Euroopassa sota tulee yllätyksenä ihmismassoille
Maailman yleinen tilanne heikkenee koko ajan. Joku sanoi minulle joskus kauan sitten, että mikä tahansa asia muuttuu, jos joka seitsemäs ihminen tosissaan niin tahtoo. Valitettavasti nykyihminen ei tosissaan tahdo enää mitään.
Eurooppa on sillä tavalla sodan kynnyksellä, että siitä päättää vain muutama ihminen. Yleensä suuret ihmisjoukot johtajiensa manipuloimina iloitsevat sodan syttymisestä. Mutta jos sota syttyy nyt Euroopan rajojen liepeillä, se tulee ihmismassoille yllätyksenä.
Suuret korkeakulttuurit eivät voi sotia keskenään tietokoneiden aikakaudella, mutta mikään tuho ei tunnetusti ole ihmiselle liikaa.
Koneiden suursodassa sotilaat eivät voi omalla toiminnallaan päättää eloonjäämisen mahdollisuuksista. Siviiliväestöllä ei sellaisessa sodassa ole mitään muuta suojaa, kuin luurankonsa ympärillä olevat kudokset.
Ne ihmiset, jotka edustavat ihmiskunnan parhaimmistoa, jätetään yksin puhumaan rauhasta ja muusta sellaisesta.
Viimeisessä kädessä ihmisen onneton olemus on suoraa seurausta siitä, että hän ei pysty ymmärtämään oman alkuperänsä todellisuutta.
Olen edelleenkin siinä käsityksessä, että nykyihminen on koko ajan tulossa tyhmemmäksi. Täysin materiaalisesti tyydytetty ihminen on kauhea typerys, joka ei millään tavalla ole enää vastuussa omasta olemuksestaan.
Järkevyys on terveen ihmisen aivoelimen automaattinen toimintamalli, joka ei ole tahdonvarainen toiminto. Yltäkylläinen nykyihminen on rappiotilassa, jossa aivot ovat erilaisten vinoumien vallassa.
Ei nyt tule, kun varoitit. Ei siis hätää. Väkeä onkin vähän jo liikaa muutama miljardi.
Koiriani nyt vaan käy sääliksi. Pitkälle opiskelleita, älykkäitä, ekologisesti eläviä ja rauhanomaisia olentoja. Ihmisten vastakohtia.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pitää mielessä myös arvelu siitä, että rytäkkä voi olla jo päätetty. Miten siinä edetään, olisi enemmän sitä, mitä voi tarkastella, jos mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on vilttiketjussa siviilipalvelusmies Haavisto. Mikä voisi mennä pieleen?
Ilmoita asiaton viesti
SETAn ja Vasemmistoliiton suunalta harvoin kuulee valitettavan, että ihmiset ovat vinoumien vallassa. Useammin siellä päin kielletään vinoumien olemassaolo ja määritelmät jo lähtökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
No, kulkuja tulisi kyetä tarkastelemaan, millaisina ne ilmenevät. Koskee myös psyyken puolta. Ongelma tässä mielessä, on aika yhteinen. Ei ole kovin houkuttelevaa tutkailla, ihan kaikkea, vaikka olisi kuinka välttämätöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä blogisti onkin varttuneen polven mies eikä ponihäntäinen jopoilija Kalliosta.
Nuoruudessani ei kodeissa pätkääkään hyväksytty arvottomia ihmisiä oli perhe kommareita, demareita, kepulaisia, kristittyjä tai kokkareita. Nuorten velttoilu, huonotapaisuus, aikuisten vastuuttomuus, maanpuolustuksen vastustaminen tai huumeiden käyttö tai seksipartnereiden viikkovaihtelu tai pervoilu johtivat kurinpitoon eikä hyväksyntään ja ymmärtämiseen.. Arvot olivat vyvin samat ja terveet yhteisen hyvän takia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo silloin ollut paljon, vaikka luultavasti karkeaa. Joka tapauksessa, odotuksia voitiin pitää yllä, ja tämä perustui johonkin tukeen, ts … mihin?
Se, että tilanne vaihtuu vaikeammin ylläpidettäväsi, voi olla yllätys, kun on saatu aikaan jollain tapaa parempaa hyvinvointia. Tässä kohdassa tulisi ehkä herätä, ja tapana on tosiaan tehdä juuri päinvastoin… odottaa, että kaikki voisi jatkua kuten ennen, ja se vielä paremmin, kun paremmat eväät.
Jossain menee päättelyvirhe. Missä.
Vaikka entisaikojen asiat oli laajasti ottaen hyvin, mahdollisiin puutteisiin nähden, tällaiseen ei voi jäädä pysyvästi fiksaantumaan, koska tilanne vaihtuu, ja näistä vaihtumisesta tunnutaan tietävän hyvin vähän. Aihealue on ns vaikea.
Jotain varmasti tarvitaan, entisistä malleista. Toisaalta jotain ei. Jos tarkennusta ei tehdä, ollaan ennenpitkää pimennossa. Kun voimia paljon kulussa, niin sakkaus voi olla nopeaa.
Tällaisten takia, tulisi niitä itsestäänselviä arvoja, ja niiden yhteyttä tasapainoisuuteen ja kestävyyteen, ymmärtää paremmin. Tulisi kiinnittää huomiota perusteluihin siitä, miksi jokin toimii hyvin. Tässä ei auta se, että viitataan traditioon, jolla ei ole antaa eväitä, ellei uudistu eläväksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Viimeisessä kädessä ihmisen onneton olemus on suoraa seurausta siitä, että hän ei pysty ymmärtämään oman alkuperänsä todellisuutta. Olen edelleenkin siinä käsityksessä, että nykyihminen on koko ajan tulossa tyhmemmäksi. Täysin materiaalisesti tyydytetty ihminen on kauhea typerys, joka ei millään tavalla ole enää vastuussa omasta olemuksestaan.”
Olen myös puhunut syyntakeettomuudesta, tosin päättäjiä myöten. Ulkoistuksiin ollaan menty, kautta linjan, ja hypätty suurmpien voimien mukaisiksi, ajattelematta sitä, mitä tästä voi joskus seurata.
Itsenäisenä ja pienenä, ei pääse osaksi ihan samalla tapaa kaikesta hyvästä, ja voi toisaalta tulla tallatuksi. Suuressa ei kuitenkaan ole kuin sitä Neukkulaa, joka koetaan ongelmaksi. Sekö halutaan toistaa, länsimaisin voimin?
Ajatusta voi jalostaa, siinä kun tapahtumista saa jotain selkoa. Voi tosiaan olla, että kun ollaan siirrytty suurvarallisuuteen, alkaen maataloudesta ja ties mistä, on potentiaalien kanssa tultava toimeen, vaikka kääntyvät myös epätoivottuihin suuntiin.
Hankalinta on elää vaihetta, jossa yltäkylläisyyttä on, ja toisaalta se ei tyydytä. Aivan kuin ongelma olisi psyykkinen, ja koskisi paitsi yksilöitä, myös kokonaisempaa menoa. Haaste ei ole enää selkeän havaittava.
Ilmoita asiaton viesti
EU on rauhanliitto. Lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon. Nato on siis rauhanliiton turvallisuuspoliittinen ulottuvuus.
Ilmoita asiaton viesti
Nato on kuin naisen rinnat. Turva- ja ruokintavyöhyke.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta EU on paremminkin pelastusarmeija.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on tuonut Ukrainan vastaiselle rajalle jo 100.000 sotilasta turvakseen. Tietääkö joku, miten monta divisioonaa Naton joukkoja on Ukrainassa valmiina hyökkäämään Venäjän kimppuun?
Ilmoita asiaton viesti
Nykyihmisen ongelma on äärimmäiseksi muotoutunut riippuvuus omasta yhteisöstään ilman oman perheen, suvun ja kyläkunnan turvabufferia siinä välissä, ja ilman minkäänlaisia selviytymistaitoja ja -resursseja.
Lisäksi nykyihminen kärsii tietynlaisesta huijarisyndroomasta. Hän tietää, ettei tosiasiassa osaa mitään hyödyllistä. Hän ehkä osaa ansaita oman palkkansa usein hyvinkin kieroutuneessa työyhteisössä, mutta ei näe työpaikkansa tuotosta kovinkaan hyödyllisenä yhteiskunnalle.
Poikkeustilat ovat ratkaisu. Yksilö pystyy tunnustautumaan kunnon kansalaiseksi alistumalla poikkeustiloihin ja noudattelemalla määräyksiä. Rituaalinomainen vetäytyminen tai uhraukset käytöksessä ovat myös hyvästä. Syyllisyys poistuu, kun kohtaa kaikkia koskevan symbolisen rangaistuksen. Ja kauhein rikos on olla noudattamatta yhteistä puhdistautumisriittiä.
Sotakin vaatii uhrauksia. Mediamme on valmiiksi propagandamoodissa, joten siitä vaan. Rautaa rajalle ja rymistelyä!
Ilmoita asiaton viesti
Jokin infantiilisuus näissä tulee mieleen, enkä tarkoita loukata ketään. On tärkeää, että voi olla sellainen ihminen, joksi olemme muotoutuneet, ja elää tämän tilanteen kanssa sinuiksi, koska kyseessä vaikka on heiveröisyyttä, niin jotain elämälle välttämätöntä. Muuten nämä heikot kohdatkaan eivät selity.
Harhauskoisuutta tulisi pyrkiä välttämään, ja sitä tuputetaan joka tasolta. Asioita on hyvä käydä laajasti läpi, siis tosiaan käydä läpi, vaikka moni juttu näyttäisi itsestäänselvältä, ja noin vain otettavaksi odotetulta, ihan vain jotta ihminen olisi muita kohtaan huomaavainen, ja yhteiskuntakelpoinen.
Esim presidentin uudenvuoden puheessa eräs töksähtävä kohta oli vedota muiden hyvään, omissa toimissa. Tässä on jotain häikkää, ja vaikka yleensä tosi tärkeää, ohje voi soveltua terrorismin omaisesti. Tosi vaarallista samalla. Hyvien asioiden liepeillä, on helposti yhtä vahvaa pimeyttä.
Jos hyvää sovelletaan, kuten tulee (itsensä ja muiden takia), ei riitä vain tarkoitus, jos ympäriostö muuten sellainen, josta tietää, ettei tajua kunnolla, koska ei yksinkertaisesti voi tajuta. Tavan virheet tässä, on normaalia, tosin fundamentalismimoodi ja sen odotus, viittaa fanatismiin, tai johonkin muuhun patologiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun kommentistasi tulee mieleen myös sana: byrokratismi. Ilmiö, ja sen hankaluudet todellisuussuhteessa, voivat olla myös kokonaisempaa elämää koskevia. Ei yksinkertaisesti ole tuntumaa, ja sitä rintamaa, jossa elämän tulisi enemmän kulkea.
Kyse on samalla aitauksesta, ja sen mukaisesta mielekkäästi koettavissa olevasta liittymisen deprivaatiosta.
Kosketus voi hävitä todellisuuteen, monella alueilla, joihin on totuttu nojaamaan. Ilmiö on hyvin tärkeä, ja merkityksellinen, niin yksilön kuin isompien toimijatahojen kohdalla. Silti tällaisen perusilmiön, joutuu tavallaan ”keksimään itse”, ja sopivassa yhteydessä.
Rakentamisen retuperäisyys, on nykyään hyvin tavallista. Miten sitä kompensoidaan, … voi tosiaan johtaa entistä hankalempaan tilanteeseen, kun asioita ei voi perata, ja rakennella uusiksi, vaikka toimivan, ja elinvoimaisen perusintegraation kannalta välttämätöntä. Sopivia haastetilanteitakaan, ei hyödynnetä systeemin tarkasteluun. Se ei yksinkertaisesti kiinnosta, mutta silti siitä halutaan elää, sitä halutaan elää, ja ottaa elettäväksi.
”Omalta alaltani”, mieleen tulee atk-järjestelmät, ja niiden romahtaminen mahdottomuuteen. Unix-idea, joka lähtee olevinaan heppoisesta näköisestä tutkailemisen uteliaisuudesta, voi päätyä arvostukseen, mutta harvinainen poikkeus täytyy olla, että toimivuus, ja ylipäätään mahdollinen, ja mahdolliset linjat tulee tunnistetuiksi. Tämä on suoraa yhteisön patologiaa, tosin tässä tilanteessa, aivan kuin yhteisöjä ei oikeastaan edes olisi.
Näitä voisi yrittää löytää enemmän, konkreettisina. EUta moitittu vähän samasta jähmeyteen hautautumisesta, tai sen avulla porskuttavasta.
Ilmoita asiaton viesti