Kieli ja sivistys avaimet hyvään kotoutumiseen

Kotoutumisen pitää tehostua. Kotouttamistoimia tulee uudistaa. Niitä tulee tarkastella laajemmassa kuin vain työllisyyskehyksessä. Toimiin pitää sisältyä interventioita etnisten ryhmien kulttuureihin. Yksilön velvollisuutta edesauttaa omaa kotoutumistaan tulee voimistaa. Humanitaarisiin muuttajiin täytyy panostaa nykyistä enemmän.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi äskettäin Kotoutumisen kokonaiskatsauksen 2019. Katsauksessa kotoutumiseen otetaan kokonaisvaltainen näkökulma ja todetaan kotoutumisen eri ulottuvuuksien olevan sidoksissa toisiinsa. Kotoutumiseen nähdään liittyvän ainakin työllisyys, koulutus ja osaaminen, terveys ja hyvinvointi, poliittinen osallisuus sekä sosiaalisen kuulumisen tunne eli yhteenkuuluvuus. Lisäksi todetaan, että kotoutumista edesauttaa asumisen segregaation ja syrjinnän ehkäiseminen.

Työllisyyden osalta katsaus paljastaa, että ulkomaalaistaustaisten työttömyys on noin 2,5-kertainen koko väestöön verrattuna. Ulkomaalaistaustaisten naisten työttömyyden katsaus kertoo olevan suurempi kuin miesten. Kolmansista maista, EU:n ulkopuolelta, muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten työttömyys on katsauksen mukaan suurempi kuin muiden ulkomaalaistaustaisten. Katsauksen antama tieto näistä kolmesta seikasta kertoo sen, että niiden suhteen asiat eivät Suomessa ole juurikaan parantuneet vaan ovat suunnilleen samalla tasolla kuin monesti aiemmin nykyajan maahanmuuttomme aikana, 1990-luvun alun jälkeen. Usein sanotaan, että ulkomaalaistaustaisia kyllä työllistyy paljon, mutta koska heitä muuttaa maahan jatkuvasti ja heidän kokonaismääränsä kasvaa, heidän työllisyys- ja työttömyyslukunsa pysyvät silti melko heikkoina koko väestöön verrattuna. Tämän selityksen voi ehkä arvioida pitävän paikkansa. Samalla työllisyys- ja työttömyysluvut kuitenkin kertovat sen, että emme vuosikymmenten kuluessa ole Suomessa löytäneet viisastenkiveä eli toimenpiteitä, menetelmiä, välineitä ja tapoja, joiden avulla ulkomaalaistaustaisten työllisyys, ottaen huomioon heidän määränsä jatkuva kasvu, paranisi koko väestön tasolle tai edes nykyistä lähemmäs sitä.

On syytä muistaa, että ulkomaalaistaustaiset ovat hyvin heterogeeninen joukko. Osa heistä työllistyy suunnilleen yhtä hyvin kuin koko väestö, ja jopa yhtä hyvin tai paremmin kuin kantaväestö. Osa taas työllistyy heikosti, mikä hilaa ulkomaalaistaustaisten työllisyys- ja työttömyyslukuja huonompaan suuntaan.

Tiedämme, että humanitaarisista syistä Suomeen tulevat työllistyvät heikosti verrattuna muihin ulkomaalaistaustaisiin tai koko väestöön. Tämä ei merkitse sitä, että heidän työllistymiseensä ei kannattaisi panostaa tai että siihen pitäisi panostaa nykyistä vähemmän. Se merkitsee sitä, että heidän työllistymiseensä pitäisi panostaa nykyistä selvästi enemmän. Humanitaarisista syistä muuttaneita on jo Suomessa paljon ja heitä myös saapuu tänne lisää vuosittain. He voivat olla hyödyksi huoltosuhdeongelmamme lievittämisessä. Monet muut ulkomaalaiset eivät näet välttämättä halua muuttaa Suomeen, ja tarvitsemme monilla toimialoilla kipeästi uutta työvoimaa.

Suomi on tosiasiassa kilpaillut jo kauan, kilpailee nyt ja kilpailee jatkossa yhä kovemmin osaavasta ulkomaalaisesta työvoimasta, sillä myös monet muut maat Euroopassa ja muualla maailmassa ovat harmaantuneet ja yhä harmaantuvat. Emme – poliittiset päättäjämme eivät – vain valitettavasti ole ymmärtäneet tätä kyllin ajoissa, esimerkiksi 20 vuotta sitten, jotta olisimme ehtineet valmistautua hyvin tähän osaajista käytävään tiukkaan kansainväliseen kilpailuun. Vasta nyt valtiomme on aloittamassa ulkomaisten osaajien rekrytointikampanjat Etelä- ja Kaakkois-Euroopan maissa, minkä työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson toi Kotoutumisen kokonaiskatsauksen julkistamistilaisuudessa esiin. Siksi voi käydä niin, että tässä kilpailussa ei ole saavutettavissa suuria voittoja. Koska tilanne on tämä, meidän kannattaa panostaa myös humanitaarisista syistä Suomeen muuttaneisiin. Ja meidän kannattaa panostaa heihin nykyistä enemmän.

Koska emme ole vuosikymmenten kuluessa löytäneet viisastenkiveä, siis toimenpiteitä, menetelmiä, välineitä ja tapoja, joiden avulla humanitaariset maahanmuuttajat saataisiin työllistymään nykyistä paremmin ja nopeammin, meidän ehkä kannattaisi luoda katseemme työvoimapolitiikan ja sen arsenaalin ulkopuolelle. Meidän ehkä pitäisi suunnata katseemme toiselle ulottuvuudelle, niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat siihen, että esimerkiksi humanitaarisista syistä Suomeen tulleet naiset työllistyvät heikosti. Nämä asiat liittyvät monesti näiden naisten lähtökulttuuriin, joka seuraa heitä Suomeen. Monet näistä naisista sidotaan Suomessakin usein pitkäksi ajaksi, kenties 20 vuodeksi, kotiin lapsia hankkimaan ja hoitamaan. Heidät sidotaan kotiin ja heidän elämänroolinsa määrittyy kotirouvaksi juuri opiskelun kannalta otollisimman ikäisenä. Tämä ei voi olla Suomen tavoite. Ei siksikään, että tähän rooliin liittyy olennaisena osana naisen mieheen nähden alisteinen asema.

Mutta mitä tehdä? Meidän pitäisi velvoittaa humanitaarisista syistä Suomeen muuttaneet edistämään aidosti omaa kotoutumistaan ja työllistymistään. Ja tätä pitäisi tukea insentiivein. Meidän pitäisi tehdä vahvoja interventioita näiden humanitaaristaustaisten muuttajien etnisiin ryhmiin, jotta saisimme aikaan naisten työllistymiseen johtavan kulttuurisen muutoksen. Meidän ei pitäisi tukea kulttuurista moninaisuutta silloin, kun se vain vahvistaa ja uusintaa vanhanaikaisia, muuttajien lähtömaista peräisin olevia kulttuurisia käytänteitä. Voisimme palkita näiden etnisten ryhmien piirissä kehitettyjä aidosti uudenlaisia, todennetusti kotoutumista edesauttavia kulttuurisia toimintamalleja.

Olen tähän mennessä tarkastellut miltei vain työllisyyttä. Kotoutuminen on kuitenkin kokonaisvaltainen asia, niin kuin Kotoutumisen kokonaiskatsauksessa tuodaan esiin. Siksi vielä muutama sana.

Ulkomaalaistaustaisen poliittinen osallisuus Suomessa on tietenkin tärkeää, mutta vielä tärkeämpänä pidän sivistyksellistä osallisuutta, jota laajassa mielessä ei katsauksessa käsitellä. Sivistyksellisen osallisuuden voisi ajatella jopa olevan edellytys sille, että poliittinen osallisuus mahdollistuu. Ja jotta sivistyksellinen osallisuus mahdollistuu, ulkomaalaistaustaiset tarvitsevat riittävän koulutuksen. Ja riittävän koulutuksen nimenomaan suomen kielessä, jotta se opitaan hyvätasoisesti. Kielen avulla heillä on näet mahdollisuus päästä osallisiksi koko suomalaisesta, ja läntisestä, kulttuuriperinnöstä ja sivistyksestä. Niihin pohjautuvat tasa-arvo, demokratia, ihmisoikeudet ja moni muu täällä pärjäämisen kannalta olennaisen tärkeä seikka. Hyvä suomen kielen taito voi myös kiinnittää ulkomaalaistaustaiset paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja ehkäistä syrjäytymistä ja radikalisoitumista. Kielen hyvä osaaminen auttaa myös silloin, kun työelämässä tulee vaikeuksia. Voi sanoa, että sivistyksellinen osallisuus auttaa humanitaarista maahanmuuttajaa työllistymään.

jyrkisipila

Olen valtiotieteilijä ja toiminut maahanmuuttotyössä koulutusalalla 1990-luvun alusta lähtien. Työssäni olen kohdannut noin 3 500 eri puolilta maailmaa eri syistä Suomeen muuttanutta ja ohjannut heitä heidän opiskeluperiodinsa ajan. Näistä ihmisistä ehkä puolet on ollut muslimeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu