Islamilainen kupla Suomessa ja Helsingin seudulla 2050

Suomessa voi 30 vuoden päästä asua yli 700 000 muslimitaustaista ja pääkaupunkiseudulla yli 350 000. Tämä voi synnyttää islamilaisen kuplan, jonka sisällä muslimit elävät omassa todellisuudessaan ja jonka minareettien kutsu kaikaa kauas. Jotta nämä muslimit saadaan integroitua maahamme, tarvitaan ainakin erilaisia tukia ja työmarkkinoita koskevia radikaaleja poliittisia päätöksiä. Muslimien tulosta johtuva uskonnollisuuden nousu voi aiheuttaa tarpeen käsitellä sanan- ja uskonnonvapautta yhä uudestaan. Maahanmuuton pitäisi olla keskeinen teema kaikissa kuntavaaleissa.

Havahduin äskettäin siihen, että loppuvuonna tulee täyteen 30 vuotta siitä, kun aloitin työni maahanmuuton parissa. Kun ajattelin sitä, miten nopeasti aika on mennyt, muistin, että amerikkalainen riippumaton tietopankki Pew Research Center julkaisi 2017 kolme skenaariota muslimien määrän kasvusta Euroopassa, ml. Suomi, vuoteen 2050 mennessä. Koska tästä hetkestä on vuoteen 2050 noin 30 vuotta, yhtä lyhyt aika kuin siitä, kun aloitin työni maahanmuuton parissa, on syytä luoda katsaus siihen, millainen Suomi voi olla vuonna 2050, jos nykyisen kaltaisia muslimeita on silloin täällä se noin 720 000, joka heitä tietopankin keskivertoskenaarion (medium migration scenario) mukaan täällä silloin on. Wikipedian mukaan muslimeja on Suomessa nyt noin 100 000. Katsauksen tekeminen on mitä sopivinta siksikin, että kesällä pidetään kuntavaalit. Maahanmuuttajien integroiminen on mitä suurimmassa määrin kunnissa tapahtuva asia. Siitä kunnissa ei nähdäkseni vieläkään tarpeeksi keskustella.

Katsaukseni ei ole tieteellinen tutkimus vaan blogikirjoitus, joka perustuu omiin havaintoihini työurani ajalta. En väitä, että kaikki eri aikoina eri paikoista Suomeen tulleet muslimit olisivat aivan samanlaisia, mutta tarkastelen joitakin seikkoja, jotka heihin voidaan monesti liittää. Kohdejoukkoni, noin 1 700 pitkäaikaisesti seuraamaani muslimia, on niin suuri, että sillä on suuntaa-antavaa merkitystä.

Katsauksellani en pyri ottamaan kantaa siihen, pitäisikö Suomeen tulla yli 600 000 muslimia lisää vai ei. Esittelen vain näkymiä siitä, millainen maamme heidän myötään olisi. En siis ole siirtämässä kaikkia muslimeita tai joitain etnisiä muslimiryhmiä Ahvenanmaalle. En toisaalta myöskään ole valmis toivottamaan kaikille maailman asioille ”Finland says welcome!”

Joku voi ajatella, että esittelen katsauksessani pelkkiä kielteisiä asioita ja luon siten tietynlaista kuvaa. Itse näen kuitenkin esitteleväni asioita, jotka ovat haastavia, jotka mahdollisesti, jopa todennäköisesti, tapahtuvat ja joihin siksi pitäisi valmistautua hyvin ennakkoon.

Käytän katsauksessani tarkoituksellisesti sanaa integroiminen sanojen kotouttaminen/kotoutuminen sijasta. Integroiminen on se termi, jota globaalisti käytetään maahanmuuttajien integroimisesta. Suomenkielinen termimme antaa minusta kuvan, että täällä voi toimia kuin konsanaan lähtömaassa. Sehän ei ole tarkoitus.

Pääkaupunkiseudun näkökulmasta katsaukseni on erityisen tärkeä. Pääkaupunkiseudulle asettuu noin puolet Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta, yli 300 000 ihmistä mainituista uusista muslimeista. Esimerkiksi Helsingin ennustettu väestönkasvu perustuu paljolti muslimimaahanmuuttajiin. Maahanmuuttoasioiden ja muslimien tulon pitäisi olla yksi pääteemoista kaikissa kuntavaaleissa tästä eteenpäin ja samalla kunnissa jatkuva, koko hallinnon läpäisevä, erittäin tärkeä kehittämiskohde.

Huoltosuhde, talous ja työllisyys

Maamme huoltosuhde heikkenee arvioiden mukaan jopa seuraavat 30 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että työikäinen väestö vähenee ja yhtä työikäistä ja työssäkäyvää kohden on yhä enemmän ei-työikäisiä ja ei-työssäkäyviä. Pääkaupunkiseutu ei kuitenkaan kärsi tästä asiasta pahiten. Yleisesti ajatellaan, että maahanmuutto voi lievittää huoltosuhteen heikkenemistä. Maahanmuuttajathan ovat yleensä muuta aikuisväestöä nuorempia ihmisiä. Ilman maahanmuuttoa huoltosuhde heikkenisikin vielä pahemmin. Maahanmuutosta on kuitenkin apua vain, mikäli maahan muuttanut väestö kykenee ja hakeutuu työhön. Siitä ei ole huoltosuhteen lievittäjäksi, jos maahan muuttaneet tulevat elätettäviksi muiden elätettävien oheen.

Muslimien maahanmuutto Suomeen viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on lähtenyt pääosin maista, joissa on ollut suuria ongelmia, jotka ovat valtioina luhistuneita, jotka kuuluvat maailman epäonnistuneimpien maiden joukkoon ja joissa sieltä lähteneiden ihmisten koulutus on tavallisesti jäänyt suomalaisittain katsoen heikoksi tai jopa olemattomaksi. Mikäli näin jatkuu vuoteen 2050 asti, Suomen täytyy olla valmis kouluttamaan vuosittain nykyistä suurempi joukko muslimimaahanmuuttajia. Heidän kouluttamisensa työelämään on pitkä prosessi.

Jos muslimimaahanmuuttaja aloittaa päätoimisen koulutusrupeamansa Suomessa aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheesta, hänen koulutusputkensa ennen työhön menemistä voi kestää seitsemän (7) vuotta, ammatillinen koulutus mukaan luettuna. Jos hänellä jo on suomalaista peruskoulua vastaavat tiedot ja taidot, hänen kouluttamisensa kestää ehkä neljä (4) vuotta, kun mukaan lasketaan myös kielenopiskelu. Koulutuksen loppumisesta työpaikan saamiseen kuluu myös aikaa.

Työpaikkoja on yleensä tarjolla silloin, kun suhdanne on hyvä, kun Suomen vienti vetää hyvin. Vientimme suuruus kuitenkin vaihtelee jatkuvasti globaalista kehityksestä johtuen. Työnantajat luonnollisesti ottavat töihin parhaiksi katsomansa hakijat. Niin tehdään kantaväestönkin kohdalla. Kriteerit sille, millaisia ovat parhaat ehdokkaat työhön, ovat tietysti työnantajakohtaisia ja vaihtelevat työnantajan tarpeiden ja toiminnan muutosten myötä. Koulutusputkensa jälkeenkään muslimimaahanmuuttajamme – kuten muutkaan maahanmuuttajat, joilla on heikko koulutustausta – eivät välttämättä hallitse suomen kieltä kantaväestön edustajan tavoin. Tämä saattaa vaatia heidät työllistäviltä työnantajilta lisäpanostusta heidän perehdyttämisekseen työtehtäviin. Näin kynnys työllistää maahanmuuttajia voi pysyä korkeana. Jotta suhdanne ei vaikuttaisi sillä voimalla, jolla se nykyisin maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttaa, maamme työmarkkinoiden tulisi olla nykyistä joustavammat. Maahanmuuttajien työttömyysaste on maassamme perinteisesti tavannut olla noin 2,5-kertainen yleiseen työttömyysasteeseen nähden.

En tarkoituksella maininnut edellä ruotsin kieltä suomen rinnalla työkielenä Suomessa. Huoltosuhteen heikkenemisen luomassa kustannuspaineessa maahanmuuttajille kannattaa opettaa vain suomen kieli. He joutuisivat pärjäämään muualla yhteiskunnassa pääosin suomeksi, vaikka olisivat opiskelleet ja käyttäisivät työssä ruotsia. Lisäksi, ajatellen heidän työllistymismahdollisuuksiaan heidän koko työuransa aikana, suomen kieli on ruotsia selvästi parempi vaihtoehto. Suomenkielisiä työpaikkoja on aivan valtaosa kaikista työpaikoista. Lähtömaassaan usein heikosti koulutetuilta maahanmuuttajilta on minusta myös kohtuutonta vaatia kahden heille täysin vieraan kielen opettelemista. Kannattaa keskittyä suomeen. Näkemykseni ei ole kielipoliittinen, minä rakastan ruotsin kieltä, ruotsalaista kulttuuria ja ruotsinkielisiä tuttaviani, vaan pragmaattinen sekä maahanmuuttajia ja yhteiskuntaa vähemmän kuormittava.

Edellä kuvatusta ymmärtää, että heikosti tai ei lainkaan koulutettujen muslimimaahanmuuttajien saapuminen Suomeen aiheuttaa yhteiskunnalle paljon kustannuksia, ennen kuin näistä ihmisistä saadaan nettomaksajia. (Tässä en viitsi alkaa laajasti pohtia toisinaan esitettyä kysymystä, pitäisikö humanitaarisilta maahanmuuttajilta, joita heikosti koulutetut muslimit käytännössä aina ovat, edes odottaa nettomaksajuutta. Minusta on itsestään selvä, että jokaisen pitää pyrkiä elättämään itsensä ja perheensä. Siitä on etua niin hänelle itselleen kuin hänen perheelleenkin. Mille tahansa maalle on ennen pitkää kestämätöntä, että elätettävien joukko aina vaan kasvaa.) Niin kauan kuin maahanmuuttajiin panostettu raha kiertää Suomen kansantaloudessa, se tietysti hyödyttää kerrannaisvaikutusten kautta meitä kaikkia. Maahanmuuttajiin panostettu raha on miltei kuin talouden elvytykseen panostettua rahaa. Oikeastaan ainoa kritiikki, mikä tätä rahapanostusta kohtaan voidaan ehkä esittää, on se, että yhtä suuri panostus saattaisi tuottaa jossain muussa kohteessa paremmin. Se, pitäisikö sama raha sijoittaa vanhustenhoitoon eikä maahanmuuttoon, on myös eettinen kysymys. Eettisiin asioihin en tällä kohdin ota kantaa.

Yli 600 000 muslimia lisää on niin suuri joukko ihmisiä, että se Ruotsin tapaan kykenee työllistämään tähän ryhmään kuuluvia ihmisiä paljonkin. Ruotsissahan nykyajan maahanmuuttajien omien yritysten ja heidän kehittämänsä liiketoiminnan osuus kansantaloudesta on kohtalaisen merkittävä.

Muslimimaahanmuuttajissa minua askarruttaa taloudellisesta näkökulmasta katsoen se, että kyseisistä Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian maista tänne saapuneet ihmiset ovat tähän mennessä työllistyneet heikosti. 1990-luvun suuren laman aikana heistä jopa 90 prosenttia oli työttöminä ja sen jälkeen heidän työttömyysasteensa on ollut muuhun väestöön verrattuna hyvin korkea, jopa 50 – 60 prosenttia. Voi sanoa, että maamme on epäonnistunut heidän rakenteellisessa integroimisessaan, johon työllistyminen luetaan. Tästä en syytä ketään integroimistyötä tekevää: me kaikki teemme erinomaista työtä. Ongelma on siinä, että kyseinen integroitava ryhmä on hyvin haastava. Lisäksi heidän parempi integroimisensa vaatii poliittisia päätöksiä, jotka muuttavat heidän Suomessa elämisensä ehtoja. Näiden päätösten tekeminen on vaikeaa paitsi poliittisen erimielisyyden myös maamme – sinänsä hyvän – yhdenvertaisuuslainsäädännön vuoksi.

Näiden muslimien kohdalla silmiinpistävää on se, että heihin kuuluvista työikäisistä naisista kantaväestöön verrattuna selvästi suurempi osa on hyvin pitkään työvoiman ulkopuolella, kotona lapsia hoitamassa. Juuri heille sekä kotihoidontukemme kuntalisineen että lapsilisämme muodostavat esteen, joka usein estää opiskelun ja työnteon. Muistan elävästi taannoin tv:n keskusteluohjelmaan tuodun, nuorehkon muslimimaasta lähtöisin olleen pariskunnan, jolta kysyttiin, mitä he Suomessa haluavat tehdä. Pariskunnan naispuolinen jäsen sopersi ujosti haluavansa toimia kotirouvana. Muslimeilla voi olla myös muita rajoitteita työelämään menolle kuin kulttuurisia.

On syytä ottaa huomioon se, että suorittavan työn työpaikat ovat meiltä automaation, digitalisaation ja robotisaation vuoksi vähenemässä. Täten helppoja sisäänmenopaikkoja työmarkkinoille on jatkossa yhä vähemmän. Tämä kaventaa heikosti koulutettujen maahanmuuttajien mahdollisuuksia työllistyä.

Näkymä siitä, että muslimien määrä maassamme kasvaa yli 600 000:lla, ei ole taloudellisessa mielessä etenkään lyhyellä aikavälillä lainkaan helppo. Asiaan liittyy hankaluuksia, jotka on voitettava, ennen kuin muslimimuuttajat kykenevät hyödyttämään maatamme täysimääräisesti.

Mutta jos nämä kaikki ongelmat voitetaan, mikä voi edellyttää radikaaleja poliittisia ratkaisuja, reilun 600 000 muslimin lisäys väestöömme ja pikkuhiljaa työmarkkinoillemme toimii selvänä hyvinvointiamme kasvun kautta lisäävä tekijänä. Taloudellinen kasvu kun yksinkertaisesti tarvitsee väestönkasvua.

On toisaalta selvä, että jos näiden yli 600 000 muslimin sijasta vastaanottaisimme saman määrän koulutettua eurooppalaista maahanmuuttoa, tuottavuus ja taloudellinen kasvu ja niiden myötä hyvinvointi maassamme paranisivat huomattavasti enemmän. Tällöin suojelua tarvitsevista ihmisistä huolehtimiseksi pitäisi luoda kokonaan uudet kansainväliset järjestelyt. Sellaisiin voisi olla aihettakin, sillä mm. maailman kasvavat ympäristöongelmat synnyttävät yhä laajempaa siirtolaisuutta ja pyrkimystä käyttää hyväksi niitä kansainvälisiä järjestelyjä, jotka on luotu suojelun tarpeessa olevia ihmisiä varten.

Kulttuuri ja yhteiskunta

Talous ja huoltosuhde eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joihin muslimien määrän lisääntyminen maassamme reilulla 600 000:lla vaikuttaisi. Vähintään yhtä tärkeää on se, millaisia vaikutuksia muslimeilla olisi yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme.

Yksi selvä vaikutus olisi uskonnon merkityksen kasvu maassamme. Nykyiset muslimimme ovat keskimäärin selvästi uskonnollisempia kuin kantaväestö. Heistä monet harjoittavat uskontoaan päivittäin hyvin näkyvästi. Muslimien uskonnollisuus saattaisi aikaansaada sen, että myös muut uskonnot maassamme voimistuisivat. Asia saattaisi aiheuttaa myös voimistuvia ristiriitoja islamin kahden pääsuunnan, sunnien ja shiiojen, välillä. Se saattaisi aikaansaada myös islamin ja kristinuskon välistä kärhämöintiä. Asiasta voisi aiheutua pulmia myös koulujen opetuksessa. Hyväksyisikö jatkuvasti kasvava joukko muslimilasten vanhempia tieteellisen maailmankuvan, esimerkiksi evoluutioteorian, vai ei? Ja laajentaen: millainen Suomi olisi sellainen, jonka väestöstä yhä suurempi osa hahmottaisi maailman uskontonsa miltei puolentoistatuhannen vuoden takaisten oppien mukaisesti? Olennainen kysymys olisi myös, mitä uskonnollisuuden lisääntyminen merkitsisi, kun ajatellaan sananvapautta perusoikeutena ja sen toteutumista.

Muslimien määrän kasvu maassamme johtaisi luonnollisesti pyrkimykseen muuntaa yhä enemmän tiloja moskeijoiksi tai rakentaa niitä. Tähän voitaisiin saada rahoitusta islaminuskoisista maista, joilla tapaa olla rahoitukselleen omat tavoitteensa. Ne eivät välttämättä ole Suomen näkökulmasta katsoen hyväksyttäviä. Muslimiyhteisöt voisivat myös haluta ja hakea kunnilta ja valtiolta tukea toiminnalleen, esimerkiksi moskeija- ja kulttuurikeskushankkeilleen. Tästä esimerkki oli taannoinen suurmoskeijahanke Helsingissä. Moni maahanmuuttokentän ammattilainen Suomessa mietti, integroisiko kyseinen suurmoskeija-kulttuurikeskus muslimiväestöä Suomeen vai ei.

Kännyköiden soittoääninä yhteisessä ympäristössämme saattaisi jatkossa kajahtaa taajaan islaminuskon äänimaailma. Muutkin uskonnollisuuden ulkoiset ilmentymät saattaisivat yleistyä arjessamme. Suomessa voitaisiin kysyä, miten tuolloin olisi laita perustuslain takaaman negatiivisen uskonnonvapauden. Muslimien yleisen tulkinnan mukaan mikä tahansa heidän uskontoonsa liittyvä asia on heidän uskontonsa harjoittamista. Väestöllä on toisaalta oikeus olla tahtomattaan osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Entä, kun uskontoa harjoitetaan yhteisessä arkiympäristössä?

Tällä hetkellä Supo valvoo noin 400:aa radikalisoitunutta. Supon mukaan islamisteja on näistä yli puolet. Jos suhde olisi sama vuonna 2050, niin valvottavia islamisteja olisi nykyisen ehkä 210:n sijasta silloin noin 1 500. Tämä tarkoittaisi tarvetta seitsenkertaistaa suojelupoliisin valvontaresurssit ja tehdä valvonnan mahdollistavasta lainsäädännöstä yhä laajempaa. Ei kai kukaan oleta, että konfliktit islamistien ja lännen välillä loppuvat lähivuosina kuin seinään?

Yli 600 000 uudesta muslimista osa olisi maahanmuuton toista sukupolvea: Suomeen muuttaneiden muslimivanhempien lapsia. Heidän lähtökohtansa pärjätä Suomessa olisivat monin verroin paremmat kuin heidän vanhempiensa. Heistä sukeutuisi Suomessa ministerejä, kansanedustajia, yritysjohtajia, juristeja, opettajia, sairaanhoitajia, poliiseja jne. Joistakin heistä voisi sukeutua myös terroritekojen tekijöitä, mistä on kokemusta muualla Euroopassa.

Nykyisen tapainen integroiminen Suomeen voitaisiin muslimien määrän kasvun myötä lopettaa, mikä tietysti voisi, lyhyellä tähtäimellä, säästää rahaa. Muslimiyhteisön kasvaessa yhä suuremmaksi, siitä näet tulisi yhä itseriittoisempi ja eksklusiivisempi. Sen luomassa islamilaisessa kuplassa voitaisiin elää Suomessa koko elämä. Suomen kieltä ja kontakteja kantaväestöön ei tarvittaisi niin paljon kuin nyt. Jo nyt suomen kielen oppiminen maahanmuuttajien keskuudessa kärsii siitä, että heidän täkäläiset yhteisönsä ovat kasvaneet ja heidän ei sen tähden tarvitse olla kantaväestön kanssa niin paljon yhteyksissä. Lisänsä suomen kielen omaksumisen vaikeutumiseen tuovat hyvät some- jne. yhteydet lähtömaahan ja sen kieleen ja kulttuuriin. Näitä asioita ei ollut 1990-luvulla. Joidenkin maahanmuuttajien suomen kielen omaksumista haittaa suuresti myös se, että heidät on totutettu saamaan tulkkipalvelua liian monissa yhteyksissä.

Muslimien määrän kasvusta johtuva heidän rinnakkaisyhteiskuntansa vahvistuminen Suomessa voisi vaikuttaa haitallisesti naisten asemaan maassamme. Aikuisten maahanmuuttajien saapuessa heidän mukanaan saapuvat heidän lähtömaidensa kulttuuri, uskonto, tavat ja käytännöt. Niistä on aikuisena vaikea oppia pois. Siksi turvakotipalveluja ja kunniaväkivallan vastaisia toimia, esimerkiksi ankarampaa lainsäädäntöä, tarvittaisiin vastaisuudessa ehkä yhä enemmän. Maamme sijoittuminen sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevissä kansainvälisissä arvioinneissa saattaisi myös laskea. Maassamme todennäköisesti keskusteltaisiin jatkuvasti sharia-laista ja kasvohunnun käyttämisestä. Kasvohunnun käyttökieltoa ehkä vaadittaisiin.

Maamme sijoitus myös yhteiskunnan sisäistä luottamusta käsittelevissä kansainvälisissä tarkasteluissa voisi laskea, samoin lasten ja nuorten tietotaitoa mittaavissa PISA-selvityksissä. Luottamus yhteiskunnan sisällä perustuu siihen, että yhteiskunnan eri ryhmät tuntevat toisensa ja toistensa toimintatavat jo pitkältä ajalta. Muslimilapset ja -nuoret voisivat jäädä pysyvälle takamatkalle kantaväestön lapsiin verrattuna siksi, että he eivät ehkä osallistuisi varhaiskasvatukseen samassa määrin kuin kantaväestö, ja siksi, että heidän vanhempansa eivät tuntisi kyllin hyvin yhteiskuntaamme ja sen toimintatapoja. Lasten vanhemmilta myös uupuisi sitä akateemista tietotaitoa, jonka kantaväestö saa hyvin pitkän koulutusrupeamansa aikana.

Muslimien määrän kasvulla voisi olla vaikutusta poliittisestikin. Vaaleissa voisivat muslimimaahanmuuttajien äänistä valtaosan saada puolueet, joiden arvomaailma on konservatiivinen. Helsingissä tämä voisi merkitä pitkäaikaista siirtymää kokoomustyyppisen puolueen suuntaan. LGBTQ-ihmisten oikeudetkin voisivat kärsiä muslimien maahanmuutosta. Heitä kohtaan saatettaisiin osoittaa nykyistä enemmän karsastusta.

P.S. ”Suomessa eniten valtaa saa konservatiivinen islamintulkinta ja islamintunneilla kouluissa ei kannusteta kriittiseen ajatteluun eikä panosteta uskontojen väliseen dialogiin.” Kulttuurintuottaja Wisam Elfadl, itse seksuaalivähemmistöön kuuluva muslimi, Image-lehti 6.3.2021.

P.S. Pew Research Centerin (www.pewresearch.org: Europe´s Growing Muslim Population, 29.11.2017) kaksi muuta skenaariota ovat nolla- ja korkea skenaario. Nollan (zero migration scenario) mukaan muslimeita olisi vuonna 2050 Suomessa noin 220 000. Korkean (high migration scenario) mukaan heitä olisi täällä tuolloin noin 990 000.

 

+2
jyrkisipila
Helsinki

Olen valtiotieteilijä ja toiminut maahanmuuttotyössä koulutusalalla 1990-luvun alusta lähtien. Työssäni olen kohdannut noin 3 500 eri puolilta maailmaa eri syistä Suomeen muuttanutta ja ohjannut heitä heidän opiskeluperiodinsa ajan. Näistä ihmisistä ehkä puolet on ollut muslimeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu