Poika

Kuva: Pixabay

Suomalainen poika, 12-13-vuotias, on uuden kynnyksellä. Hän on siirtymässä peruskoulussa alakoulusta yläkouluun. Vanhempainillassa opettajat ovat selostaneet äidille ja isälle, miten monet asiat tulevat muuttumaan. Pojan pitää ottaa enemmän vastuuta opiskelustaan, ei ole enää sitä tuttua ryhmää, opettajat vaihtuvat, luokkatilat vaihtuvat. Yksi on joka pysyy: Wilma. Viestit viuhuvat, tieto muistamisista ja unohtamisista kulkevat.
Poika alkaa ottaa etäisyyttä vanhempiinsa, kavereiden vaikutus kasvaa. Hölmöilyäkin on ilmassa.

Kun poika on siinä 16 vuoden hujakoilla, hän lainailee salavihkaa isän parranajokonetta. Jouluksi äiti ja isä ostavat hänelle oman. Poika miettii kouluvalintojaan: lukio vai amis? Vanhemmat antavat vinkkejä, neuvovat, ehkä painostavatkin.
Kuluu muutama vuosi. Poika on opiskeluiässä. Edessä on muutto opiskelukaupunkiin. Vanhemmat auttavat asunnon etsimisessä, pakkaavat tavaroita pakettiauton kyytiin ja auttavat muutossa, tuikkaavat käteen satasen: osta jotain tarpeellista.
Kodin ovet ovat aina auki, kotiin saa tulla käymään tai vaikka asumaan, jos maailma kolhii, suunnitelma pettää tai tyttöystävä jättää.

Se toinen poika. Hän on 12-13-vuotias. Hänen isänsä kuolee, kun terroristit iskevät rakennustyömaalle, jossa isä on töissä. Poika suunnitteli mennä samoihin raksahommiin. Äiti alkaa valmistella pojan pakomatkaa, jotta tälle ei kävisi samoin. Samasta kylästä löytyy tuttu, joka harkitsee myös pakomatkaa. Äiti lähettää poikansa hänen mukanaan vieraaseen maahan.
Poika työskentelee rakennustyömailla. Kun yksi talo valmistuu, loppuu yksi pätkätyö, ja on uuden työn etsimisen paikka. Työturvallisuus ei ole prioriteettilistalla ykkösenä, kun nuori poika hitsaa, kiipeilee rakennustelineillä, kantaa painavia taakkoja. Kotiväkeen poika voi pitää yhteyttä, kunnes hänen kännykkänsä varastetaan. Mikä epävarmuus, mikä kaipaus.

Kun pojan maanmiehiä aletaan värvätä loputtomaan ja järjettömään sotaan Syyriaan, poika päättää lähteä etsimään elämää Euroopasta. Moni muukin on lähtenyt. Hän päätyy Suomeen. Hän ei ole opiskeluikäinen vaan hänestä tulee käden käänteessä sotaikäinen. Niin hänestä puhutaan. Hänen partansa kasvusta ollaan sairaalloisen kiinnostuneita.
Hänellä ei ole omaisia, vaikka toki viranomaisia.
Kun hän täyttää 18 vuotta, hän on tarpeeksi terve ja työkykyinen mies palaamaan maahan, jossa hän ei ole ehkä koskaan ollut. ”Sinne vaan omaa maata rakentamaan”, ilkkuvat ihmiset keskustelupalstoilla. Tai ”omaa maata puolustamaan, niin suomalaisetkin tekivät”.

Jos poika saa oleskeluluvan, hän saa sen vuoden kahden pätkissä. Pätkien välillä hänen täytyy osoittaa sopeutumista, integroitumista, kotoutumista, koulumenestystä, kielen oppimista. Tätä kaikkea osoittaakseen hänen täytyy hankkia paksu nivaska lausuntoja koulusta, sosiaaliohjaajalta, kaikilta mahdollisilta suomalaistutuilta, jotka voivat lausua muutamankin myönteisen sanan pojan pärjäämisestä.
Täytyy sopeutua, pärjätä, suorittaa, vaikka päässä humisee huoli perheestä, kaipaus täyttää sydämen ja kaikki uusi ja outo hyökyy päälle. 

***

Siteeraan tähän Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtosta ja Stop Deportation -aktivisti Lena Petterssonia ja heidän yleisönosastokirjoitustaan.
”Palautettujen joukossa on mielenterveysongelmaisia hazaranuoria, toisen polven pakolaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet Afganistanissa. Palautetut ovat paenneet salakuljettajien avulla uudelleen Iraniin ja päätyneet tekemään töitä majapaikkaa ja ruokaa vastaan hyväksikäytettyinä ja syrjittyinä. Eräs seuraamamme joutui pian palautuksensa jälkeen vangituksi Turkissa.”

***

Annoin blogilleni otsikon Poika. Se viittaa Veikko Huovisen Pojan kuolema -nimiseen kirjaan. Humoristina tunnettu kirjailija ei tässä kirjassa naurata lukijaansa vaan  kertoo pojastaan, joka masentui ja ajautui tekemään itsemurhan.
Nuoruudet – ne ovat vaikeita. Riittävän vaikeita jo ilman sitä, että viranomaiset testaavat nuoren sietokykyä vetkuttelulla ja käsittämättömillä päätöksillä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu