Kuha on matikkaa

Vaaliblogi 5

Suomi elää viennistä, ja Suomi vie teknologiateollisuuden tuotteita: Koneita ja autoja, metsä- ja kemianteollisuuden sekä sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteita.

Suomen talous on teknologiateollisuuden varassa, ja teknologiateollisuus tarvitsee osaavaa työvoimaa sekä tuotantoon, suunnitteluun että kehitystoimintaan. Vientiteollisuus työllistää 43% työvoimasta ja tuottaa 50% verokertymästä.

Suomen työmarkkinat tarvitsevat siis matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan osaajia. Kipeästi. Yritykset rekrytoivat tekniikan osaajia yhä enemmän ulkomailta, sillä liian pieni osuus suomalaisista nuorista innostuu peruskoulussa matematiikasta. Ja ilman matematiikkaa ei ymmärrä fysiikkaa ja kemiaa, jotka ovat tekniikan perusta.

Jostain syystä jo alaluokilla monelle lapselle syntyy virheellinen käsitys, että matematiikka on vaikeaa, minkä seurauksena he alkavat vältellä matemaattis-luonnontieteellisiä aineita ja sulkevat itseltään monta uravaihtoehtoa.

Kaikki eivät halua insinööriksi, mutta matematiikkaa ja luonnontieteitä tarvitaan myös monilla muilla aloilla, esimerkiksi lääkärin, farmaseutin ja sähköasentajan opinnoissa.

Mikä maailman parhaalta peruskoululta menee monen lapsen osalta pieleen? Pojat vieraantuvat koulunkäynnistä ylipäätään, viidesosa 20-29-vuotiaista suomalaisista miehistä on suorittanut vain peruskoulun. Tytöt sentään vieraantuvat vain matematiikasta ja luonnontieteistä. Joka tapauksessa valtava määrä suomalaisten lasten luontaista lahjakkuutta menee hukkaan.

Mitä siis pitäisi tehdä, jotta matematiikka jne. kiinnostaisivat useampia lapsia? Ensimmäiseksi tarvitsemme lisää opettajia, jotka ovat itse innostuneita matematiikasta ja luonnontieteistä. Innostus tarttuu. Myös matematiikan pedagogiikka kaipaa päivittämistä Maarit Rossin viitoittamalla tiellä. Matematiikka koetaan abstraktiksi aineeksi, jolla ei ole yhteyttä arkitodellisuuteen, siksi opetukseen tarvitaan enemmän konkreettisuutta.

Opettajien erityisenä haasteena on purkaa lapsiin kasvatetut sukupuoliodotukset, jotta etenkin tytöt uskoisivat enemmän omiin kykyihinsä. Vanhemmat ohjaavat huomaamattaan aivan liian monta tekniikasta kiinnostunutta tyttöä “tytöille sopivampien” harrastusten ja opiskeluvaihtoehtojen pariin.

Lasten motivointiin tarvitsee myös rooli- ja uramalleja, jotka innostavat kiinnostumaan matematiikasta ja luonnontieteistä. Kuka siis olisi matematiikan Teemu Selänne tai fysiikan Lauri Markkanen? Ja aivan erityisesti kaivataan roolimalleja tytöille, jotta he näkisivät, ettei matematiikassa ja luonnontieteissä ole mitään sellaista, mikä edellyttää y-kromosomia: Marie Curie, Ada Lovelace, Maryam Mirzakhani, Kaisa Matomäki, … (On kuvaavaa, että suomalaisesta matemaatikosta, Kaisa Matomäestä ei ole tätä kirjoitettaessa suomenkielistä Wikipedia-artikkelia.)

Myös opiskelutaitoja tarvitaan. Etenkin moni poika alisuorittaa koulussa ja pitää itseään tyhmänä, vaikka kyse on vain opiskelutaitojen puutteesta. Poikien osalta on kiinnitettävä huomiota myös luokkakokoihin, sillä erityisesti poikien oppimistulosten on todettu kärsivän ryhmäkokojen kasvattamisesta.

Lopuksi oppivelvollisuus on laajennettava toiselle asteelle. Pelkällä peruskoulun päättötodistuksella ei ole nykyajan työmarkkinoilla mitään käyttöä.

Tulevaisuudessa pelkät insinöörit eivät kuitenkaan riitä takaamaan Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Kiina ja Intia kouluttavat diplomi-insinöörejä paljon meitä enemmän.

Tarvitsemme insinöörejä, jotka ymmärtävät ihmistä, ja humanisteja, jotka ymmärtävät tekniikkaa. Miten näitä moniosaajia tuotetaan? Mallia voi ottaa maailman tunnetuimmasta teknillisestä yliopistosta, Massachusetts Institute of Technologystä (MIT), jonka opinto- ja tutkimusohjelmiin kuuluu runsaasti humanistisia tieteitä, taideaineita ja yhteiskuntatieteitä. Suomessa uusi Tampereen yliopisto näyttää suuntaa. Toivottavasti myös Aalto-yliopistoon saadaan vielä myös humanistinen korkeakoulu.