Tavoitteena EIT-moite?

Avoin kirje edellishallituksen sisäministereille, joiden toiminnan ansiosta Suomelle napsahti moite Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

EIT katsoi Suomen rikkoneen ihmisoikeussopimuksen artiklaa kaksi ja kolme kun Suomi eväsi turvapaikan irakilaiselta Alilta. Kakkosartiklan mukaan jokaisella on oikeus elää. Kolmosartikla kieltää kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun.
Ali palasi Irakiin, koska muuta vaihtoehtoa hänellä ei negatiivisten turvapaikkapäätösten jälkeen ollut. EIT puhuu siitä ”vapaaehtoisena” paluuna – huomaa sitaatit. Kolmen viikon kuluttua paluusta hänet tapettiin.

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun EIT toteaa Suomen syyllistyneen kakkosartiklan rikkomiseen. Vastuuministereinä edellishallituksessa olivat Petteri Orpo, Paula Risikko ja Kai Mykkänen kun Suomeen tuli suuri määrä turvapaikanhakijoita. Toiminnallaan he asettivat turvapaikanhakijat epätasa-arvoiseen asemaan lain edessä muun muassa lyhentämällä valitusaikoja ja heikentämällä mahdollisuuksia saada oikeusapua jo heti ensimmäisestä puhuttelusta lähtien. Samaa tahtotilaa osoitti toki myös pääministeri Juha Sipilä sekä presidentti Sauli Niinistö, joka nimikirjoituksellaan vahvisti lakimuutoksen.

Lisäksi Maahanmuuttovirasto palkkasi kokemattomia puhuttelijoita ja halpuutti tulkit kilpailuttamalla heidät. Heidän jäljiltään turvapaikanhakijan ammattina komeilee puhuttelupapereissa HALLITSEMISHUOMIOITSIJA (tiedättekö mikä se on?)
ja kristinuskoon kääntyneen kerrotaan syövän iltapalaa kirkossa. Yleisessä kielenkäytössä me kylläkin puhumme ehtoollisella käymisestä.

Turvapaikanhakijoilla on huonot – joskus olemattomat – tiedot omista oikeuksistaan. Moni suomalainen turvpaikanhakijan tukihenkilö on joutunut tahtomattaan pop up -juristiksi selvitellessään ystävänsä tai ystäväperheensä puhuttelupapereita, Suomen lainsäädäntöä ja joskus jopa lähtömaan lainsäädäntöä ja mm. heimokäytäntöjä. Näidenhän pitäisi toki olla viranomaisen – kuten Maahanmuuttoviraston tehtävä. Se että turvapaikanhakijan oikeusturva riippuu siitä, onko hänellä lain tuntevaa (!) suomalaista tukihenkilöä, horjuttaa vakavasti yhdenvertaisuutta.

Oikeusapuselvitys, josta turvapaikanhakijan oikeusturvan huteruus käy ilmi, julkistettiin 28.10. ja siitä kertoi mm. Helsingin Sanomat.

Oikeusturvan heikentäminen oli tahtotila, kommentoi valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen turvapaikanhakijoiden oikeusapuun tehtyjä heikennyksiä.
Tästä sekä migrin huonoista puhuttelukäytännöistä on aiheutunut ruuhka hallinto-oikeuksissa. Tuloksena ei siis suinkaan ollut nopeus, tehokkuus ja säästö vaan rahanmeno, tukkeutuneet hallinto-oikeudet ja pahimmassa tapauksessa turvapaikanhakijoiden hengenmenetykset virheellisten palautuspäätösten takia. Suomessa tunnetaan sanonta, joka kuvaa tällaista köpöistä menettelyä:

Kolmen markan suutari
tekee kuuden markan vahingon.

Muuten, jossain vaiheessa Migristä siirtyi henkilökuntaa hallinto-oikeuksiin. Toki siitä hygieniasta pidettiin huolta, että kukaan ei saanut käsitellä omia migrissä tekemiään päätöksiä, mutta käsi sydämellä: herättäisikö teissä luottamusta, jos menisitte oman valitustapauksenne kanssa seuraavaan oikeusasteeseen, ja ”sermin takaa” kurkistaa se ihminen, joka on vastuussa teitä koskeneesta päätöksenteosta. Kiitos, ei minussakaan.

Irakilainen Ali ei suinkaan ole ainoa, joka on kuollut tai joutunut kidutetuksi tai päätynyt ihmiskaupan uhriksi palautuksen jälkeen. Me turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt olemme surullisen tietoisia heidän kohtaloistaan. Ali on vain ainoa, jonka tapaus on jaksettu viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka – kiitos hänen tyttärensä ja Suomen Pakolaisneuvonnan, jonka toimintaedellytyksiä edellishallitus niin ikään heikensi. Meneillään onkin rahankeräyskampanja Pakolaisneuvonnan toiminnan turvaamiseksi. Vähin mitä ex-ministerit voisivat  tehdä on osallistua siihen. Ja tulla esiin kantamaan sitä paljon puhuttua vastuuta.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu