Maahanmuuttopolitiikan muutoksilla näytetään, ettei Suomi ole enää ovimatto

Hallitusohjelmakirjausten mukainen maahanmuuttopolitiikan uudistus on lähtenyt liikkeelle. Huhtikuussa hallitus toi eduskunnalle ensimmäisen erän sisäministeriön valmistelemista esityksistä, joilla tilkitään järjestelmämme porsaanreikiä ja tehdään selväksi, että turvapaikan ja Suomen kansalaisuuden saaminen vaatii rehellisyyttä, yhteistyökykyä ja yhteiskuntamme periaatteiden kunnioittamista. 

Kansalaisuuslaki tullaan uudistamaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäisessä kansalaisuuteen vaadittava asumisaika nostetaan viidestä vuodesta kahdeksaan vuoteen. Suomen uusi linja ei ole mitenkään poikkeuksellinen, sillä Norjassa asumisvaatimus on jo nyt kahdeksan vuotta, Islannissa seitsemän vuotta ja Tanskassa jopa yhdeksän vuotta, puhumattakaan Italiasta ja Espanjasta, joissa vaatimus on kymmenen vuotta. Ruotsissa vaatimus on tähän asti ollut viisi vuotta, mutta sen maan maahanmuuttopolitiikan tuomat järkyttävät ongelmat kyllä tiedetään, ja myös siellä ollaan nyt pidentämässä asumisaikaa. On siis täysin oikea linja kiristää kansalaisuuden saamisen vaatimuksia myös meillä. 

Uudistuksen seuraavassa vaiheessa tiukennetaan nuhteettomuus- ja toimeentuloedellytyksiä ja kolmanneksi otetaan käyttöön kansalaisuuskoe. Näin tullaan jatkossa varmistamaan, että Suomeen pysyvästi muuttavat todella näkevät myös vaivaa sen eteen, että he sopeutuvat meidän sääntöihimme ja elättävät täällä itsensä. 

Kansalaisuusvaatimusten lisäksi lakeja muutetaan niin, että turvapaikkahakemisesta ei tule rajoittamattoman työperäisen maahanmuuton väylä. Niin sanottua kaistanvaihtoa ei enää hyväksytä. Eli maahan ei pääse hakemalla turvapaikkaa, jos oikeasti on hakijan tarkoitus tulla tänne töihin tai opiskelemaan. 

Ongelmaan puututaan kirjaamalla lakiin kaikki ajateltavissa olevat tilanteet, joiden tulisi johtaa oleskeluluvan epäämiseen ja peruuttamiseen. Sääntelyn pohjaksi otetaan nykyinen oikeuskäytäntö mutta korostetaan lain soveltamisen tiukentamista.  

Hallituksen esitys korostaa sitä yleisperiaatetta, että tulijoiden on noudatettava maamme sääntöjä. Heille tulee olla päivänselvää, että turvapaikkaa haetaan vain, jos sitä oikeasti tarvitsee. Töihin tuleville maahanmuuttajille on ihan omat rehelliset, riittävät väylänsä, ja heidän tulee käyttää tietenkin niitä. Viranomaisia harhauttamalla ja vääriä tietoja antamalla oleskeluoikeutta ei heru.  

Samalla tullaan vaatimaan tulijoilta suurempaa velvollisuutta auttaa henkilöllisyytensä selvittämisessä. Kaupan päälle tämä linjanveto säästää valtiolta myös vastaanottokuluja. 

Valtion kuluja säästää myös hallituksen päätös pienentää turvapaikanhakijoille maksettavan vastaanottorahan määrää. Käytännön syistä se lasketaan ensin väliaikaisesti samalle tasolle kuin toimeentulotuen laskennalliset ravintomenot. Tämä on voimassa vuoden 2025 loppuun saakka. Kun sitten koko vastaanottolaki uudistetaan, tiputetaan vastaanottoraha perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin. Jo vuosien 2024—2025 väliaikainen muutos tuo 16 miljoonan euron säästöt valtion kassaan.   

Säästöjen lisäksi maahanmuuton kulujen hillitsemiseen kuuluu se, että turvapaikkaoikeuden jatkumista tarkastellaan jatkossa tarkemmin. Hallituksen esityksen mukaan pakolaisasema tullaan lakkauttamaan, jos henkilö vapaaehtoisesti turvautuu uudelleen kotimaansa suojeluun, saa menettämänsä alkuperäisen kansalaisuuden takaisin omasta vapaasta tahdostaan, saa jonkun toisen valtion kansalaisuuden ja voi turvautua sen suojeluun tai jos hän palaa vapaaehtoisesti asumaan takaisin siihen maahan, josta on paennut.  

Suomi siirtyy lepsuilun sijaan käytännöissään yleiseurooppalaiseen rintamaan myös siinä, että oleskelulupa voi jäädä saamatta tai sen voi menettää, mikäli tulija voisi olla vaaraksi yhteiskunnan turvallisuudelle tai syyllistyy täällä törkeään rikokseen. 

Myös hallitusohjelmakirjaus pakolaisstatuksen poistamisesta sen perusteella, että henkilö lomailee kotimaassaan, on tulossa myöhemmässä vaiheessa. 

Maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen liittyy oleellisena osana rajaturvallisuus, joka vaatii nykymaailmassa entistä enemmän huomiota ja panostuksia. Olemme Naton itäraja, EU:n ulkoraja, ja meillä on yli 1300 kilometriä maarajaa sotaa käyvän valtion kanssa. 

Uutena työkaluna hybridivaikuttamista vastaan Suomessa otetaan käyttöön rajamenettely, joka tullaan saattamaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Rajamenettely tarkoittaa perusteettomilta vaikuttavien turvapaikkahakemusten käsittelemistä nopeasti heti rajan tuntumassa. Pitkät turvapaikkakäsittelyt ovat tähän asti mahdollistaneet hakijoiden katoamisen käsittelyn aikana. Tämä ei enää käy. 

Rajan turvallisuutta parannetaan muillakin keinoin. Rajavartiolaitos saa lisätyökaluja tekniseen valvontaan ja itärajan raja-aidan rakentamista nopeutetaan. 

Pääministeri Orpon hallituksen kaudella Suomi ei ole enää ovimatto. Emme voi antaa kenenkään pyyhkiä jalkojaan sääntöihimme ja emmekä taipua päästämään maahan kenet tahansa, joka tänne syystä tai toisesta vain haluaa jäädä. 

Suomi ei tarvitse varjoyhteiskuntia ja jengisotia, alueiden eriytymistä tai sosiaaliturvan varaan jääviä maahanmuuttajia. Erityisosaajat tulevat varmasti sopeutumaan Suomeen kansalaisuuslain muutoksen jälkeenkin. Jos me itse emme arvosta suomalaisuutta, ei sitä tule arvostamaan kukaan muukaan.