S2-pohdintaa lehdistössä sekä Properuskoulu-blogissa

Vantaa on Suomen vieraskielisin kunta. Oppilaista joka neljäs on jo vieraskielinen, eikä kauaa kestä, kun heitä on joka kolmas. Löytyypä Vantaalta päiväkoti, jossa kaikki lapset ovat vieraskielisiä.

Vieraskielisiä ihmisiä on muuttanut Vantaalle pääosin muista Suomen kunnista. Vaikka ihmiset ovat ensin muuttaneet ns. vastaanottokuntiin, eivät he sinne jää, vaan valuvat vähitellen lähinnä pääkaupunkiseudulle, missä on jo valmiina maahanmuuttoyhteisöjä sekä työpaikkoja.

Minua harmittaa, kun maahanmuuttajat niputetaan usein yhteen. Esim. koulutuksen suhteen venäläisillä, ukrainalaisilla, intialaisilla tai vaikkapa ruotsalaisilla on aivan erilaiset lähtökohdat kuin Afrikasta tai Lähi-idästä tulleilla. Lisäksi kansalaisuuksien sisällä perheillä voi olla aivan erilaiset taustat.

Olen odottanut, milloin vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen vaikeudet purskahtavat mediassa kunnolla esiin.

Aamun Hesarissa  oli peräti kolme isoa artikkelia, jossa käsiteltiin vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen ongelmia. Kannattaa ensin klikata otsikoita, ja lukea artikkelit kokonaisuudessaan. Otin blogikirjoitukseeni kustakin artikkelista osia, joita kommentoin suoraan tekstiin.

Kursiivi on lehtitekstiä. Enkeliporsas olen minä, koska se on Properuskoulu-blogini tunnuseläin.

* * *

Vain yksi oppilas puhuu suomea äidinkielenään koululuokallaHelsingissä

Helsingissä on useita kouluja, joissa yli puolet oppilaista puhuu muuta kieltä äidinkielenään kuin suomea.

”Tietääkö joku, mikä on avain?”

Suurin osa käsistä nousee. Aamun ensimmäisellä tunnilla paikalla on reilu kymmenen ekaluokkalaista, puolet Mirjami Sjögrenin luokasta. Sjögren on paitsi luokanopettaja, myös Kontulassa sijaitsevan Keinutien ala-asteen apulaisrehtori.

Sjögrenin 7-vuotiaat oppilaat tunnistavat tavut ja moni lukee pidempiäkin sanoja. Mutta aapinen on Sjögrenin mukaan monelle silti liian vaikea.

Enkeliporsas:

Totta kai vieraskielisille pitää olla omat oppikirjat ainakin alakoulun luokilla 1-4. Voidaan käyttää E-kirjoja tai sitten tehdään erilliset M-kirjat.

Ärsyttää kovasti, kun normikirjoista on alettu tehdä ns. selkokielisiä kirjoja. Tekstiä on vähän, kieli on yksinkertaista, mikä rapauttaa suomenkielisten lasten suomen kielen taitoa.

”Tämä on hidasta. Lapset osaavat suomea arkikielenä, mutta aapisen sanasto ja tarinat ovat liian monimutkaisia”, Sjögren kuvailee arkea. Tässä luokassa on vain yksi oppilas, joka puhuu suomea äidinkielenään.

Enkeliporsas:

Sijaistin 21 oppilaan luokkaa, koska luokan opettaja väsähti ja lopetti kesken lukuvuoden opettajan työt kokonaan. Luokassa oli kaksi suomenkielistä lasta, muilla lapsilla oli useita kotikieliä. Todettakoon, että olen eläkkeellä, mutta teen jatkuvasti vielä sijaisuuksia eri kouluissa ja eri luokka-asteilla.

Myös kahden suomenkielisen lapsen asema oppimisen suhteen oli huono. Jotta suurin osa luokasta pysyi kärryillä, piti selventää aivan yksinkertaisia sanoja kuten vaikkapa juuri tuo avain. Eriyttäminen oli todella hankalaa, koska luokassa oli käytöshäiriöitä. Lisäksi suurin piirtein joka toisella oli erityisiä oppimisen vaikeuksia, en usko, että heistä kaikki saivat erityisoppilaan statusta.

”Kuudennella luokalla historian ja ympäristöopin käsitteistö on jo sellaista, ettei arkikielellä välttämättä pärjää.”

Enkeliporsas:

Harva meistä muistaa, että joskus ainakin Vantaalla luokilla 5-6 oli historiaa viisi viikkotuntia, kaksi viitosella ja kolme kuutosella. Nyt oppitunteja on enää kolme. Voidaan sanoa, että kahden oppitunnin aiheet on puristettu yhteen oppituntiin. Paketti on melkoinen jo suomenkielisellekin lapselle saatikka, jos kotikieli on joku muu kuin suomi.

Kaikki suomenkielisetkään eivät ymmärrä kaikkia vaikeita käsitteitä. Käsitteiden aukaiseminen vie paljon aikaa, silti ne voivat jäädä joillekin vieraskielisille lapsille oppimatta.

Vaikka vieraskielinen lapsi voi lukea teknisesti hyvin, homma voi olla pelkkää haukionkalaa, mitä se alkaa olla myös joka kolmannelle suomenkieliselle pojalle.

”Esimerkiksi juuri Suomeen tulleet eka- ja tokaluokkalaiset tulevat suomea taitamattomina luokkaan, jotta oppisivat kielen vertaistensa kautta. Luokan ainoalla suomea äidinkielenään puhuvalla lapsella on melko paljon paineita, jos vertaisoppiminen on hänen varassaan”, sanoo Keinutien ala-asteen rehtori Marja Kokkonen. 

Enkeliporsas:

Tuskin se luokan ainoa suomenkielinen lapsi mitään paineita ottaa, mutta hänen suomen kielensä ei vaan kehity sillä tavalla kuin pitäisi. Pääkaupunkiseudun segregaatioalueilla on huomattu, että alueilla kehittyy oma yksinkertainen suomen kielensä, jota kaikki lapset käyttävät olivatpa he sitten suomen- tai vieraskielisiä.

Joillakin alueilla suuri osa suomenkielisistä vanhemmista ei suostu millään ilveellä laittamaan lastaan segregaatioalueiden kouluihin.

Helsingissä koulushoppaillaan.

Vantaalla on selkeät oppilaaksiottoalueet. Englannin- ja  ruotsinkielen luokkiin sekä musiikkiluokkiin kilpaillaan kovasti. Jos mikään ei auta, perheet muuttavat kehyskuntiin kuten Tuusulaan. Näin tapahtuu esim. Myyrmäessä.

Olen miettinyt paljon oppilaiden sekoittamista eri kouluihin, sillä oppilaaksiottoalueilla koulujen väliset matkat ovat täällä lyhyitä. Silloin tällöin esitetään, että laitetaan lapsia ristiin rastiin kulkemaan eri koulujen välillä, jotta koulujen vieraskielisyyssuhde tasoittuisi. Vantaalla ei niin tehdä, mitä pidän hyvänä, koska todennäköisesti tuloksena on yhden segregaatiokoulun sijaan kaksi segregaatiokoulua, mikä vain kiihdyttäisi suomenkielisten perheiden muuttoa pois alueelta.

Vantaakin tarvitsee hyviä veronmaksajia pyörittääkseen mm. koululaitostaan ja tukeakseen segregaatioalueiden kouluja.

* * *

Rehtorit kertovat, miten S2-oppilaiden suuri määrä näkyy koulujen arjessa

Enkeliporsas:

Hyvin ärsyttävä otsikko. Alan kyllästyä siihen, että rehtorit tai koulutoimenjohtajat tai opetusministerit tai Opetushallituksen johtajat kertovat. Kyllä vähitellen kertojina pitää olla opettajat, koska he tietävät arjen parhaiten.

Olisi hyvä kuunnella myös niitä opettajia, jotka syystä tai toisesta ovat jättäneet leikin kesken. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla yllä mainitsemani luokan opettajaa, jonka luokkaa sijaistin heti seuraavana päivänä, kun hän lopetti opettajan hommat.

Olen sijaistanut kolmea luokkaa heti seuraavana päivänä, kun luokan opettajat ovat jättänyt hommat kesken. Ko. hommaan ei kannata laittaa lukiosta juuri päässyttä tyttöä tai poikaa. Yksi luokka oli minullekin niin vaikea, että lähdin kotiin kesken koulupäivän. Vein luokan avaimet rehtorille ja totesin, että minulla on muutakin järkevämpää tekemistä. Joskus sijaistaminen voi olla vaikeaa ja pirullistakin hommaa, mutta onneksi valtaosin se on hauskaa ja palkitsevaa.

Tutkimuksen mukaan etenkin maahanmuuttajataustaiset pojat tarvitsisivat enemmän tukea. Kaksi rehtoria kertoo, millaista on arki monikielisessä koulussa.

Enkeliporsas:

Joissain kulttuureissa naisten arvostus ei ole niin korkealla kuin Suomessa, mikä voi näkyä siinä, että pojat eivät kunnioita naisopettajaansa tai ota käskyjä vastaan häneltä. Vaikeaa voi tehdä monella miesopettajallakin.

Ylipäätään peruskoulusta on tehty vähitellen tyttöjen koulu. Koulussa arvostetaan kuuliaisuutta ja tunnollisuutta, mikä sinänsä on hienoa. Ei ole tyttöjen vika, että suuri osa heistä on kuuliaisia ja tunnollisia.

Mutta kyllä jollakin tavalla pojat on unohdettu, mitä todistaa mm. se, että peruskoulun päättövaiheessa joka kolmas poika ei osaa lukea kunnolla ja ei ymmärrä lukemaansa. Lukemisen ymmärtämisen vaikeuksia on myös maaseudun suomenkielisillä pojilla.

Hätkähdin aivan äskettäin tutkimuksesta, jossa vertailtiin opettajien asenne-eroja arvioinnissa tyttöjen ja poikien suhteen. (Etsin linkkiä, mutta en löytänyt). Jos kokeiden keskiarvo on 8.5, tyttö saa herkästi todistukseen ysin ja poika kasin. Pitäisikö opettajan arviointiomatunto olla taskulaskimessa?

Karjalaisen mukaan vieraskielisten oppilaiden pärjäämiseen vaikuttaa paljon se, onko lapsi käynyt esimerkiksi päiväkotia.

”Jos lapsi ei ole ollut varhaiskasvatuksessa, hänellä voi olla isoja vaikeuksia ihan tällaisissa perusjutuissa, kuten miten koulussa ollaan, miten toimitaan ryhmässä tai miten omaa vuoroa pitää koulussa odottaa”, Karjalainen sanoo.

Enkeliporsas:

Karjalainen osui ytimeen. Moni maahanmuuttajataustainen perhe pitää lapset kotona, koska äidin suomenkielen taito on heikko, eikä hän pysty työllistymään. Toisaalta perhe voi ajatella, kun on monta lasta, lapsilisiä ja muita tukia tulee hyvin.

Jollakin tavalla vieraskielisten lasten vanhempia olisi valistettava tehokkaasti niin, että lapset menisivät varhaiskasvatukseen viimeistään kolmevuotiaina. Pakkokeinojakin, tosin en tiedä, mitä ne voisivat olla, on harkittava. Olisi kauheaa, jos emme saisi toisen polven maahanmuuttajia kotoutettua kuten monessa eurooppalaisessa maassa osin on tapahtunut.

Merikosken eroa suomenkielisten ja S2-oppilaiden välillä alkuopetuksessa on pyritty kuromaan pitämällä opetusryhmät tavallista pienempinä. Alkuopetus tarkoittaa peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden opetusta.

Tavoitteena on, että ryhmässä olisi korkeintaan 15 oppilasta, joskin tällä hetkellä ryhmät ovat isompia. Lisäksi koulussa on käytössä ”palkkijärjestelmä”, jossa oppilaat on ryhmitelty oppimisedellytystensä ja tarvitsemansa tuen mukaan.

Enkeliporsas:

Merikosken koulu on opetusryhmien koon suhteen esimerkillinen, mikäli kyse on perusopetusryhmistä eli luokista.

Olen esittänyt aiemmin säädyllisiä luokkakokoja lakiin, luokille 1-3 20 oppilasta ja luokille 4-9 24 oppilasta. Aika on ajanut ohi näiden säädyllisten luokkakokojen.

Maahanmuuton ja poikien putoamisen takia luokkakoon pitäisi olla maksimissa 16 oppilasta kautta peruskoulun maksoi mitä maksoi.

Kun luokkakoko on maksimissaan 16, opettajalla on aikaa per oppilas riittävästi. Myös inkluusio on pienessä luokassa helpompaa toteuttaa kuin isossa luokassa. Häiriköinti ja kiusaaminen on todennäköisesti vähäisempää pienessä luokassa kuin isossa luokassa.

Lähes unohdettu käsite luokkahenki palautettava arvoonsa. Koulunkerhotoiminta on tehostettava, opintoretkiä on alettava tehdä. Yltiöyksilöllisestä ajattelusta on siirryttävä yhteisölliseen ajatteluun.

Merikosken koulun rehtorin Mervi Karjalaisen mukaan myös vanhempien asenteilla ja tuella on merkitystä lapsen koulumenestykseen. Kaikki vanhemmat eivät ole hänen mukaansa aina ”kovin koulutus­orientoituneita”.

Enkeliporsas:

Kyllä. Kaikkialla maailmassa koulut eivät ole korkeatasoisia, eikä kaikkialla tyttöjä laiteta kouluun. Vieläkin jossain voidaan kokea, että työ on lapselle tärkeämpää kuin koulu.

Kaikki suomenkielisetkään vanhemmat eivät tue lastaan koulunkäynnissä. Luokkaerot ovat revähtäneet Suomessa, eikä peruskoulu kykene enää nostamaan ihmisiä kuten ennen.

* * *

Opetusministeri Andersson: Vieraskielisten heikot oppimis­tuloksetovat olleet odotettavissa

Opetusministeri Li Andersson (vas) sanoo, että tiedot S2-oppilaiden heikoista kirjoitustaidoista eivät tulleet yllätyksenä.

”Se on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita”, Andersson sanoo.

Enkeliporsas:

Jos asiat ovat olleet tiedossa, miksi mitään ei ole tehty? Suomalaisen yhteiskunnan ja koulujärjestelmän reagointikyky on hämmästyttävän heikko.

Ylätasolla painiskellaan finessien parissa. Asiantuntijat aivan pokkana kertovat aamulehdissä, että heillä ei ole aavistustakaan, mistä oppimisen tason lasku voisi johtua. Rehtorit puolustelevat omia koulujaan ja selittelevät. Opetushallitus ei tee mitään.

Kotikaupungissani Vantaalla on tiedetty S2-oppilaiden ongelmista jo pitkään. Huolia on yritetty tuoda valtakunnan päättäjien tietoon. Pääkaupunkiseudun kaupunkienjohtajat ovat tiedostaneet ongelman.

Valtion on tuettava vahvasti pääkaupunkiseudun segregaatioalueiden kouluja ennen kuin on liian myöhäistä.

Paras ja nopein tapa on laittaa luokkakoko lakiin maksimissaan 16 oppilasta. Tiedossa on, että opettajat nääntyvät. Nääntyvällä opettajalla ei tee mitään.

S2-resurssia on lisättävä.

Jos maahan muuttaneen lapsen suomenkieli ei aukea edes välttävällä tasolla, niin oppilasta ei saa siirtää normiluokkaan, vaan hänen on saatava olla valmistavassa luokassa myös toisen vuoden. Ekaluokkalaisellakin on oikeus saada suomen kielen opetusta valmistavassa luokassa.

Ylipäätään suomenkielen opetusta on kehitettävä joka tasolla, koska myös osalla suomenkielisistä lapsista on kovia vaikeuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan. On harkittava ensimmäisen vieraan kielen opettamista takaisin kolmannesta luokasta eteenpäin ja ruotsin kielen siirtoa takaisin yläkouluun, ja laitettava ko. tunnit tehokkaaseen suomen kielen opetukseen. On aivan selviö, että suomen kielen taito on avain kaikkeen oppimiseen, myös vieraitten kielten ja matematiikan oppimiseen.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiistaina julkaistun tutkimuksen mukaan S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä opiskelevat lapset jäävät muista jälkeen. Erot koulujen välillä kasvavat, ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja.

Enkeliporsas:

Ainakin pääkaupunkiseudun tilanne on hälyttävä, päättövaiheessa oppilaiden oppimisessa voi olla jopa kahden lukuvuoden ero eri koulujen välillä. Mikä peruskoulu se semmoinen on, että se ei anna lapsille tasavertaisia mahdollisuuksia peruskoulusta eteenpäin?

Aloin kirjoittaa Properuskoulu-blogia vuodesta 2009 alkaen huomatessani, että peruskoulu alkoi mahottua ja erilisia uhkakuvia leijaili ilmassa.

Kohta koulutuksellisesta tasa-arvosta, joka on ollut blogini ykkösohjenuora, ei ole jälkeäkään.

Joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin. Osaamisen kehittyminen oli keskiarvoa heikompaa niissä kouluissa, joissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita oli yli 5,3 prosenttia.

Anderssonin mukaan on myös tärkeää, että S2-opetukseen ei laiteta automaattisesti kaikkia maahanmuuttajataustaisia oppilaita, vaan vain ne oppilaat, joilla todella on kielitaidossa ongelmia.

Enkeliporsas:

Olen asiasta samaa mieltä Anderssonin kanssa.

Kerron omakohtaisen esimerkin. Ekalla luokallani oli suomenkielinen tyttö, jonka isä oli englanninkielinen ja äiti tunnollinen suomalainen peruskoulunopettaja. Tyttö oli suomen kielen taidoiltaan aivan luokan kärkeä, ja silti järjestelmä tunki hänet S2 opetukseen. Aikamoisella taistelulla sain hänet normiäidinkielen tunneille.

Myös maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taidoissa voi olla valtaisia eroja.

Opetusministerin mukaan ongelma vaatii lisää veronmaksajien rahaa.

”Tarvitaan enemmän resursseja S2-opetukseen. Pitää myös käydä läpi, tuetaanko ja koulutetaanko S2-opettajia tarpeeksi. Varhaiskasvatuksessa pitää edistää lukutaitoa nykyistä enemmän.”

Enkeliporsas:

Näin on. Mutta samalla on huolehdittava siitä, että tukemista ei tehdä suomenkielisten lasten kustannuksella, koska myös heillä oppimisen tason yleinen lasku on selviö.

Ei voida ajatellakaan, että ns. hyvien koulujen budjeteista rahoja siirrettäisiin segregaatiokouluihin. Jos niin tehdään, koko korttitalo rojahtaa lopullisesti

Rinnakkaiskoulujärjestelmään siirtyminen olisikin jo tappoisku koulutukselliselle tasa-arvolle.

pro peruskoulu: S2-pohdintaa lehdistössä sekä Properuskoulu-blogissa