Liberaalin demokratian loppu?

Kiina ei enää tyydy suojautumaan ulkoisia uhkia vastaan, vaan rakentaa globaalia vaikutusvaltaa. Pixabay-lisenssi.

Liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään kansakunnan menestyksen reseptinä. Nyt sen asema on kuitenkin uhattuna.


1900-luvun lopulla käytännössä kaikki menestyneet kansakunnat olivat liberaaleja demokratioita, joissa aatteet kilpailivat vapaissa vaaleissa, ja valta vaihtui ilman väkivaltaa; Tuomioistuimet, tiedotusvälineet ja taide olivat riippumattomia poliittisesta vallasta; Vapaat yliopistot tuottivat tietoa ja osaamista, ja yritysten vapaa kilpailu takoi talouskasvua; Ihmisoikeudet kuuluivat kaikille; Historia perustui lähteisiin eikä politiikkaan; Korruptio oli aisoissa.

Toki poikkeukset vahvistivat säännöt. Esimerkiksi suomalainen historiankirjoitus väitti pitkään suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten onnistuneen jotenkin ihmeen kaupalla pujottelemaan Saksan itärintamalla osallistumatta muiden SS-joukkojen sotarikoksiin.

Liberaali demokratia reagoi monen mielestä liian hitaasti maailman haasteisiin. Vaalien välillä kuluu vuosia, ja suurin osa äänestäjistä äänestää joka tapauksessa jotain ihan muuta. Tai Kari Suomalaisen pilakuvan sanoin, kun perheenisä lukee vaalituloksia aamun lehdestä: “Mitä, enhän mä noin äänestäny.”

Turhautumista lisää se, että Suomen kaltaisissa monipuoluemaissa osa hallituspuolueista jatkaa aina seuraavassa hallituksessa, ja hallitusohjelma on kompromissi. Politiikan suunta muuttuu vaalituloksesta riippumatta vain vähän.

Ei ihme, että populismi ja nationalismi ovat nousseet haastamaan liberaalin demokratian. Meille liberaalin demokratian kannattajille tämä on ongelma siksi, että valtaan päästyään populistit ja nationalistit ovat eri maissa ryhtyneet murentamaan juuri niitä liberaalin demokratian periaatteita, jotka mahdollistivat heidän nousunsa valtaan. Vallasta ei olla valmiita luopumaan, kun se on kerran saatu. Media on joko otettu haltuun tai sen uskottavuus on kyseenalaistettu. Tuomioistuinten riippumattomuus on romutettuyliopistoista on siivottu kriittinen ajatteluhistoria on otettu haltuunihmisoikeuksien universaalisuus on kiistetty, …

¤ ¤ ¤

Samaan aikaan liberaalin demokratian ulkoiseksi haastajaksi on noussut Kiina, jonka kommunistinen puolue on luopunut kommunismista, mutta ei yksinvallasta. Kiinan kansantalous kasvaa kohisten, vaikka talous, media ja oikeusjärjestelmä palvelevat valtiota kansalaisten asemesta. Onko totalitaristinen valtiokapitalismi sittenkin parempi kuin liberaali demokratia?

Totalitarismista huolimatta, tai monen mielestä sen ansiosta Kiinan talous ja vaikutusvalta ovat kasvaneet vauhdilla. Maa on nostanut satoja miljoonia kiinalaisia köyhyydestä, sitä saavutusta ei sovi kiistää. Jos kasvu jatkuu samaa tahtia myös 20-luvulla, Kiina on noin vuonna 2030 maailman suurin talous. Asetelmasta kertoo paljon se, että pahasti velkaantunut Yhdysvallat on jo nyt pelkästään Kiinalle velkaa yli triljoona dollaria.

Kiinan talouden ja valtion suhteesta käy esimerkiksi Huawei, jota valtio on tukenut kymmenillä miljardeilla euroilla. Ei ihme, että Huaweilla on ollut enemmän varaa 5G-tuotekehitykseen kuin sen länsimaisilla kilpailijoilla, ja että Huawein epäillään joutuvan lisäämään järjestelmiinsä takaportteja Kiinan tiedusteluviranomaisille. Mikään muu yhtiöhän ei ole joutunut koskaan missään maassa tekemään mitään vastaavaa.

Viimeistään 2030-luvulla Kiinalla on taloudelliset resurssit haastaa Yhdysvallat myös maailmanpolitiikassa. Afrikassa Kiina on jo ottanut aloitteen, kun länsimaat ovat keskittyneet omiin ongelmiinsa. Kiinalaiset investoinnit ovat luoneet Afrikan maihin infrastruktuuria ja työtä paljon tehokkaammin kuin länsimaiden kehitysapu. Investoinnit eivät ole kuitenkaan lahja. Kiina odottaa saavansa investoinneilla tuottoa ja kilpailuetua Kiinan omalle taloudelle.

Kiina rakentaa myös sotilaallista kykyä toimia kaikkialla maailmassa lentotukialuksineendroneineenhäivehävittäjineen ja ydinsukellusveneineen. Kiina on jo testannut esimerkiksi satelliittien tuhoamiseen suunniteltua Dong Neng 3 -ohjusta. Kiinan laivasto on jo harjoitellut Itämerellä.

Suomen ja Euroopan kannattaa valmistautua aikaan, jolloin Kiina on maailman johtava suurvalta tai ainakin haastaa vahvasti Yhdysvallat. Transatlanttisten suhteiden rinnalle nousee transaasialainen diplomatia. Kuntien kannattaa ottaa mandariini-kiina koulujensa opetusohjelmiin. Sotilaallisesti Kiinan nousu tarkoittaa sitä, ettemme voi enää luottaa Yhdysvaltojen tulevan apuun, jos Venäjä painostaa Eurooppaa sotilaallisesti, sillä Washingtonin katse on Aasiassa. Jos Venäjä jatkaa opportunistista seikkailupolitiikkaansa, länsi-Euroopan on tiivistettävä sotilasyhteistyötään ja investoitava yhteiseen puolustukseensa.

Joudumme myös varautumaan siihen, että kasvava osa maailmasta on Kiinan taloudellisessa ja poliittisessa talutusnuorassa. Esimerkiksi Euroopan teollisuuden Afrikasta tuomien raaka-aineiden saatavuus on jatkossa yhä suuremmassa määrin Kiinan hyväntahtoisuuden varassa, aivan kuten energian saatavuus on nykyään Venäjän hyväntahtoisuuden varassa.

¤ ¤ ¤

Moni kuvitteli historian loppuvan Neuvostoliiton hajoamiseen: Liberaali demokratia hallitsisi maailmaa. Nyt historia on palannut, ja liberaalit demokratiat ovat jälleen autoritarismin haasteen edessä sekä kotona että maailmalla. On meistä itsestämme kiinni, onko liberaali demokratia menestyksen resepti myös 2030-luvulla… vai historian sivulause.

Kiinan haasteeseen vastatakseen Euroopan Unionin on oltava 2020-luvulla yhtenäinen ja päätöskykyinen. Hajanaisen Euroopan maita Kiinan (ja Venäjän) on helppo peluuttaa toisiaan vastaan. Siinä pelissä jopa Saksa ja Ranska ovat liian pieniä yksin, väittävät nationalistit mitä tahansa. Euroopan maiden yhteistyökyvystä riippuu, mikä on tämän Aasian läntisen niemen merkitys tulevaisuudessa.

jyrkikasvi

Lisätietoja: <a href="http://www.kasvi.org/" title="http://www.kasvi.org/">http://www.kasvi.org/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu