Kaupungistumisen kauhistus

Suomalaisen kaupunkirakenteen ihanteena ovat pitkään olleet metsään ripotellut kerrostalot. Tapiolassa niissä sai sentään olla muutama kerroskin. CC 3.0 SA BY J-P Kärnä

Kaupungistuminen on monen, etenkin monen keskustalaisen mielestä suurin piirtein kaikkien Suomen ongelmien taustalla. 

Aluepoliitikoiden mielestä Suomen kaupungistumisessa ei ole kyse globaalista megatrendistä, vaan tietoisesta politiikasta, jolla on aktiivisesti ohjattu ihmisiä muuttamaan maalta kaupunkeihin.

Varsin erikoista poliittista ohjausta, kun aluepolitiikkaan ja EU:n aluetukiin on satsattu miljardeja, valtionosuuksia tasataan kaupungeista maaseudulle ja valtion laitoksia on hajasijoitettu jopa niiden toimintakyvyn uhalla.

Kaikista näistä politiikkatoimista huolimatta ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin. Miksi? Rajusti yksinkertaistaen, koska kasvukeskuksissa on töitä, oppilaitoksia ja elämää; Todellisuus on tietysti moninaisempi. Yksi pakenee kotikylän ahdistavaa ilmapiiriä; Toinen muuttaa kumppanin perässä; Kolmas haluaa nähdä elämässään muutakin kuin tutun kirkonkylän.

# # #

Moni kaipaa pieniä korkeakouluja ja lähisairaaloita ympäri Suomea, ja on siinä oikeassa, että korkeakoulu on erittäin tehokasta aluepolitiikkaa. Korkeakoulut vetävät puoleensa aktiivisia nuoria, joista moni löytää opiskeluaikana puolisonsa ja paikkansa elämässä ja jää opiskelupaikkakunnalle.

Sekä korkeakoulu että sairaala tarvitsevat kuitenkin riittävästi ihmisiä toimiakseen. Jos esimerkiksi synnytyksiä on vähän, hätäsektioita ja muita erikoistilanteita on harvoin. Jos lääkärit ja kätilöt eivät joudu erikoistilanteisiin riittävän usein, heidän osaamisensa happanee. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan suunnitellun sote-maakunnan 69 000 asukasta tai Kainuun 75 000 asukasta eivät periaatteessa riitä täyden palvelun keskussairaalalle.

Periaatteessa, yhtälö ei ole yksinkertainen. Esimerkiksi Kainuun keskussairaalassa syntyy vuosittain 600-700 lasta, kun synnytyssairaalan minimikokona pidetään 1000 synnytystä vuodessa. Matkat Kainuusta muihin sairaaloihin ovat kuitenkin niin pitkät, että sairaalan synnytysosastolle on myönnetty määräaikainen lupa jatkaa toimintaansa.

Korkeakoulussa ja yliopistossa puolestaan on oltava riittävä määrä tieteenaloja, opiskelijoita ja tutkijoita, jotta siitä tulee aito luova yhteisö, jossa tieteenalat “ristipölyttävät” toisiaan. Ilman alue- ja kielipolitiikkaa Suomen kokoiseen maahan mahtuisi viidestä kahdeksaan yliopistoa. Esimerkiksi Tanskassa on vain kahdeksan yliopistoa siinä missä Suomessa niitä on 14.

# # #

Kierrämme kuumaa kysymystä, kuinka kauan pystymme pitämään koko Suomen asuttuna? Toisaalta, Suomihan on jo suurimmalta osin asumaton. Se taistelu on hävitty. Siitä huolimatta jonkinlainen läsnäolo tarvitaan kaikkialla maassa. Esimerkiksi uusiutuva energia, elintarviketuotanto, puunjalostusteollisuus ja maanpuolustus tarvitsevat koko Suomen kattavaa liikenneverkkoa. Muuten eivät sahat soi ja tuulivoimalat pyöri. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kylä on pidettävä väkisin asuttuna. Jossain vaiheessa on hyväksyttävä, että kylää ei enää ole, ja tie muuttuu maanomistajien yksityistieksi.

Jos ihmiset yrittävät muuttaa kaupunkeihin, miksi me yritämme estää heitä? Eikö vapaassa maassa saa asua siellä missä itse haluaa? Itse asiassa kyselyiden mukaan moni haluaisi asua maaseudulla, mutta kun tulee päätöksen aika, muuttoauto suuntaa kaupunkiin, jos siihen vain on varaa.

Kaikilla ei ole. Me olemme joko tarkoituksella tai tuottamuksella antaneet kasvukeskusten asuntojen hintojen karata tavallisen lapsiperheen ulottumattomiin. Toki keskusta-asunnosta voi maksaa auton verran enemmän, koska autoa ei keskustassa aina tarvitse, mutta sekään ei valitettavasti aina riitä, etenkään jos asunnon hinnassa joutuu maksamaan taloyhtiön pysäköintipaikkoja.

Yksi syy asuntojen korkeisiin hintoihin on suomalaisten “kaupunkien” hajanaisuus. Ripottelemme kaupungeissakin matalia kerrostaloja metsään ja rakennamme niiden välille teitä emmekä niiden väliin katuja. Yhtä kerrosneliötä kohti tarvitaan paljon tonttimaata ja asfalttia. Lisäksi meillä on varainsiirtovero, “muuttovero”, joka nostaa keinotekoisesti asuntojen hintoja ja hidastaa asuntokauppaa.

Jos kaupungistuminen olisi tosiaan tietoista keskittämispolitiikkaa, aluepolitiikkaan käytetyt rahat olisi ohjattu kasvukeskusten asuntopolitiikkaan, jotta useammalla suomalaisella olisi varaa asua kaupungeissa.

Kasvukeskusten, etenkin pääkaupunkiseudun asuntokupla on puhkaistava. Se tekee kipeää, koska monet ovat jo maksaneet oman asuntonsa, ja kuvittelevat saavansa sen myydessään vähintään omansa pois. Kuplan hallittu puhkaiseminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä muuten perheasuntoon on varaa vain perimällä se. Yksikään tasa-arvosta puhuva puolue ei voi hyväksyä nykytilannetta.

Onko pääkaupunkiseudun asuntokuplan hallittu puhkaiseminen ylipäätään mahdollista? En tiedä, en tiedä vastaavaa tehdyn missään, sillä asuntonsa omistavat äänestäjät eivät pidä siitä, että heidän omistusasuntonsa arvo laskee.

Yritystä kuitenkin on: Pääkaupunkiseudun kuntien ja valtion MAL-sopimus velvoittaa asuntojen ripeään lisärakentamiseen, mutta sekään ei ole katkaissut asuntojen nousevaa hintakehitystä. Kysyntä ylittää edelleen tarjonnan. Lääke on oikea, mutta annostusta on nostettava.

Markkinatilanne ei ole myöskään kannustanut suomalaisia rakennusliikkeitä kehittämään omaa tuotettaan. Miksi innovoida halvempaa rakentamista, kun kalliskin menee kaupaksi. Suomen rakennusala kaipaa kipeästi omaa Ikea/Lidl-hetkeään, eurooppalaista kirittäjää Suomen rakennusmarkkinoille.

jyrkikasvi

Lisätietoja: <a href="http://www.kasvi.org/" title="http://www.kasvi.org/">http://www.kasvi.org/</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu