomella oli vielä myös manuaalisia aseita. Tapahtumat eivät siis voi sijoittua kovin kaukaiseen tulevaisuuteen. Sitä Gibson ei tosin tiennyt, että suomalaiset asentaisivat 90-luvulla Sergeihin digitaalisen tähtäimen.

Vanhat(!) roolipelaajat muistavat vielä GURPSin. Yleiseen tietoisuuteen GURPS nousi Steve Jackson Gamesin vuonna 1990 julkaiseman Cyberpunk-lisäosan ansiosta. Yhdysvaltojen salainen palvelu takavarikoi sen käsikirjoituksen ja kirjoittamiseen käytetyt tietokoneet, koska piti pelin sääntöjä tietokonerikollisten käsikirjana. Lopulta Salainen palvelu löysi jonkun, joka osasi erottaa akustisen modeemin neuraaliliittymästä, ja tietokoneet palautettiin, kiintolevyt formatoituina.

Kaivoin GURPS Cyberpunk -sääntökirjan esille ja aloin verrata todellisuutta pelin ja kyberpunk-kirjojen maailmaan.

Sää? Kyberpunk-tarinoissa ilmastonmuutos on tapahtunut tosiasia. Sade on lähes jatkuvaa. Todellisuudessa, täysosuma, tosin sataa vähemmän. Check.

Zaibatsut? Kyberpunkissa globaalit suuryritysryppäät hallitsevat maailmaa, ja kansallisvaltioiden merkitys on vähäinen. Todellisuudessa suuryritysten vallan kasvu on tosiasia, ja investointisuojasopimukset antavat niille vallan haastaa valtioita välimiesoikeuteen, jos lainsäädäntö ei miellytä. Check.

Tuloerot? Kyberpunkin maailmoissa osa ihmisistä elää yltäkylläisyydessä ja saa parasta mahdollista terveydenhoitoa. Elinajan ennuste on pitkälle toisella sadalla. Vastaavasti suurin osa ihmiskunnasta elää köyhyydessä, ja slummit ympäröivät suurkaupunkien neonvalaistuja, vartioituja keskustoja. Tarinoiden taustana on usein superrikkaiden ja köyhyyteen vajonneiden konflikti. Todellisuudessa tuloerot ovat kasvaneet teollisuusmaissa, ja Occupy- ja Prosenttiliikkeen kaltaisia protesteja on jo nähty. Matkalla ollaan.

Verkottunut teknologia? Kyberpunkissa lähes kaikessa teknologiassa on älyä, ja se on yhteydessä verkkoon (paitsi suomalainen Sergei). Todellisuudessa: Esineiden Internet!

Tekoälyt? Kyberpunkin klisheeksi on muodostunut Turing-poliisilta karannut, tapahtumia verkon uumenista ohjaileva tekoäly. Todellisuudessa, kun lukee IBM:n Watsonin viimeisimpiä sovelluksia ja tietää Watsonin olevan vasta alkua, alkaa jotenkin kaivata Turing-poliisia. Osuu ja uppoaa.

Kyborgisaatio? Kyberpunkissa ihmisen ja teknologian raja on hämärtynyt. Todellisuudessa emme ole vielä aivan yhtä pitkällä, vaikka esimerkiksi parkinsonin tautia hoidetaan jo aivoimplanteilla, ja proteeseihin kehitetään suoria hermorataliitäntöjä. Kannamme kuitenkin mukanamme päätelaitetta, jolla saa yhteyden koko maailman kattavaan tietoverkkoon. Sateliittipaikannus, sosiaalinen media ja täydennetty todellisuus ovat arkea. Google Glass ja niitä seuraavat älylasit tuovat Internetin jo silmän eteen. Näytöllä varustettuja piilolinssejä tutkitaan. Ei ihan vielä, mutta pian, hyvin pian.

Verkkorikollisuus? Tarinoiden päähenkilöt ovat usein nimenomaan jonkilaisia verkkorikollisen ja verkkosankarin rajatapauksia. Todellisuus: Snowden, you bet!

Kybersota? Suuryritykset ja kansallisvaltioiden jäänteet kamppailevat tietoverkoissa ja verkkojen välityksellä jatkuvasti vallasta ja resursseista. Todellisuus: No shit Sherlock!

Katurikollisuus? Kyberpunkissa kadut ovat vaarallisia ja kaoottisia paikkoja, ja vain rikkaiden asuinalueilla ja suuryritysten valvomilla alueilla on turvallista, etenkin jos olet implanteilla tuunattu katusamurai. Todellisuudessa elämä teollisuusmaissa on muuttunut aiempaa turvallisemmaksi, ja väkivaltarikollisuus on vähentynyt. Yhdeksi selittäjäksi on tarjottu lyijyn kieltämistä auton polttoaineen lisäaineena, toiseksi ihmisten vetäytymistä kotiin tietokoneen ääreen. Kävikin päinvastoin.

3d-tulostimet? Itse asiassa tätä teknologian läpimurtoa kyberpunk ei osannut ennakoida. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä Wintermute olisi tehnyt 3d-printterillä.

jyrkikasvi

Lisätietoja: <a href="http://www.kasvi.org/" title="http://www.kasvi.org/">http://www.kasvi.org/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu