Nöyryytä itsesi, jaa kärsimyksesi

Somevirrassa silmieni editse lipui Ylen juttu, joka käsitteli hallituksen jo toteuttamien leikkausten vaikutuksia kansalaisten elämään. Jutun otsikko kuuluu ”Professori kannustaa kertomaan kärsijän tarinan – se voi olla ainoa vaihtoehto kääntää päättäjän pää”.
Jutussa professori Maija Setälä kannustaa leikkausten kohteita kertomaan mediassa, mitä päätökset heidän kohdallaan tarkoittavat. Esimerkkinä jutussa on Kouvolan sairaalan yöpäivystyksen lakkauttaminen.
Jos päätös osuu kohtuuttomasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin tai ryhmiin, voisi heidän tarinansa kertominen vaikuttaa lopputulokseen, Ylen jutussa uskotaan.
– Vahva epäoikeudenmukaisuuden näkökohta voi kääntää julkista mielipidettä tavalla, joka päättäjien on huomioitava, Setälä arvioi.

Juttuun oli haastateltu myös kansanedustaja Jukka Kopraa (Kok). Hänen mukaansa kansalainen voi vaikuttaa äänestämällä ja ottamalla yhteyttä kansanedustajaan – sekä kirjoittamalla yleisönosastokirjoituksia.
– Niitä luetaan eduskunnassakin ja niillä on vaikutusta, Kopra heittää.

Ja tässä kohdassa minulla keittää. Hallitus on saanut eri asiantuntijatahoilta, kuten sosiaalialalla toimivilta järjestöiltä ja muilta ruohonjuuritason toimijoilta läjäpäin kannanottoja ja varoituksia leikkausten vaikutuksista ja erityisesti siitä, miten lukuisat leikkaukset osuvat samoihin ihmisiin ja miten niiden yhteisvaikutukset ovat karut: työttömyyskorvauksen suojaosuuden poisto, asumistuen leikkaaminen ym uhkaavat suistaa lisää lapsiperheitä köyhyysloukkuun. Vaikutusarviot jäivät hallitukselta itseltään tekemättä.
Tässä yksi varteenotettava varoitus lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä. Myös kirkon diakonia on esittänyt huolensa lisääntyvästä  köyhyydestä.

Jos hallitus ei kuuntele asiantuntijoita ja järjestöjä, niin kuinka jonkun random monisairas-Matin, yksinhuoltaja-Irman tai pitkäaikaistyötön-Pirjon omakohtainen tilitys lehden yleisönosastolla voisi vaikuttaa mitenkään? Korkeintaan se saattaa tilittäjän nöyryyttävään asemaan ja ”mene töihin”, ”olet loinen” ja ”olet saastaa” -huutelun kohteeksi sosiaalisessa mediassa.
Lyhyesti sanoen: Kopran kommentti on luokattoman tekopyhä.

Omassa someympäristössäni luen enemmän ja enemmän päivityksiä, joissa lasten vanhemmat miettivät, miten rahat riittävät kesän aikana lasten ruokaan, kun kouluista ja kouluruoasta on lomaa. Kyse ei ole siis siitä, millä rahalla lapsi pääsisi huvipuistoon, vaan millä rahalla hänet ruokitaan, kun elinkustannukset ovat nousseet.
Luen suisidaalisia päivityksiä, kun asumistukipäätös suistaa perheen tai yksinasuvan pitkäaikaissairaan arjen raiteiltaan. Luen pohdintoja, kumpaan käyttää rahansa – ruokaan vai lääkkeisiin.
Ja näissä tilanteissako ihmisten pitäisi jaksaa koota voimansa ja alkaa kirjoitella yleisönosastotekstejä tai kontaktoida kansanedustajia? Tunnetustihan toimeentulo-ongelmat syövät toimintakykyä, kun energia menee sen miettimiseen, miten arjesta selviää.
Lisäksi päätöksenteko yleisönosastokirjoittelun perusteella johtaa epätasa-arvoon: se, jolla on vielä voimia, saa äänensä kuuluville ja mahdollisesti avun. Hiljaiset ja toimintakyvyttömät syrjäytyvät. Toiset avunpyytäjät ovat mediaseksikkäämpiä, ja heidän hätänsä huomataan, osaa tarvitsijoista taas halveksitaan ja moralisoidaan.
Emme tarvitse vuodatuksia lehtien palstoilla, tarvitsemme hallituksen, joka tekee kunnolla kotiläksynsä – kuten päätösten vaikutusarviot.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu