Kuinka kansakunta jaetaan

Viestinnän manipulointikeinot ovat olleet merkittävin kiinnostuksenkohteeni kohta parisenkymmentä vuotta, viimeisimmistä Irakin sodasta alkaen. Muut jotka elivät tuolloin yhteiskunnalliseen vastuunkantoon heräämisen aikaa saattavat muistaa kuinka syyskuun 11. iskut käännettiin Husseinin syyksi ja peloteltiin uudella, biologisilla aseilla tehtävällä iskulla Yhdysvaltoihin – asioilla joista ei koskaan löytynyt muuta näyttöä kuin tykistön kloriiniammuksia. Saddam varmasti oli diktaattori, mutta diktaattori jota ei toimitettu kansainväliseen oikeuteen vastaamaan väitetyistä teoistaan vaan jätettiin vastapuolen tuomittavaksi ja hirtettäväksi. Tämä tapahtumaketju oli minulle insentiivi lähteä opiskelemaan journalistiikkaa ja mediaviestintää, sekä myöhemmin osallistua politiikkaan.

Kansakuntien manipulointiin on useita tapoja, joista kaikki liittyy viestintään

Poliitikkojen puheet herättävät tunnetusti eniten epäluottamusta. Useimmin sanotussa on kyse oman puolueorganisaation aseman parantamisesta, jotta henkilö olisi arvokkaampi organisaatiolle ja sitä kautta edistyisi urallaan. Organisaation kannalta tärkeintä on, että voidaanko oma agenda ”myydä” kansalle. Yleensä tämä tapahtuu siten, että väitetään lainsäädännön tavoitteiksi yhtä, mutta käytännön lakiesitys tuo toisenlaisia tuloksia. Lainsäädäntöhankkeissa oleellisinta olisikin pitää huolta, että tavoitteiden toteutumista seurataan ja käytäntöä korjataan kohti onnistumista. Näin ei Suomessa ole, vaan korjausliikkeet voivat tapahtua ainoastaan parlamentaarisen vaikuttamisen kautta.

Media vuorostaan on se väline, millä näkemys saadaan kansakunnalle. Päätoimittajat vastaavat lehden linjasta ja voivat vaikuttaa siihen mistä artikkeleita kirjoitetaan, ketä niissä haastatellaan, mitä kysytään ja kuinka ne keskeiset tekstielementit – otsikko ja ingressi – muotoillaan. Väitetään että toimittajalla on valtaa vaikuttaa, mutta käytännössä kyse on siitä, että toimittaja voi kieltäytyä nimensä ilmoittamisesta artikkelin yhteydessä jos päätoimittajan tuunaama sisältö ei miellytä. Todennäköisyys joutua tyhjänpäiväisten juttujen toimittajaksi tuskin koetaan miellyttäväksi kenenkään sellaisen osalta, joka on poliittisen tai tieteellisen toimitustyön ammattilainen. Eroaminen vuorostaan tarkoittaa vakavia taloudellisia seuraamuksia.

Tieteellisen maailmankatsomuksen manipulointi tapahtuu pitkälti samalla tavalla kuin mediatyönkin. Valikoimalla ”mitä kysytään”, eli mitä dataa kerätään, voidaan vaikuttaa lopputulemaan. Myöskään julkaistun tutkimuksen otsikko ja lyhennelmä ei tarvitse olla linjassa tutkimukseen saadun datan kanssa. Esimerkkejä joissa valtaapitävien politiikka on sanellut halutut tutkimustulokset on useita etenkin kannabikseen liittyen, mutta myös ajankohtaisia esimerkkejä löytyy, kuten tämä, joka esittää suhteellisen suorasti että rokotekieltäytyjät ovat narsisteja, vaikka tutkimukseen kerätystä datasta 2/3 esittää juuri päinvastaista.

Viisi vinkkiä viestinnän parempaan ymmärtämiseen

Viestillä on aina lähettäjä, kanava ja vastaanottaja. Viestin välitys tarkoituksenmukaisena voi epäonnistua missä tahansa välissä, mutta valtaväestöä koskevaksi ongelmaksi tämä muodostuu vasta kun pyritään tarkoituksenmukaisesti vaikuttamaan kansalaisen ymmärrykseen käsiteltävästä asiasta.

  1. Lähde ei takaa totuutta. Sen lisäksi että inhimilliset erehdykset ovat mahdollisia, aina on mahdollisuus että haastateltava, toimittaja tai päätoimittaja ajaa omaa agendaansa tai toimii painostuksen alla. Jokaisen kannattaa siis tulkita lukemaansa kriittisesti, oli se sitten YLE:llä, RT:ssä tai jonkun blogissa.
  2. Se mistä ei puhuta, jää pimentoon. Kiinnitä huomiota niihin oleellisiin kysymyksiin, mihin artikkelissa ei puututa. Jos kyse on tieteellisestä julkaisusta, ensisijaisesti tarkasta onko väitteet linjassa tutkimusdatan kanssa, toiseksi kuinka laadukasta ja kattavaa data on.
  3. Haasta se mitä et ymmärrä. Ihmisen käsityskyky on rajallinen, eikä toimittaja tai haastateltava ole asiassa yhtään epäinhimillisempi. Ei ole väärin esittää kysymyksiä, on väärin antaa vastauksia joita ei voi ymmärtää tai pahimmillaan syyllistää kysymisestä.
  4. Ymmärrä että viestintä on keskeisin politiikan työkaluista. Ikävän yleinen inhimillinen piirre on kieltää virheet ja etenkin tämä on merkittävä vallanpitäjiä koskeva ongelma. He ovat valmiita menemään aina seuraaviin vaaleihin väittäen olleensa oikeassa, riippumatta paljonko vahinkoa on aiheutettu taloudelle tai kärsimystä ihmisille.
  5. Tunnista propaganda. Kuten Göebbelskin ohjasi, kun riittävän usein jotain asiaa toistetaan, siitä tulee enemmistölle totta. Silloin kun joku tarjoaa yksinkertaisia one-linereita tai vertailukelvottomia vertauksia painottaakseen kantaansa, tulee ymmärtää että kyse on mielipiteen ilmaisusta, ei analyyttisestä asian käsittelystä.

Ja vielä palanen omaa kokemushistoriaa

Kun astuin Piraattipuolueen puheenjohtajaksi 2014, esitin parille läsnäolleelle puoluevaikuttajalle kysymyksen: Eikö teistäkin tunnu että olemme ajan saatossa menettäneet jotain oleellista?

Vastaus tuli sekunnissa kuin kaupan hyllyltä: Yksikään historiantutkija ei halua palata ajassa taaksepäin.

En kiellä, etteikö historiantutkijat näin kokisi, mutta vastauksella ohitettiin täysin keskustelu siitä, millaisia muutoksia yhteisöllisyyteen on tapahtunut vuosikymmenten saatossa ja kaipaavatko ihmiset sellaisia hyötyjä kuten naapuriapua, yhteisöllisyyttä ja yksilöstä välittämistä. Pyrin siis tuolloin avaamaan keskustelun jonka pohjalta puolue voisi vastata sosiaalisen olennon luonnollisiin tarpeisiin, mutta siihen se keskustelu jäi. Mielestäni internetpuolueenkin kun kannattaa olla kriittinen omaa agendaansa kohtaa ainakin sen verran, että tunnistaa myös ne kolikon kääntöpuolet.

kko.

Tapani Karvinen

0
k4rv1n3n
Kotka
Ehdolla aluevaaleissa

Datanomin veri vei viestintään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu