Perussuomalaiset vangitsivat vihervasemmiston syleilyynsä

Viime aikoina eri tahoilla on käyty keskustelua väkivaltaisista nuorisoryhmistä, joihin kuuluu pääkaupunkiseudulla 100 – 150 nuorta. Heistä valtaosalla on maahanmuuttajatausta. Vihervasemmiston osalta puheenvuorot keskustelussa ovat olleet vaisuhkoja. Vihervasemmiston keskusteluintoa tuntuu rasittavan se, että mainitussa joukossa on paljon maahanmuuttajanuoria, ja maahanmuuttajia ei saa leimata. Keskustelu tärkeästä asiasta onkin muuntunut keskusteluksi siitä, mitä Suomessa saa sanoa ja mitä ei. Näyttää siltä, että perussuomalaiset ovat vanginneet kaikessa maahanmuuttoon jotenkin liittyvässä keskustelussa vihervasemmiston syleilyynsä.

Vihervasemmiston haluttomuus nähdä ongelmia, jotka aiheutuvat maahanmuuttajista tai liittyvät maahanmuuttajiin, on saattanut heidät hyvin vaikeaan tilanteeseen kriittisen maahanmuuttokeskustelun suhteen. Perussuomalaiset on näet ominut itselleen ”maahanmuuttokriitikon” roolin ja vihervasemmistolle on jäänyt asiassa perässähiihtäjän asema. Tämän myötä kriittinen maahanmuuttokeskustelu on Suomesta käytännössä hävinnyt: perussuomalaiset esittävät omia, usein erittäin kärjekkäitä kantojaan ja vihervasemmisto vain vastustaa heitä, rasismin vastustamisen nimissä, minkä kerkeää. Aitoa, merkityksellistä keskustelua moniulotteisesta yhteiskunnallisen makrotason ilmiöstä eli maahanmuutosta ei käydä.

Rasismia tietenkin täytyy vastustaa, ja perussuomalaisten leiristä valitettavasti esitetään toistuvasti kannanottoja, jotka voidaan rasistisiksi tulkita. Tämän vastakkainasettelun myötä perussuomalaiset ovat kuitenkin tempaisseet vihervasemmiston tiukkaan syleilyynsä, josta sen on vaikea päästä irti. Perussuomalaisilla ei ole mitään syytä muuttaa kannanottojensa tyyliä, koska vihervasemmisto pysyy niiden avulla perussuomalaisten otteessa.

Kun vihervasemmisto on jo toistakymmentä vuotta vastustanut perussuomalaisten rasistisuutta ja valjastanut omat maahanmuuttoa koskevat näkemyksensä palvelemaan perussuomalaisten vastustamista, sille ei ole jäänyt paljoakaan annettavaa maahanmuuttokeskusteluun. Samalla vihervasemmisto on totuttanut kannattajansa siihen, että maahanmuutto on läpikotaisin hyvä asia, mikä ei ole realistista. Tältä pohjalta voidaan vastustaa perussuomalaisia, ainakin jonkin aikaa, mutta ei voida kehittää yhteiskuntaa.

Nuorisoväkivallan kohdalla tämä ilmeni vihervasemmiston pyrkimyksessä häivyttää keskustelusta maahanmuuttoulottuvuus. Huomio suunnattiin median tapaan käsitellä aihetta, nuorten harjoittaman väkivallan yleiseen vähenemiseen sekä perussuomalaisten asiaa koskeneisiin kannanottoihin. Nämä kaikki ovat tietysti huomionarvoisia asioita, joilla on merkitystä ja joita on hyvä pohtia. Mutta esiin noussutta maahanmuuttoaspektia ei haluttu käsitellä. Tämä on outoa siksi, että yleensä kaikkien epäkohtien kohdalla halutaan saada mahdollisimman hyvä kuva siitä, mitkä kaikki taustatekijät niihin ovat vaikuttaneet, koska jos nämä epäkohdat halutaan korjata, se onnistuu parhaiten mahdollisimman kattavan tiedon pohjalta.

Itse en osaa varmasti sanoa, mikä maahanmuuttoon liittyvä tekijä selittäisi sen, miksi maahanmuuttajanuoret ovat laajasti mukana tällaisissa väkivaltaisissa ryhmissä. Arvata kuitenkin voin, että se saattaisi olla näiden nuorten juurettomuus, jota he ehkä kokevat sekä koulun edustamaa suomalaista yhteiskuntaa kohtaan että heidän kotiensa edustamaa kulttuuria kohtaan. Nämä nuoret kun todennäköisesti elävät kahden hyvinkin erilaisen kulttuurin ristipaineessa. Sen kuitenkin tiedän, että 100 – 150 häiriökäyttäytyvää nuorta on melko iso joukko, ja se, että valtaosa heistä on maahanmuuttajia, kannattaisi asiaa tarkasteltaessa ottaa taustatekijänä huomioon. Ongelmahan pitää ratkaista ja saattaa nämä nuoret hyvälle tielle!

Vihervasemmiston taholta tässä asiassa ilmennyt pyrkimys olla ottamatta huomioon maahanmuuttoulottuvuutta tai kieltää se on tuttua muistakin yhteyksistä. Vuosien saatossa vihervasemmisto on ollut haluton ottamaan näkyvästi kantaa esimerkiksi maahanmuuttajien keskuudessa ilmenneeseen naisten sukuelinten silpomiseen, kunniaväkivaltaan ja naisten alisteiseen asemaan. Ja jopa poliittiseen islamiin eli islamismiin on alettu reagoida aivan liian myöhään. Berliiniläinen naisimaami Seyran Ates kutsui tällaista suhtautumista sunnuntain Helsingin Sanomissa ”vääränlaiseksi suvaitsevaisuudeksi”. Itsekään en ymmärrä tällaista toimintamallia. Maton alle lakaisemalla kun ei kotia siivota eikä ongelmia ratkaista. Pölytukot ja ongelmat kuitenkin tulevat maton alta vähitellen esiin. Vastakkainasettelua vihervasemmiston ja perussuomalaisten välillä tämä maton alle lakaiseminen kuitenkin palvelee, ja sillä tavoin se osaltaan oikeuttaa näiden poliittisten tahojen olemassaolon.

Kokonaisuudessaan asia on vihervasemmiston kannalta vakava, sillä vihervasemmiston harjoittama pidättyväisyys puhua kasvavasta maahanmuutosta ja siinä ilmenevistä ongelmista kriittisesti voi alkaa vaikuttaa yhä kauempana todellisuudesta olevalta, mikä tasoittaa entisestään tietä perussuomalaisille. Vihervasemmiston harjoittama politiikka ei monissa maahanmuuttoasioissa siis, nähdäkseni, ole viisasta.

Itse näkisin parhaaksi, että vihervasemmisto omaksuisi analyyttisemmän ja kriittisemmän suhtautumiseen maahanmuuttoon yleensä sekä erityisesti siihen liittyviin epäkohtiin, eikä pyrkisi pimittämään esiin nousevia, ikävältä vaikuttavia seikkoja. Kriittinen ja asiallinen keskustelu maahanmuuton ongelmista ei näet ole maahanmuuttajien leimaamista vaan ainoastaan kriittistä ja asiallista keskustelua. Sellaisen avulla vihervasemmisto säilyttäisi paremmin uskottavuutensa, ja mahdolliset ongelmatkin tulisi ehkä ratkaistua laadukkaammin, ja niihin liittyvät ihmiset – lapset, nuoret ja/tai aikuiset – saisivat apua ja voisivat paremmin.

P.S. Viljellessäni kollektiivitermejä vihervasemmisto, perussuomalaiset ja maahanmuuttajat en tarkoita sitä, että kaikki näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset olisivat aivan samanlaisia ja ajattelisivat ja toimisivat täsmälleen samalla tavoin. Enhän niin tee minäkään.

jyrkisipila

Olen valtiotieteilijä ja toiminut maahanmuuttotyössä koulutusalalla 1990-luvun alusta lähtien. Työssäni olen kohdannut noin 3 500 eri puolilta maailmaa eri syistä Suomeen muuttanutta ja ohjannut heitä heidän opiskeluperiodinsa ajan. Näistä ihmisistä ehkä puolet on ollut muslimeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu