Hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteko ristiriitainen ja sekava

Valtioneuvosto julkaisi selonteon sisäisestä turvallisuudesta (2021:48). Selonteko on sekava, epätasapainoinen ja viher-ideologisesti värittynyt selvitys, joka toimisi taustoittavana selvityksenä varsinaisen selonteon kirjoittamisessa. Yli vuoden kestäneen koronaepidemian oppeja ei selonteossa ole huomioitu. Risto Siilasmaa tviittasi (31.1.2021), että kunnianhimoton ”toimitaan niin kuin ennenkin”- ajattelu näkyy viranomaisten ja poliitikkojen toiminnassa valtioneuvoston koronaepidemian hoidosta. Kommentti kuvastaa hyvin myös uutta valtioneuvoston selontekoa sisäisestä turvallisuudesta. Asiakirja erinomaisen heikosti kartoittaa suuntaviivoja vuosikymmeneksi eteenpäin.

Selonteko kuvastaa valtioneuvoston vanhakantaista ajattelutapaa, missä turvallisuus jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Selonteossa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden toimien tavoitteeksi on mainittu perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen. Asia on päinvastoin. Suomen perustuslaissa olevat, globaalit YK:n uskonnollis-kulttuurisesti neutraalit perus- ja ihmisoikeudet toimivat välineinä yksilön turvallisuuden luomisessa. Ne eivät ole itseisarvoisia vaan niillä on välineellinen luonne.
Asiakirja on kirjoitettu viranomaisten näkökulmasta ja kansalaisen eli yksilön näkökulma jää käsittelemättä. On lueteltu yksittäisiä uhkia ja niihin viranomaisia, jotka niiden torjunnasta vastaavat. Tämä lähestymistapa peilaa perinteistä, kapea-alaista turvallisuusajattelua. Perinteisen turvallisuuden oppissa valtio on keskittynyt varmistamaan turvallisuuden ulkoista uhkaa vastaan. Uhka nähdään negatiivisena tapahtumana, pelkona ja vaarana. Turvallisuuden tuottavat niin sanotut turvallisuusviranomaiset ja valtion rajat ovat myös turvallisuuden rajoja.

Koronaepidemian aikana turvallisuusviranomaiset ovat kuitenkin antaneet pääsääntöisesti virka-apua muille viranomaisille. He eivät ole johtaneet epidemian torjuntaa vaan torjuntapäätökset ja toimenpideohjaus tehdään valtioneuvoston poliittisen johdon toimesta.

Valtioneuvoston selonteko hämmentää sikälikin, että jo valtioneuvoston vuoden 2017 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia perustuu kokonaisturvallisuus –ajattelulle. Miksi selonteko poikkeaa jo perusteiltaan tästä peruslähtökohdasta? Tuntuisi luonnolliselta, että valtioneuvosto seuraisi omaa strategista ohjaustaan.

Marinin hallituksen ja viranomaisten koronaviestinnässä kuitenkin kaikuu, että turvallisuus kuuluu kaikille. Näin turvataan sekä yksilöiden toimintaedellytyksiä että yhteiskunnan toimintamahdollisuuksia. Eli turvallisuus kuuluu jokaiselle, se on meidän jokaisen yhteinen asia. Tämä viittaa kokonaisturvallisuus -käsitteen mukaiseen turvallisuusajatteluun.

Marinin hallituksen johtamista koronaepidemian aikana vuonna 2020 tutkinut Martti Mörttinen (Sitra, 2021) kiteytti havaintonsa: ’Onkin syntynyt uudenlainen kokonaisturvallisuuden käsite, jossa ei vedetä rajaa ulkoisen ja sisäisen välille tai erotella sotilaallista uhkaa terro¬rismista – eikä etenkään kategorisoida keinoja, kun kyse on hybri-divaikuttamisesta.’ Tämä koskee myös sisäministeriön hallinnonalaa.

Valtion tehtävä on turvata yhteiskunnan toiminnot ja taata ihmisten turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Valtion tehtävän täyttäminen edellyttää, että kaikki toimintaprosesseihin vaikuttavat tekijät otetaan huomioon, kuten syrjäytyminen tai koronavirus yhtenä, mutta kukin vain yhtenä vaikuttajana. Valtion onnistuminen edellyttää keskeisesti, että niin kansalaiset kuin viranomaiset pysyvät toimintakykyisinä myös erilaisten häiriö- ja poikkeustilanteiden aikana.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu