Suota kuivaamassa

Luutalammi, Pilpala, Loppi. Kuva: Mikko Muinonen CC AT NC SA https://www.flickr.com/photos/mikeancient/5071487796

Muistelmia kirjoittaessani havahduin tuntoihini 90-luvulla, kun lähdin mukaan politiikkaan. Yllätyin, miten tuttuja silloiset ajatukseni suomalaisen politiikan tilasta olivat. Olin kuullut samoja ajatuksia muualtakin, perussuomalaisten suusta noin 15 vuotta myöhemmin. Näin heissä samaa ylemmyydentunnetta, jota olin itse kokenut, kun lähdin siivoamaan mädäksi mieltämääni politiikkaa. Drain the swamp, kuten trumpilaiset sanovat.

Miksi lopputulos oli niin erilainen? Minusta tuli arvoliberaali vihersuvakki, perussuomalaisista… ei tullut. Tärkein tekijä oli tietysti persoonallisuus ja siitä kumpuavat arvot. Niin kutsutun big five -persoonallisuusjaon mukaan olen vahvasti avoin uusille kokemuksille, minkä tiedetään liittyvän arvoliberaaliin poliittiseen näkemykseen. Sen sijaan konservatiivisuuteen liittyvä tunnollinen persoonallisuustyyppi on minulla kaikkein heikoin. 

Toinen tekijä oli meidät politiikkaan herättänyt puolue. Nuorsuomalaiset oli puolueena niin liberaali kuin puolue Suomessa olla voi. Ei ihme, että koin sen omakseni. Olisinko sosiaalistunut Perussuomalaisiin samalla tavalla, jos olisin kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta vasta vuosikymmen myöhemmin? Ainakaan kivutonta se ei olisi ollut, sillä kaksostutkimusten mukaan persoonallisuustyypistä noin puolet on synnynnäistä. Ja minulla se puolikas on tosiaan vastakkainen perussuomalaisiin verrattuna.

Kolmas tekijä oli kuplan puute. Nuorsuomalaiset olivat pieni puolue, ja olimme luottamustehtävissämme usein ainoita puolueemme edustajia esimerkiksi lautakunnissa tai kunnanhallituksissa. Emme päässeet mutisemaan keskenämme ja yllyttämään toisiamme. Sen sijaan meidän oli löydettävä sekä seuraa että yhteistyötä muista puolueista. Havahduin tähän, kun puhuin nuorsuomalaisten valtuustoryhmän kokouksessa kaupunginhallituksesta me-muodossa. Olin sosiaalistunut kaupunginhallitukseen oman valtuustoryhmäni asemesta, koska vietin heidän kanssaan niin paljon aikaa.

Kaupunginhallituksen ainoana nuorsuomalaisena minun oli löydettävä yhteistyökumppaneita muista puolueista, jotta sain esityksilleni edes kannatuksen. Ilman kannatusta ne olisivat rauenneet eikä niistä olisi äänestetty. Jos halusin saada jotain aikaan, minun oli opittava kuuntelemaan ja sovittelemaan. Samalla tein yllättävän havainnon, eiväthän nämä olleetkaan pahoja ihmisiä, kuten olin kuvitellut, he vain olivat eri mieltä asioista. Kaikki he halusivat tehdä Espoosta ja Suomesta paremman paikan, heillä vain oli eri käsitys siitä, millainen sen hyvän Espoon ja Suomen pitäisi olla. Ja se on eri asia, kuin “paha ihminen.”

Siksi me istumme siellä valtuustossa, sovittamassa yhteen käsityksiämme siitä, mitä tarkoitamme hyvällä Espoolla, ja miten sinne päästään. Aina se ei ole helppoa, joskus ei edes mahdollista. Esimerkiksi ihmiskäsitysten välillä voi olla niin suuria eroja, että kompromissi ei ole mahdollinen. Mutta erimielisyys kuuluu demokratiaan. Ilman erimielisyyttä yhteiskunnan kehitys pysähtyy ja taantuu. Sitä eivät “harmoniaan” pyrkivät autoritääriset johtajat ole koskaan ymmärtäneet.

Mutta joka tapauksessa. Vaikka jotkut erimielisyytemme ovat yhteensovittamattomia, nyt kun tiedän mitä etsiä, tunnistan perussuomalaisissa myös jotain itsestäni.

+7
jyrkikasvi
Vihreät Espoo

Ex-pelijournalisti, ex-tutkija, ex-kansanedustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu