Tietotekniikkapläjäys kouluihin
22.12. HS Opettajille tietotekniikkapläjäys (HS 22.12.)
Jos
joululomalle juuri päässyt suomalainen koululaitos on erkaantunut oppilaiden
elämästä jossain, niin tietotekniikan käytössä.
Lähes
jokainen koululainen käyttää tietokoneita ja älypuhelimia. Silti vaikuttaa
olevan niin, että näiden laitteiden pääsyä luokkahuoneisiin on rajoitettu.
Kansainvälinen
koulujen tietotekniikkaselvitys (Kauppalehti 18. 12.) kertoo, että Suomen
koulut ja opettajat ovat EU:n heikoimpia tietotekniikan käyttäjiä.
Suhtautumisessa
tietokoneisiin on kaikuja ajasta, jolloin monet opettajat olivat koululaisia:
tietotekniikkaa edusti taskulaskin, ja se oli matematiikan opetuksen väline.
Moisia
välineitä käytettiin vain pakkoraossa, koska ajateltiin, että niihin
turvautuminen on oikotie, joka voi rapauttaa omaa ajattelua.
Nykymaailmassa
tietokoneet ja ohjelmistot ovat kaikkialla ympärillämme. Ne eivät ole enää
jokapäiväisestä elämästä irrotettavia, matematiikan tunnin jälkeen taskuun
pantavia tavaroita. Ne ovat osa ajattelua, toimintaa ja suunnittelua. Kyse on
keskeisestä osasta kansalaistaitoja.
Kouluissa
ei välttämättä tarvita koodauksen opettelua, mutta tietotekniikka tulisi
imeyttää kaikkeen opetukseen. Tietysti tarvitaan myös opettajien taitojen ja
asenteiden kohentamista – siis päivitystä.
Yhdyn pääosin Hesarin
pääkirjoituksen ajatuksiin.
Pitää kuitenkin muistaa,
että perimmäinen syy ”erkaantumiseen” on ollut peruskoulun jatkuva kurjistaminen.
Kun on vähennetty peruskoulun resursseja kuten oppitunteja, on turha luulla,
että silloin olisi jostain putkahtanut ylimääräistä rahaa tietotekniikkaan tai
opettajien TVT-koulutukseen (tieto- ja viestintätekniikka).
Otan esimerkiksi oman kouluni,
joka monessakin mielessä on ollut edelläkävijä tietotekniikan hankkimisessa ja
soveltamisessa opetukseen. Hankimme koneita kouluun heti, kun niitä ylipäätään
tuli markkinoille, ensin Atareita, sitten Macceja, myöhemmin Windows-pohjaisia
koneita. Opettajat koulutettiin sitä mukaa. Kaikki opettajat osallistuivat mm.
massiiviseen Suomi tietoyhteiskunnaksi -koulutukseen.
Sitten jämähdettiin, koska
rahahanat kuivuivat tyystin.
Koulussamme on yhä edelleen
yksi ATK-luokka, vaikka oppilaita on reippaasti yli neljäsataa. Käytännössä
luokkaan mennään keskinmäärin kerran viikossa. Ainoa massiivinen koulutus oli
Fronter-koulutus. Fronter oli jo valmiiksi vanhentunut ja hyvin
epäkäytännöllinen oppimisalusta, joka hankittiin kaupunkiin, vaikka esim.
kaikki kouluni kolme Fronter-evaluoijaa tyrmäsi oppimisalustan tyystin.
Tietotekniikka on
välinelaji.
Nyt on jotain nytkähtänyt
eteenpäin, koska syksyllä kouluuni asennettiin langaton verkko. Ongelma on,
että kannetavia tietokoneita ei juuri ole. Vanhanmallinen atk-luokkaa pitäisi
purkaa ja tilalle olisi hankittava roppakaupalla kannettavia tietokoneita.
Vähimmäismäärä on kuusi ”solullista” läppäreitä.
Koulumme koostuu kuudesta
solusta, joissa kussakin on kolme luokkaa. Luokissa on jo ajanmukaiset datatykit,
älytaulut ja dokumenttikamerat.
Jos
joululomalle juuri päässyt suomalainen koululaitos on erkaantunut oppilaiden
elämästä jossain, niin tietotekniikan käytössä. (HS 22.12.)
Koululaitos
erkaantunut oppilaiden elämästä?
Väite on
absurdi, sillä koulu on hyvin merkityksellinen osa lasten elämää. Lapsen
kannalta ei ole mitään koululaitosta, on oppilastovereita ja opettajia. Ollaan
yhdessä ja opiskellaan.
Nykymaailmassa
tietokoneet ja ohjelmistot ovat kaikkialla ympärillämme. (HS 22.12.)
Minä näen ympärilläni paljon muutakin,
vaikka vietän tietokoneen ruudun edessä paljon aikaani.
Kouluissa
ei välttämättä tarvita koodauksen opettelua, mutta tietotekniikka tulisi
imeyttää kaikkeen opetukseen. (HS 22.12.)
Imeyttää
kaikkeen opetukseen?
Annetaan
lasten yhä edelleen pelata jalkapalloa ja hiihtää, maalata akvarelleja ja
muovata savea, höylätä ja virkata, laulaa ja soittaa nokkahuilua, näytellä.
Tällä
hetkellä koulukeskustelussa ei nähdä metsää puilta. Tietotekniikan osaaminen on
tärkeä kansalaistataito, mutta ei tietotekniikka sentään autuaaksi tee.
Ihminen on
kokonaisvaltainen olio.
http://www.properuskoulu.net/2013/12/ajasta-jaljessa.html
Tietotekniikka ei ole vain välinelaji. Oppilaat puhuvat varmaankin keskenään digitekniikasta, sen käyttömahdollisuuksista ja -kokemuksista. He vaihtavat tietoa ja opettavat toisiaan. Eivätkä he tarvitse välitunnilla tai vapaa-ajalla välttämättä laitteita, jotta tieto välittyy.
Kun opettaja, blogisti, kirjoittaa ”ATK-luokasta”, ollaan tanakasti 80-luvulla. Kun hän kirjoittaa käsitteistä ”datatykit, älytaulut ja dokumenttikamerat”, en tiedä mistä hän puhuu, vaikka olen ict-alalla.
Kuten itsekin, Lundell, tiedät oppilailla on jo välineet, motivaatio ja lähtökohta lisää oppimiseen.
Ongelma on opettajat.
Opettajien lyhyitä työpäiviä ja pitkiä lomia käsittääkseni perustellaan tuntien taustatyöllä, valmistautumisella ja itseopiskelulla. Miksei siis opettajat oma-aloitteisesti päivitä tietotaitoaan vastaamaan nykyaikaa? Sen sijaan, että odottaisivat kunnalta uusia ”välineitä” tai ”tvt-koulutusta”. Moni opettaja kertoo työnsä yhtenä tavoitteena olevan oppilaiden tiedonhankinnan valmiuksien kehittäminen, sekö ei koske opettajia itseään?
Ilmoita asiaton viesti
Martti…
Edelleen: Jos isossa koulussa, jossa on viitisen sataa oppilasta ja yksi luokallinen tietokoneita, on vaikea opettaa tietotekniikkaa. Käytännössä silloin ollaan yksi 45 minuuttinen tietokoneluokassa tai ATK-luokassa, oli paikan nimi sitten mikä tahansa.
80-luvulla ei vielä kouluissa ollut ATK-luokkia, ne tulivat kouluihin vasta 90-luvulla.
”datatykit, älytaulut ja dokumenttikamerat” = opettamisen välineitä
Opettamisen kannalta tietotekniikka on nimenomaan välinelaji.
Ilmoita asiaton viesti