Demokraattinen ja kriittinen kansalaisuus

Aluehallintoviranomaiset (avi) tiukensivat koronarajoituksia ja Suomen hallitus päätti 5.8.2021, että ehdollisen myyntiluvan saaneita Covid-19-rokotteita tarjotaan jatkossa kaikille, myös terveille 12–15-vuotiaille lapsille ja nuorille. Päätökset purkivat voimakkaita korona-, rokotus- ja rajoitusten vastaisia mielenilmauksia.

Koronakokemus on kullekin henkilökohtainen. Professori Jaana Hallamaan (HYO) tutkimuksissa on todettu, että koronarokotteisiin kriittisesti suhtautuvat ovat varsin moninainen, heterogeenin joukko ihmisiä. Mutta vain pari prosenttia heistä on täysin rokotevastaisia. (YLE, 13.8.2021) Epäilykset uutta rokoteteknologiaa edustavaa lähetti-RNA-rokotetta kohtaan eivät merkitse yleistä rokotevastaisuutta.

Koronaemootiot

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) on koronaraportissaan (11.11.2020) nostanut esille koronaemootiot. Erilaiset koronaan kohdistuvat tunnetilat, emootiot heijastuvat ihmisten toimintaan.
Vessapaperia hamstrattiin keväällä 2020 ja kaupan hyllyt tyhjenivät. Hamstraustaipumus on tapa rauhoittaa itseä tekemällä jotain konkreettista (ETENE, 11.11.2020). Tutkimusten mukaan vessapaperin hamstraajat sijoittuvat korkealle tunteikkuuden sekä tunnollisuuden ominaisuuksissa (PLOS One, 12.6.2020)

Synkkiä koronaemootioita

Synkissä koronaemootioissa huoli ilmenee epäluulona, mikä puolestaan näkyy kyseenalaistamisena: ovatko päättäjät lainkaan tehtäviensä tasalla? Kuinka tietämättömiä ja osaamattomia viranomaiset ovat?

Epäluulo purkautuu syyttelyksi ja moralisoinniksi. Onko kaikkia 12–15 –vuotiaita terveitä lapsia ja nuoria pakko rokottaa? Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen Jari Korkin haastattelussa moralisoi, että koronarokotettu on puhdas ja rokottamaton hölmö, vastuuton ja itsekäs (KL, 7.8.2021).

Epätietoisuus nostaa mieleen erilaisia pelkoja. Pohditaan terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyttä. Onko median levittämä tieto totta? Väsymys poikkeustilassa elämiseen näkyy asenteena, että tauti tarttuu, jos on tarttuakseen. (ETENE, 11.11.2020) Eikä hallituksen ja viranomaisten sekava, ristiriitainen ja epäselvä koronaohjeistus lakeineen, suosituksineen ja epäjohdonmukaisine rajoituksineen (SITRA, 7.7.2021) ole epätietoisuutta helpottanut.

Aito huoli taustalla

Tutkija Kathryn Olmstedin (2015, s 65) mukaan salaliittoteoria on ”salaliiton oletus, joka voi olla totta tai ei – sitä ei vielä ole todistettu”. Salaliittoteoriaksi kutsutaan hyväksytystä näkemyksestä poikkeavaa uskomusta tai teoriaa. Teorian mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto jonkin salaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Salaliittoteoriaa yleensä pidetään paikkaansa pitämättömänä tai epäuskottavana.

Salaliittoteorioiden tarkoituksena on usein saada aikaan yleistä pohdintaa aiheesta. Rokotevastaisen sisällön jakaminen on professori Juha Räikän (TYO) mukaan yleisimmin merkki huolesta kuin sitoutumisesta epäilyttävään teoriaan. Salaliittoteorioita yhdistää huoli luottamuksen murenemisesta tietoa tuottaviin tahoihin, poliitikkoihin, lääketieteen auktoriteetteihin, toimittajiin ja viranomaisiin. Suomessa luottamus näitä tahoja kohtaan on perinteisesti melko korkealla ja sen mureneminen tapahtuu yleensä hitaasti. Kun luottamus alkaa mennä, sitä ei niin vain palauteta, muistuttaa Räikkä. (IS, 19.8.2021)

Demokraattinen ja kriittinen kansalaisuus

Professori Räikän mukaan osa koronasalaliittoteorioita levittävistä ihmisistä on kuitenkin aidosti huolissaan esimerkiksi rokoteturvallisuudesta. Koronan vastaiset salaliittoteoriat voivat johtaa aineellisten vahinkojen lisäksi vihapuheeseen ja jopa väkivallan tekoihin. Rokotteisiin liittyvät salaliitoteoriat voivat aiheuttaa kansanterveydellistä haittaa. (IS, 19.8.2021)

Virallisen totuuden haastaminen on Räikän mukaan myös osa demokraattista ja kriittistä kansalaisuutta. Mutta, onko salaliittoteorioiden kehittäminen siihen oikea tapa? Joissain tapauksissa salaliittoteorioista voi olla myös hyötyä.

Tervettä skeptisyyttä?

Tutkija Pauli Ohukainen (OYO) pitää ”Tervettä skeptisyyttä” –sivustoa. Hänen mukaan sana ”kriittinen” tulkitaan usein negatiivisesti ja rinnastetaan samaan asiaan kuin ”vikojen hakeminen.” Tarkemmin tarkasteltuna kyse on arvostelemisesta ja arvioinnista. Samaan tapaan kuin elokuvakriitikolla, joka löytää puutteita, mutta myös antaa kehuja kun siihen on syytä. (HS, 23.8.2021)

Lähtökohtaisesti suuri osa ihmisten toisilleen välittämästä tiedosta on väärää, kunnes toisin todistetaan. Usein tieto on jollakin tavalla värittynyttä, harhaanjohtavaa tai vääristynyttä. Tieto kannattaa kyseenalaistaa. ”Usein ihmiset eivät tarkoita pahaa välittäessään tällaista tietoa, vaan ovat vilpittömästi liikkeellä. Ihmiset voivat erehtyä.” Ohukainen sanoo.

Hyötynä julkinen keskustelu

Ohukainen muistuttaa, että tiedossa ja sen välittämisessä ei ole kyse henkilökohtaisista asioista. Tietoon kohdistuva kritiikki ja kyseenalaistaminen ei kohdistu henkilöön, vaan vain tietoon. ”Ajatuksia ja uskomuksia pitää voida kritisoida irrallaan ihmisestä, joka niitä kertoo. Se, että jokin uskomus on väärä, ei tarkoita, että itse ihminen olisi tyhmä.” toteaa tutkija Ohukainen.

Tieteellisen tiedon periaatteena on, että yksittäinen tutkimus ei koskaan osoita mitään asiaa faktaksi. Ohukainen muistuttaa, etteivät mielipiteet ole fakta, eikä uskomuksia voi verrata tieteellisesti tutkittuun tietoon.

Mis-informaatio on väärää tietoa, jota on luotu tai levitetty tahattomasti. Dis-informaatio on myös väärää tietoa, mutta sillä halutaan tarkoituksellisesti aiheuttaa vahinkoa. (VN, 25.11.2020) Kun koronan dis-informaatio leviää, myös yleisesti hyväksytty tieto saa sen myötä tilaa julkisessa keskustelussa. Jos joku väittää jotain kiehtovaa, omituista tai joidenkin mielestä täysin naurettavaa koronasta, jonkun toisen pitää korjata asia julkisuudessa, professori Räikkä toteaa. Ja kun koronasta kaikkea ei tiedetä, sitä tärkeämpää on ottaa huomioon kaikki mahdolliset näkökulmat ja kaikki mahdollinen saatavilla oleva tieto.

+1
Kalevi Makinen

Filosofian tohtori, Master of Security ja tutkija.

Strategisen suunnitteluun ja johtamiseen paneutuminen on vienyt kansainvälisissä ja kansallisissa organisaatiossa niin esimies- kuin asiantuntijatehtäviin. Kokemusta on kertynyt niin julkisen sektorin ministeriöiden kuin yksityisen sektorin tehtävistä.

Master of Security on johdattanut syvälliseen turvallisuusasioiden tarkasteluun kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuuden tutkiminen jatkuu.

Analyytikon ja Senior Strategic Adviser tehtävät kansainvälisissä organisaatioissa muun muassa Euroopassa, Kaukasiassa ja Lähi-idässä ovat syventäneet tutkijan otetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu