Kun kotoutuminen takkuaa, yhteiskunnan ei kannata lyödä päätään seinään

Joidenkin etnisten ryhmien kotoutuminen takkuaa monilla mittareilla mitattuna – yhteiskunnan ei kuitenkaan kannata lyödä päätään seinään vaan asettaa näiden ryhmien toiminnalle rajat ja panostaa heihin enemmän

”Etninen ryhmä tuo Suomeen lähtömaansa kulttuurin. Etninen ryhmä rakentaa Suomeen rinnakkaisyhteiskunnan, jossa noudatetaan ryhmän lähtömaan tapoja ja käytäntöjä. Etnisen ryhmän maailmankuva on valtaosin uskonnollinen. Etnisen ryhmän työllisyysaste Suomessa on vuosikymmeniä hyvin alhainen ja työttömyysaste korkea. Etnisen ryhmän työikäisistä naisista suuri osa on hyvin pitkään maamme työvoiman ulkopuolella, kotona lapsia hoitamassa. Monet etnisen ryhmän edustajat ovat heikosti koulutettuja tai kouluttamattomia; tämä koskee erityisesti naisia. Etnisen ryhmän lapset pärjäävät suomalaisessa koulussa kantaväestöä heikommin. Etnisen ryhmän lapset kärsivät elämisestä kahden kulttuurin – kodin tarjoaman ja yhteiskunnan viljelemän – ristipaineessa. Etnisen ryhmän jäseniä saapuu Suomeen joka vuosi lisää.”

Onko edellä kuvattu fiktiota? Ei, se on faktaa: Suomessa on lukuisia eri etnisiä ryhmiä ja niistä joidenkin tilanne vastaa kuvaamani.

Suomi tukee etnisten ryhmien oman kulttuurin säilyttämistä. Suomi kotouttaa etnisten ryhmien jäseniä tuhansien erilaisten ammattilaisten voimin. Suomi kehittää järjestelmällisesti kotouttamista ja yhteiskunnan tarjontaa etnisille ryhmille; tähän kehittämiseen haetaan vaikutteita ja malleja ulkomailta ja käytetään tutkimuksen antamaa tietoa. Etnisten ryhmien jäseniin kohdistettavat kotouttamistoimenpiteet, niiden suunnittelu ja heille tarjottavat muut palvelut kustannetaan verovaroin. Suomi on valtaosin maallistunut yhteiskunta. Tutkimus kertoo, että lapset tapaavat seurata äitiensä koulutustasoa.

On vain rasistisen Suomen vika, että etninen ryhmä ei kotoudu paremmin, ajattelevat monet.

Kotoutumislain vakiintuneen tulkinnan mukaan maahanmuuttajien tulee edistää omaa kotoutumistaan.

Kotoutuminen onnistuu Suomessa pääosin hyvin. Valtaosa maahanmuuttajista näyttää kotoutuvan melko kivuttomasti ja pääsevän melko nopeasti työn syrjään kiinni, mikäli taloudelliset suhdanteet vaan suosivat.

Kotoutumisen takkuaminen joidenkin etnisten ryhmien kohdalla herättää kuitenkin ainakin seuraavat kysymykset:

  • kannattaako näiden etnisten ryhmien oman kulttuurin säilyttämistä tukea, koska nämä ryhmät eivät vaikuta kotoutuvan suomalaiseen kulttuuriin?
  • ymmärretäänkö, että etnisten ryhmien oman kulttuurin säilyttämisen tukeminen saattaa joillekin näiden ryhmien jäsenille viestittää, että suomalaiseen kulttuuriin ei tarvitse kotoutua?
  • pitäisikö näiden etnisten ryhmien perustamien järjestöjen ja yhdistysten tukeminen sitoa siihen, että niiden hallitusten jäsenistä on aina vähintään 50 prosenttia naisia ja 50 prosenttia alle 25-vuotiaita?
  • onko maamme poliitikkojen mielestä kannatettavaa, että Suomessa vaikkapa 18-vuotiaasta asuva, etniseen ryhmään kuuluva nainen synnyttää ensin useita lapsia ja alkaa opiskella suomen kieltä ja perustaitoja vasta 35-vuotiaana – moniko suomalainen naispoliitikko toimisi itse tällä tavalla tai miespoliitikko suosittelisi vastaavaa tyttärelleen?
  • kannattaako joidenkin etnisten ryhmien keskuudessa vallitsevaa esimerkiksi 15 vuotta kestävää kotiäitiyttä tukea?
  • kuinka monen joidenkin etnisten ryhmien sukupolven ajan yhteiskunta (poliitikot ja viranomaiset) aikoo seurata sivusta sitä, että näiden ryhmien lapset kärsivät äitiensä kouluttamattomuudesta ja sen myötä omasta heikosta pärjäämisestään suomalaisessa koulussa ja myöhemmin elämässä – eikö tällainen sivustaseuraaminen ole julkisen sektorin toimijoiden harjoittamaa rakenteellista rasismia?
  • kuinka kauan yhteiskunta seuraa sivusta naisten heikkoa asemaa joidenkin etnisten ryhmien sisällä – eikö tämäkin vuosikymmeniä kestänyt sivustaseuraaminen ole rakenteellista rasismia?
  • milloin ymmärretään, että heikosti koulutettujen tai kouluttamattomien ihmisten ottaminen Suomeen turvaan ei alkuunkaan riitä, vaan se on vasta ensimmäinen pieni ja vaatimaton askel näiden ihmisten ehkä elämän kestävällä matkalla täällä, matkalla, jonka kuluessa he tarvitsevat paljon jatkuvaa tukea yhteiskunnalta?
  • ymmärretäänkö se, että joihinkin Suomeen otettaviin etnisiin ryhmiin pitäisi panostaa paljon enemmän kuin nykyisin panostetaan?
  • milloin ymmärretään ja myönnetään, että myötäsukaisen kotouttamisen ja siihen liittyvien toimenpiteiden, yhteiskunnan tarjonnan, kehittäminen ei yksin riitä kotouttamaan joidenkin etnisten ryhmien jäseniä, vaan yhteiskunnan täytyy alkaa tehdä voimakkaita, ei niin miellyttäviä kotoutumista tukevia interventioita näiden etnisten ryhmien omaan kulttuuriin?
  • milloin poliittiset puolueet ymmärtävät, että Suomessa rehottava rasismi ei vähene, jollei maahanmuuttoon liittyviä epäkohtia korjata?

Jotkut etniset ryhmät tarvitsevat Suomessa nykyistä selvemmät rajat toiminnalleen – mutta ne tarvitsevat osakseen myös paljon nykyistä enemmän panostusta.

Yhteiskunnan ei kannata vain lyödä päätään seinään vuosikymmeniä ja panostaa isosti oman tarjontansa kehittämiseen, pienten yksityiskohtien jatkuvaan ja mittavaan hiomiseen, kun joidenkin ryhmien kotoutumiseen liittyvät pulmat löytyvät heidän lähtökulttuuristaan, joka vaikuttaa vahvasti myös Suomessa.

Maahanmuutto on suuri yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan kaikkiin osiin. Maahanmuuttoa kannattaa tarkastella analyyttisesti yhteiskunnallisena makroilmiönä. Maahanmuuttoa ei kannata mitätöidä poliittisen valtakamppailun kiistakapulaksi; sellainen hyödyttää vain poliittisia puolueita.

jyrkisipila

Olen valtiotieteilijä ja toiminut maahanmuuttotyössä koulutusalalla 1990-luvun alusta lähtien. Työssäni olen kohdannut noin 3 500 eri puolilta maailmaa eri syistä Suomeen muuttanutta ja ohjannut heitä heidän opiskeluperiodinsa ajan. Näistä ihmisistä ehkä puolet on ollut muslimeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu