Ei rahaa vaan hyvinvointia!

Taloudellinen ja tuotannollinen filosofiani on yksinkertainen: Osuus siitä kasvavasta tuotantokapasiteetistä, jonka teknologiset edistymisaskeleet väistämättä antaa, tulisi jakaa tekijöille vapaa-aikana. Nykytilanne, jossa kolmasosa päivästä menee töihin, pari tuntia valmistautumiseen ja työmatkoihin, sekä tarvittavat tunnit kodinhoitoon ja ruoanlaittoon tarkoittaa ettei henkilölle jää vuorokaudessa kuin muutama energiaton tunti keskittyä omiin tai perheen henkisiin tarpeisiin.

Lisääntynyt vapaa-aika on ainoa asia, joka tarjoaa yksilölle paremmat mahdollisuudet ylläpitää ja rakentaa hyvinvointia. Se auttaa pitämään huolta lasten tai ikääntyvien sukulaisten tarpeista, tarjoaa tilaisuuksia kehittää itseään opiskelemalla tai kouluttautumalla työn ohella, sekä mahdollistaa tehokkaan osallistumisen yhteiskunnalliseen vastuunkantoon harrastusten tai muun kolmannen sektorin toiminnan kautta. Se vähentää stressiä, jolla on ikävä tapa kertautua myös perhepiirin ongelmaksi, sekä vähentää sairauspoissaoloja.

Terveydenhoitoala on ensimmäinen paikka, jossa rahaa pitäisi arvostaa vähemmän ja tekijöitä enemmän. Ala ei ole ”mediaseksikäs”, eli houkutteleva ja kuoleman jatkuva läsnäolo tekee siitä henkisesti erittäin raskasta. Pakkorokotusten myötä käytettävissä oleva terveydenhoitohenkilökunta tulee vähenemään entisestään. Raha, eli palkkasumman lisääminen on todettu tehottomaksi kannustimeksi, kun summa ylittää merkittävästi henkilön tarpeen. Toisaalta, jos ei ole vapaa-aikaa kuluttaa, ei merkittävälle ylimääräiselle tulolle koeta suurta tarvetta.

Toinen uutisissa puhuttanut sopimuskysymys koskee paperiteollisuuden henkilöstöä. Myönnän olevani sitä mieltä, että paperiteollisuuden työntekijöitä edustava osapuoli on pystynyt kasvattamaan palkkojaan ja muita etujaan kohtuuttoman suureksi ajan saatossa käyttäen vipuvartena ”koko Suomen taloudelle välttämätöntä tuotantoa” – asetelmaa, joka on nyt purkautumassa luonnollisista syistä. Työntekijälähteen mukaan vuodenvaihteen lakkouhassa kuitenkin on kyse siitä, että työntekijöiden vapaita ollaan vähentämässä kolmannekseen nykyisestä. Ymmärrän siis hyvin työntekijäpuolen tuntemuksia, aika on aina arvokkaampaa kuin raha.

Riippumatta alasta, suunta on väärä jos teknologian tuoma hyöty ei kumuloidu muuten kuin uusina työtehtävinä, laajempana koulutustarpeena ja suurempina palkkoina. Mitä tulee palkan ja lyhentyneen työajan sopusuhtaan, itselleni 50/50 -ratkaisu kuulostaa järkevimmältä ensimmäiseltä askeleelta – eli jos päivittäinen työaika lyhenee 2 tuntia, palkka pienenee tunnin verran.

Koska muutos aiheuttaisi työntekijävajetta etenkin jatkuvan tarpeen aloille kuten em. terveydenhoito ja paperiteollisuus, työnantajapuolen osuutta vastuunkannosta pitäisi helpottaa leikkaamalla merkittävästi työeläkemaksuja, sitä suurinta kustannuserää mikä estää palkkaamisen. Ehkä nyt kun Ilmarinen meni hukkaamaan yli puoli miljardia työeläkevaroja BlackRockille kotimaisen median huomaamatta, keskustelu työeläkemaksujärjestelmästä olisi syytä herättää henkiin ja miettiä, olisiko parempaa keinoa kuin työnantajien kurittaminen eläkkeiden järjestämiseksi.

Valtiontalouden lonkerot ulottuvat laajalle, mutta filosofiani pitää. Todelliseen, henkilöstä hänen lähipiiriinsä ja yhteisöönsä ulottuvaan hyvinvointiin ei riitä pelkästään raha, vaan siihen tarvitaan myös aikaa, jolla hyvinvointia voi rakentaa ja ylläpitää.

Tapani Karvinen,
Ehdokas 323, Kymenlaakso 2022,
Piraattipuolue r.p.

+1
k4rv1n3n
Piraattipuolue Kotka
Ehdolla aluevaaleissa

Datanomin veri vei viestintään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu