Onko tiedostonjakaminen viime vuosikymmenen väittely?
Tiedostonjakaminen alkaa olla viime vuosikymmenen väittely. Vaikka tiedostonjakamisen vastaiset lait ovatkin edelleen järjenvastaisia, ovat ne vain oire laajemmasta yksilönvapauksia polkevasta asenteesta. Piraattipuoluetta tarvitaan edelleen, rakentamaan aidosti liberaalia yhteiskuntaa.
Kun Suomen Piraattipuolue perustettiin kolme vuotta sitten, oli selvää että tiedostonjakaminen oli tärkeä kysymys. Se oli ilmiö, joka oli lisäämässä valtaisasti koko kansan hyvinvointia. Se avasi kaikille, iästä tai varallisuudesta miltei riippumatta, rajattoman pääsyn jättimäiseen määrään kulttuuria.
Tiedostonjakamista vastustamaan nousivat tahot, jotka eivät pystyneet osoittamaan sen haitallisuutta. Ne eivät pysty siihen tänään eivätkä ne ole pystyneet siihen koskaan. Siitä huolimatta ne saivat lainsäätäjien huomion itselleen, ja alkoivat ajaa yhä tiukempia kansalaisoikeuksia polkevia lakeja. Jokaisen ihmisen – oli tämä sitten tiedostonjakaja tai ei – yksityisyydensuoja tuntui olevan vaarassa.
Kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Unelma helposti kaikkien saatavilla olevasta kulttuurista on alkanut varsin pitkälti toteutua – kaupallisten palveluiden ansiosta. Spotifysta saa ilmaiseksi tai huokealla kuukausimaksulla enemmän musiikkia kuin koskaan ehtii kuunnella. Ammattikirjailijat myyvät kirjojaan sähköisesti kolmen dollarin kappalehintaan ja suosittelevat samaa muillekin. Tietokonepelejä saa kätevästi ja suhteellisen huokeasti Steamistä ja Good Old Gamesistä, vaikka Steamin hinnat voisivatkin tulla vielä alas. Vain elokuvien ja TV-sarjojen saralla unelma ei ole vielä toteutunut, mutta en usko sen olevan kuin ajan kysymys. Laillisesta toiminnasta on tulossa niin helppoa, että ”warettaminen” on siihen verrattuna liian vaivalloista. Tämä on digitaalisen ympäristön luontainen seuraus, jota tiedostonjakaminen vain nopeutti.
Myös tiedostonjakamista vastustavat tahot on saatu ainakin jossain määrin kuriin. Vaikka varoituskirjelaki menikin tuoreeltaan läpi, oikeudenhaltijajärjestöjen yritykset ajaa vielä tiukempia lakeja on torjuttu. (KORJAUS 27.3.: Varoituskirjelaki ei mennyt läpi, perustuslakivaliokunta ei ehtinyt antaa lausuntoa ja aloite raukesi.) Mitä enemmän laadukkaita laillisia palveluita tulee saataville, sen enemmän ihmiset niitä käyttävät. Ja mitä enemmän ihmiset niitä käyttävät, sen vähemmän tarvetta oikeudenhaltijajärjestöillä on vaatia tiukempia lakeja.
Tietenkin nykytilanteessa on vielä paljon ongelmallista. Meillä on lainsäädäntö, joka mahdollistaa laillistetun kiristyksen. Suomessa laaditaan edelleen tuomioita, jotka tuhoavat nuorten elämiä turhaan. Paljon täysin laillisiakin teoksia hävitetään verkosta, ettei vain rikottaisi tekijänoikeuksia. Seison edelleen kaiken sen takana, mitä minä ja Ahto Apajalahti Jokapiraatinoikeudessa kirjoitimme.
Mutta nämä asiat ovat vain oireita laajemmasta ongelmasta. Suomi on Ruotsin, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan jäljiltä edelleen yhteiskunta, jossa päättäjät määräävät ja kansa tottelee. Tämä näkyy yhteiskuntana, jossa vapausperiaatetta ei ole kunnolla otettu lainsäädännön lähtökohdaksi. Se näkyy yhteiskuntana, jossa vain yksi puolue kannattaa sananvapautta. Se näkyy yhteiskuntana, jossa ”mä en tykkää”-perustelua voi edelleen käyttää tulematta nauretuksi ulos huoneesta. Se näkyy yhteiskuntana, joka ei vaivaudu suojelemaan kansalaisiaan naapurinsa harjoittamalta järjestelmälliseltä salakuuntelulta. Se näkyy yhteiskuntana, jossa virkavallan pahatkin ylilyönnit tuottavat korkeintaan huomautuksen. Tämän kaiken valossa tuntuu absurdilta keskittyä nimenomaan tiedostonjakamiseen, joka on vain pieni osa valtaisaa ongelmavyyhtiä. Vaikkakin ehkä se, jossa nykylain absurdius on jokaisen helpointa nähdä.
Suomesta puuttuu ensisijaisesti kansalaisoikeuksiin keskittyvä, arvoliberaali eduskuntapuolue. Piraattipuolue on puhunut yksityisyydensuojan, sananvapauden, päätöksenteon avoimmuuden ja demokratian kehittämisen puolesta ensimmäisistä päivistään lähtien. Näkisin mielelläni puolueen laajentavan vielä asialistaansa aavistuksen, yleisten yksilönvapauksien suuntaan. Tämä vaikuttaisi aktiivien arvomaailman huomioonottaen täysin mahdolliselta. Esimerkiksi puolueen eduskuntaehdokkaista valtaosa kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa.
Yksilönvapauksista puhuttaessa puhe eksyy helposti myös yksilökeskeisyyteen. On puhuttu paljon siitä, että nykyinen yhteiskunta on aiempaa yksilökeskeisempi ja itsekkäämpi. Minä kannatan yksilönvapauksia ja yhteisöllisyyttä. En halua libertaristista valtiota, jossa vapausajattelu on viety äärimmilleen, verotusta pidetään varkautena ja kaikki ovat viime kädessä vastuussa vain itselleen. Sen sijaan haluan yhteiskunnan, jossa on vapaus tehdä virheitä mutta jossa saa myös apua sitä tarvitessaan.
Haluan valtion, jossa yksilönvapauksia vaalitaan koska ne parantavat koko yhteiskunnan hyvinvointia. Haluan valtion, jossa vain ne asiat kielletään, jotka ovat aidosti haitallisia. Haluan parannuksen nykyiseen heitteillejättöyhteiskuntaan, jossa koulut eivät opeta elämässä tarvittavia taitoja ja vähävaraiset jätetään köyhyysloukkuihin. Haluan yhteiskunnan jossa kaveria ei jätetä eikä myöskään pakoteta yhteen muottiin, jossa kasvatetaan pienestä pitäen empatiaan ja myös erilaisten ratkaisujen hyväksymiseen, jossa rajua taloudellista kilpailua tasapainottavat vahvat taloudelliset turvaverkot. Haluan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta -yhteiskunnan.
Siinä yhteiskunnassa olisi selvää, ettei tiedostonjakamisesta ole mitään järkeä rangaista. Mutta siinä olisivat myös monet, monet muutkin asiat paljon paremmin. Se on se yhteiskunta, jonka rakentamista toivon voivani edistää.
Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana
2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.
On hyvä, että laillisia palveluita on syntynyt ja niitä käytetään entistä enemmän. Mutta onko vastaavasti laiton nettilataaminen vähentynyt ollenkaan? Mielestäni tekijänoikeusväittely tulee vaan kiihtymään. Ennustan, että sekä laillinen että laiton nettilataaminen tulee kasvamaan, kun ihmisten käyttämän median määrä kasvaa.
Veikkaan myös, että tekijänoikeusjärjestöt jatkavat edelleen kovaa linjaansa, ja ajavat läpi haitallisia lakeja eduskunnassa. Siksi tiedostonjakoväittelyä tullaan käymään vielä pitkään. Yhteiskunta on vasta pikku hiljaa muuttumassa aidoksi tietoyhteiskunnaksi, eikä tekijänoikeuskysymyksen todellista merkitystä ole vielä edes tunnustettu.
Ilmoita asiaton viesti
Akateemisen tutkimuksen julkaisut pitäisi saada ilmaiseksi nettiin, sen sijaan, että ne ovat maksullisissa tieteellisissä aikakausjulkaisuissa.
Toisaalta myös Google-bookin äskettäinen oikeuden pättös julkaisun rajoittamisesta oli ongelmallinen.
Erilaisten ilmaisten tietokantojen, usein massivistenkin, muodostuminen nettiin on myös yksi huomioitava asia.
Ilmoita asiaton viesti
Myös omat ajatukseni erinomaisesti artikuloituna.
Kaikki istuvat puolueet karttavat laajennettua yksilönvapauskeskustelua, kun taas useat piraattipuolueen ajamista asioista ovat päättäjiemme nykyisen tietotason ulkopuolella – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Onnistunut sukupolvenvaihdos olisi kansakunnallemme hyvin toivottava asia.
______________________________________________
Ahdistaako demokratiavaje? http://k4rv1n3n.net/
Ilmoita asiaton viesti