Mustat silmänaluset

Eduskunnassa on näkynyt viime päivinä paljon mustia silmänalusia, eikä kahvinkulutus ole ainakaan laskussa. Jotkut heistäkin, joiden vaalirahoitusta KRP ja PRH eivät tutki, kertovat näkevänsä öisin vaalirahapainajaisia. Toisaalta monien edustajakollegojen paineensietokykyä ei voi kuin ihailla, ja fiksuimmat osaavat jo nauraa koko sotkun absurdiudelle.

Omalta osaltani viime päivien prässi on näkynyt mm. täällä – aikaa ja paukkuja lastujen kirjoittamiseen ja kommenttien kommentointiin ei ole tahtonut löytyä. Vapaailtoina tuplatikarien tökkimininen Anub’arakin takajalkoihin on sopinut tunnelmaan kirjoittamista paremmin.

# # #

Vaalirahoituksen lisäksi viime pivinä on puhuttu myös valiokuntien päätösvallasta. Kokouksissa ei ole läheskään aina ollut päätösvallan vaatimaa määrää edustajia paikalla. Olen tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana pähkäillyt asiaa itsekin, ja ainakin yksi tekijä ongelman taustalla on jäänyt kokeneiltakin politiikan toimittajilta kertomatta: valiokunnat kokoustavat usein samaan aikaan. Edes varajäsenistä ei ole ollut apua, sillä heillä on myös varsinaisia jäsenyyksiä eri valiokunnissa. Eli en vierittäisi syytä eduskunnan urheilukerhon jalkapallojoukkueen harjoitusten päälle.

Päällekkäisten kokousten ongelma korostui keväällä, kun eduskunnan täysistuntojen ja valiokuntien aikatauluja muutettiin. Edustajat yrittävät kauden alussa sumplia itselleen lomittain menevät valiokunnat, mutta kun aikataulut keväällä muuttuivat, jotkut aiemmin eri aikaan pidetyt kokoukset menivätkin nyt päällekkäin.

Oman hyvin subjektiivisen kokemukseni mukaan valiokuntien kokoukset ovat nykyään myös aiempaa pidempiä. Valiokunnat tuntuvat nykyisin lähes aina venyvän mahdollisen kokousajan loppuun, vähän ylikin. Ja kun seuraava kokous on alkamassa, moni joutuu lähtemään ennen kuin edellinen kokous on päättynyt.

En tiedä, onko käsiteltävien lakiesitysten määrä kasvanut vai ovatko asiantuntijakuulemiset tai keskustelut perusteellisempia, mutta eduskunnan päivistä on joka tapauksessa tullut tiiviitä. Mistä tämän huomaa? Esimerkiksi viime kaudella jonkun etuajassa päättyneen kokousten jälkeen ehti yleensä syömään ennen seuraavan alkamista. Nyt on päiviä, joina ehdin syödä kunnolla vasta illalla kotona. Onneksi muissa kokouksissa kuin valiokunnissa on usein tarjolla sämpylöitä tai pullaa, mutta alan vähitellen olla erinomaisen kyllästynyt ns. palaverisämpylöihin ruokavalioni pääroolissa.

Toki olen sitäkin jonkun kerran tehnyt, että olen istunut valiokunnassa vain nimenhuudon ja paremmassa tapauksessa myös päätösvaltaa vaativien asioiden käsittelyn ajan. Näitä tuli tunnolle etenkin silloin, kun minut valittiin äitiyslomalle jääneen Johanna Sumuvuoren tilalle liikenne- ja viestintävaliokuntaan. Olin kuitenkin ehtinyt jo kuukausia aiemmin sopia valiokunnan kokousajoille erilaisia kokouksia, tapaamisia ja puheita. Ennen kuin ne saatiin peruttua tai siirrettyä, olin useamman kerran ’kahdessa paikassa yhtä aikaa’ eli ensin liikenne- ja viestintävaliokunnan nimenhuudossa ja hetkeä myöhemmin myöhästymistä anteeksipyydellen toisessa paikassa.

# # #

Eduskunnan virkakunta on ollut viime päivinä loukkaantunut puhemiehen letkautetua eduskunnan urheilukerhon kavallusta käsitelleessä Helsingin Sanomien jutussa: ”tämmöisiä veijareita meillä täällä on.” Henkilökunta pelkäsi yhden henkilön rikoksen pilaavan kaikkien maineen. Sittemmin Niinistö on tarkentanut tarkoittaneensa urheilukerhon kavalluksen asemesta Eduskunnan viinifarssissa kunnostautuneita veijareita eli pääsihteeri Seppo Tiitistä ja Niinistön edeltäjää Paavo Lipposta.

Kokeneena poliitikkona puhemies Niinistö on tottunut sen verran krouviin kielenkäyttöön sekä ottavana että antavana osapuolena, että ”veijari”-sanan on täytynyt tuntua hänestä lähinnä hellittelynimeltä. Poliitikkoa kun voi huoletta nimitellä tavalla, jota ei normaalielämässä pidettäisi … normaalina.

jyrkikasvi
Vihreät Espoo

Ex-pelijournalisti, ex-tutkija, ex-kansanedustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu