Oopperanuljakkeita
Syntymäpäivän kunniaksi jotain ihan muuta:
Tykkään käydä oopperassa ja yhtenä luottamustoimenani on Kansallisoopperan säätiön hallintoneuvoston jäsenyys (miksi ihmeessä näiden tituleerausten on oltava näin tolkuttoman pitkiä).
Usein oopperanautinto kuitenkin nakertaa oopperalibrettojen kieroutunut mieskuva. Miksi niin monen oopperan mies”sankari” on totaalinen, absoluuttinen limanuljake? Lempiteoksiini kuuluvan Puccinin Madame Butterflyn miespäärooli, Pinkerton on jo käsikirjoitukseen mukaan selkärangaton lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä ja teiniäidin heitteille jättäjä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei hän selviäisi lopulta kuin koira veräjästä.
Ilmeisesti loppukohtaukseen ei olisi muuten saatu riittävästi tunnetta. Itken aina, kun Butterfly hyvästelee lapsensa ja valmistautuu tappamaan itsensä. Muuta tapaa protestoida osakseen tullutta kohtelua hän ei tiedä.
Mutta mitä pitäisi tuumia Wagnerin Ringin suuresta sankarista, Siegfriedistä? Ei ihme, että natsit ihannoivat Siegfriedin hahmoa, sillä hän on täydellinen natsisoturin prototyyppi, joka on auktoriteetin käskystä valmis Jumalten tuho -oopperassa raiskaamaan vaikka oman vaimonsa. Siegfriedin hautajaiskohtauksessa soivista syvän surun sävelistä on vaikea nauttia, kun katsomossa voi vain riemuita überpaskiaisen kuolemasta.
Vai onko Wagner sittenkin piilottanut Ringiin myös sankarimyyttien kritiikkiä? Siegfriedhän pystyy murtamaan Brünhilden vuoren lumouksen nimenomaan siksi, ettei tunne pelkoa. Ja syynä Siegfriedin pelottomuuteen on hänen täydellinen mielikuvituksen puutteensa. Sigfried onkin tyhmä kuin puhki tallattu saapas. Haluaako Wagner itse asiassa varoittaa meitä sankareiden yksisilmäisestä palvonnasta? (Wotan pun intended)
Yle Teemalta tuli pari päivää sitten Puccinin Turandot, jonka miespäärooli, Calaf, ei jää paljoa Siegfriedistä jälkeen. Prinssi Calaf antaa prinsessa Turandotin kiduttaa orjatyttö Liún kuoliaaksi kirjaimellisesti tuskallisen pitkässä kohtauksessa vain jotta pääsisi Turandotin puolisoksi. Liú kuolee paljastamatta Calafin salaisuutta koska on itse niin rakastunut Calafiin, että kuolee ilolla, jotta Calaf pääsisi Turandotin alushelmoihin.
Entä Kansallisoopperassa tälläkin hetkellä pyörivä Verdin Rigoletto? Nimiroolina on hovinarri, joka on valmis häpäisemään kenen tahansa kunnian. Riglotto rekrytoi kuitenkin heti palkkamurhaajan, kun joku vilkaisee hänen _omaa_ tytärtään sillä silmällä. Libreton katkeransuloisin vitsi onkin kohtauksessa, jossa Rigoletto auliisti auttaa neidonryöstössä, jossa hänen tietämättään ryöstetään itse asiassa hänen _oma_ tyttärensä herttuan vuoteeseen. Ja lopussa tarinan ainoa viaton sielu tietysti kuolee rakkauden tähden.
Eivätkä komedialliset oopperat ole sen parempia. Mozartin Cosi fan tutte, Niinhän kaikki tekevät, tuo lavalle sydänystävät, Ferrandon ja Guglielmon. Molemmat ovat ilman tunnontuskia valmiita viettelemään toistensa vaimot, mutta eivät voi kuvitella oman uskollisen vaimonsa lankeavan viettelijän pauloihin. Huvittavaa kyllä, vain komediassa on katsojan mielestä oikeudenmukainen loppu: Kaikki saavat kirjaimelliseti ansionsa mukaan.
Toisaalta jotkut oopperoiden sympaattisimmista hahmoista ovat avoimesti lurjuksia. Oma suosikkini tässä sarjassa on Mozartin Don Giovanni, parantumaton häntäheikki, joka on ylpeästi oma itsensä vielä siinäkin vaiheessa, kun helvetin lieskat jo kalttaavat hänen ylikuormitettuja pallejaan.
Natsien lisäksi Wagner vetää kai puoleensa paljon nuorisoa, enkä tarkoita että tällä olisi mitään yhteyttä natsismiin vaan metallimusiikista pitävään nuoreen Wagner kolahtaa huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Mozart tai Puccini. Olen odottanut tilaisuutta, että saisin tuon oman black metal -fanini jotenkin huijattua kuuntelemaan Wagneria, mutta sitä ei taida olla kevätkauden ohjelmistossa, en ainakaan ole löytänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja onneksi olkoon syntymäpäivän johdosta!
Ilmoita asiaton viesti
Kiva että sulle Jyrki maistuu ooppera. Niin mullekin. Oopperatalon voisi silti antaa vaikkapa Hurstin vellinjakofasiliteetiksi. Tai panna sen pytingin tulosvastuuseen. Siellä en asioi – ihan vaan periaatteellisista syistä. PS. Olen ollut Andrea Bocellin ooperajatkoilla samassa porukassa Sarah Brightmanin pöydässä, mutta sitä tilaisuutta ei oltu revitty suomalaisen veronmaksajan selkänahasta (eli pois vuodeosastoilta ja sairaanhoitajien palkoista), vaan homman kustansi amerikkalainen viinifirma, jossa muijani oli mutkan kautta töissä. Suomi ei tarvitse veronmaksajien rahoilla ylläpidettyä oopperataloa niin kauan kuin maassamme on leipäjonoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tiesikö JJ että Verdin oopperassa Kohtalon voima on kohtaus jossa mies laulaa resitatiivia että ”nyt minulla on tämän lippaan avain lopultakin ja voin nähdä sen salaisuuden – eikä kukaan näe kun avaan sen – paitsi minä itse ”.
Onkohan JJ miettinyt tuon resitatiivin syvällistä sanomaa noin henkkoht kannalta. Tai Verdin kannalta – tai siis verdien ammatin kannalta.
Ai niin – onko JJ kuullut sellaisesta ammattiryhmästä kuin säveltäjät – ei ei – ei se ole se joka aulassa ottaa takit vastaan – eikä sekään joka heiluttaa sitä ylipitkää hammastikkua kun se älämölöporukka siellä montussa elämöi. Eikö ne siellä oopperan neuvostohallinnossa ole sulle vieläkään kertoneet – no asia kerrallaan juu.
No – sivistyssanakirjasta löytyy sanalle säveltäjä selitys.
Ai että mitäkö se sana sivistys tarkoittaa no….ääh olkoon.
Ja sovitaan että se säveltäjä on vaikkapa sivutoiminen naapurikoiran ulkoiluttaja. Siis vapaaehtoinen – ja sit se kerää niitä koiran kakkakikkanoita sinne käytettyihin leipäpusseihin – ihan ilman palkkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Älykkyystesti Jyrki J J Kasville: – mihin kohtaan tässä kaaviossa sijoittaisit säveltäjän ja pitäisköhän säveltäjän saada työstään sillä perusteella palkkaa kuten kaikkien muidenkin luovan työn tekijöiden:
Tiedon arvoketju
Suomen kielessä tiedon ja informaation käsitteet ovat jokseenkin hankalia määritellä yksiselitteisesti. Informaatiotutkimuksen piirissä puhutaan tiedon arvoketjusta (Value Chain of Information). Tällöin premissinä on datan jalostuminen informaatioksi ja informaation jalostuminen tiedoksi ihmisten käyttöön ja lopulta viisaudeksi.
Data (Data) on merkkejä tai symboleja. Se on potentiaalista informaatiota, joka voi tulla välityksen kohteeksi.
Informaatio (Information) tulee latinankielisestä sanasta informare (muotoilu; muotoon paneminen). Teknisessä mielessä informaatio on materian muotoilua tai muodon siirtämistä. Informaatio on välitettävänä olevaa tietoa. Se on sekä seurausta informaation tuottajan tietämyksen tavoitteellisesta muokkauksesta että jotakin, jonka pelkkä havaitseminen ei vielä merkitse tulkintaa tai ymmärtämistä. Voidaan sanoa, että informaatio syntyy merkkien (ts. datan) tulkinnasta.
Ryhmäviestinnän tutkijan Kathleen M. Proppin mukaan informaatio on viestittyä tietoa. Propp on tutkinut ryhmän päätöksentekoa ja erityisesti informaation prosessointia ryhmässä (ks. viestintä-osuuden luku Vuorovaikutus ja informaation prosessointi ryhmässä).
Tieto (Knowledge) syntyy kun informaation vastaanottaja tulkitsee informaation, minkä seurauksena se yhdistyy osaksi hänen tietorakennettaan ja muuttaa sitä.
Tiedon synonyymina tietämys on ihmisellä itsellään tietyllä hetkellä oleva ymmärrys itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Taitotieto (Know-How) syntyy kun informaatio johtaa myös toimintaan. Samalla tavoin syntyy osaaminen tai tietäminen (Knowing).
Viisaus (Wisdom) on kyky käyttää tietämystä omassa toiminnassaan. Se on toiminnasta saadun kokemuksen ja osaamisen sekä tiedon ja ymmärryksen summa.
Ilmoita asiaton viesti
Jyrki, oletko huomannut, että tällä sivustolla käydään aika räyhäkästä eri puolueiden arvosteluasioista? Te Vihreät olette näissä jutuissa aika usein mukana. Pitäisköhän sun jotenkin hanskata jutut?
En ole oopperankävijä, eikä minusta sellaista varmaan tulekaan. Sen voin myöntää hyvin avoimesti.
Mutta kun olen seurannut näitä blogipalstan puoluemyllerryksiä, ihmettelen sinun asennettasi….tai oikeastaan sen puutetta, aika paljonkin. Ja sitten kun kirjoitat jotain, olet kuin ihan oikea palkattu Ooppera-kriitikko.
Olenko missannut jotain, oletko vaihtanut kenties hommia?
Ilmoita asiaton viesti
Kokeneempi kollega sanoi kerran: Ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Siinä käy helposti kuin possun kanssa painiessa: ryvettyy ja rapaantuu, ja possu vain pitää siitä.
Monasti ravan heittejät tekevät tyylirikoillaan omille aatteilleen enemmän vahinkoa kuin tähtäämilleen kohteille. Eli mitä mauttomammin meitä vastaan hyökätään, sitä paremmalta me lukijoiden silmissä näytämme.
Ilmoita asiaton viesti
Hehee – tämä Kasvi häärii Oopperan hallinnossa ja ryhtäytyy kollegaksi Mauno Koiviston kanssa – siinä on tuplatyylirikkoa – sekä poliitikoilta asettaessaan moisen kulttuurin ”kannattajan” Oopperan hallintoon että Kasvilta ruvetessaan samalle tasolle tai edes samaan kategoriaan Koiviston kanssa. Oi aikoja oi tapoja. Kasvi – voin sanoa että et koskaan tule historian kirjoituksessa kuulumaan edes samaan kappaleeseen puhumattakaan samasta lauseesta Koiviston kanssa.
Voin vakuuttaa että yhdistelmäsi tekijänoikeuspolitikointisi / oopperan hallinto saa aikaan sinulle JA muille poliitikoille SEKÄ kulttuurin ammattilaisille ETTÄ kulttuurin rakastajille vahinkoa – ja kulttuurin ammattilaisille ja rakastajille paheksuntaa. Ja arvaapa kenelle sinun poliitikkokollegasi häpeällisen yhdistelmän Kasvin tekijänoikeuspolitikointi / Oopperan hallinto vahingon laittavat – omalle kontolleen vai Kasvin kontolle. Veikkaan jälkimmäistä – ja melkein kulttuurin rakastajien kansanliikettä asiasta koska sinun esiintymisesi Oopperan hallintoelimissä on aivan selvä kansallinen kulttuurihäpeä – noloa kerrassaan. Eikä kukaan halua syödä lihapullia chanel vitosella maustettuna.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini Iivi Anna Masson näkökulmaan oli seuraava – kerron sen tässä kun se siellä sensuroitiin: Stalinin äänestäminen tärkeäksi saattaa johtua siitä että monille Stalinin aikana oli ruokaa jne mutta nykyisen kapitalismin vallitessa sosiaaliturvan ollessa olematon heillä ei ole mitään – siis parempia hyviä aikoja saattavat haluta – ei Stalinia.
Toisaalta Stalinin suuri kansansuosio on otollinen populistisille ääntenkalastelijoille jotka tasan tarkkaan unohtaa stalinismin takaisinvaatimisien kun ovat ensin sillä valtaan päässeet.
Siis osasyy stalinismin takaisinkaipuun suosioon onkin kapitalismi ja sen nykyinen heikko sosiaaliturva Venäjällä.
Tätä Masson näkökulmassa ei kommenttinani julkaistu.
Ilmoita asiaton viesti
edellinen kommenttini lipsahti vahingossa tänne hajuvesi-lihapulla kasvisravintolaan jonne sitä ei ollut tarkoitettu
Ilmoita asiaton viesti