Tilanne on muuttunut, mutta missä on hallituksen exit-strategia koronasta ja kuinka yhteiskunta elää koronan kanssa?

Hallitus määrittää hybridistrategiassa kolme toimenpidekokonaisuutta, kolme tasoa, joiden tavoite on torjua koronaepidemian kasvun kiihtyminen uudelleen ja erityisesti herkemmin tarttuvan virusmuunnoksen leviäminen Suomessa (VNK, 25.1.2021). Strategian mittareiden avulla hallitus määrittää koronan rajoitustoimenpiteet.

Tärkeänä mittarina sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) käyttävät 14 päivän ilmaantuvuus¬lukua eli raportoitujen korona¬tapausten määrää suhteessa 100 000 asukasta kohden viimeisen kahden viikon ajalta. Toisena seurannan mittarina käytetään tartuntapaikkoja. Myös sairastuneiden ja kuolemantapausten määrää seurataan ja uusimpana myös tartuntoja ikäryhmittäin. Media julkaisee mielellään myös lukuja mahdollisista altistumisista.

Rajoitustoimissa on kyse riskienhallinnasta

Rajoitustoimien määrittelyssä on kyse riskienhallinnasta, ja rajoitustoimet ovat yksi, mutta vain yksi, osa keinovalikoimaa. Riskienhallinnan tavoitteena on tukea valtion johtoa kokonaisvaltaisessa päätöksenteossa yhteiskunnan häiriöttömän toiminnan mahdollistamiseksi. Riskienhallinnassa määritellään ennalta järjestelmällisesti seurauksiltaan merkittäviksi ja kielteisiksi arvioituja seikkoja, ja niihin varautumista.

Tartuntapaikkariskit hallituksen voimakkaimmin rajoittamilla alueilla (tapahtuma-ala, ravintolat, opetuspaikat, harrastuspaikat) on ollut yhteensä alle 20 prosenttia kaikista riskeistä. Yli 80 prosenttia tartunnoista on tullut sellaisilta alueilta (työpaikat, kodit ja lähipiiri sekä rajat) mihin hallitus on kohdistanut huomiota vain hieman tai ei ollenkaan. Riskienhallinnan näkökulmasta tulisi torjuntatoimenpiteet järjestää juuri päinvastoin eli painottaa toimenpiteet suurimpiin riskipaikkoihin.

Viruksen demonisointi ja viruksella pelottelu ovat johtaneet mustavalkoiseen auki-kiinni rajoitusmenettelyyn, mikä on tyypillistä perinteiselle, kapea-alaiselle riskienhallintamallille. Menettely on muodostunut haitalliseksi sadoille tuhansille ihmisille, lomautetuille, työttömille ja niille toimialoille, joihin rajoitukset ovat epäoikeudenmukaisesti kohdistuneet. Hallituksen improvisoivasta johtamistyylistä ovat seuranneet epäreiluiksi koetut rajoitustoimet (SITRA, 7.7.2021). Alle 50-vuotiaiden työkyky on heikentynyt, erityisen selvästi työkyky on heikentynyt naisilla (STT, 12.7.2021). THL:n julkaiseman asiantuntijaraportin (14.5.2021) mukaan hallituksen rajoitustoimet ovat kohdistuneet kaikista vähäosaisimpiin. Rajoitustoimien perustuslain vaatima välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus ovat täyttyneet heikosti, jos monin paikoin laisinkaan, esimerkiksi taide- ja kulttuurialan kohtelussa (Pauli Rautiainen, US, 16.6.2921).

Kokonaisvaltainen riskienhallinta täsmäkohdentaa rajoitustoimet

Rajoilla hallitus on onnistunut hyvin pysäyttämään ihmisten liikkumisen, mutta heikosti viruksen tulon Suomeen. Hallituksen uusimmat maahantulorajoitukset kohdentuvat kapea-alaisesti turisteihin, ja haittaavat kolmen miljardin euron matkailusektoria. Suomeen matkustavat turistit eivät ole se reitti, joka tuo koronaa Suomeen. Kaikissa kolmessa aallossa ulkomailta palanneet suomalaiset ovat tuoneet koronaviruksen tuliaisinaan. (Mika Salminen; IL, 9.7.2021)

Kuten THL:n koronalääkäri Mika Salminen (YLE aamu, 8.7.2021) kommentoi hallituksen päätöstä alentaa vapaan maahantulon rajaa maihin, joissa ilmaantuvuusluku alle 10: “Kaiken kaikkiaanhan tässä on siis kyse riskienhallinnasta. Ilmeisesti hallitus on halunnut tässä päätöksessä tehdä sellaisen riskienhallintamallin, jossa niin kuin mitään riskiä ei voi olla. Eli käytännössähän tää on sellainen. Et se painetaan niin alas kuin mahdollista. On tietysti olemassa toisenlaisia keinoja yrittää hallita riskejä, mutta tää on nyt valittu.” THL esitti rajaksi ilmaantuvuuslukua 25, ei hallituksen 0-toleranssin mallia. Euroopassa käytetään yleisesti lukua 50.

Tavoitteena tulee olla hyväksyttävät toimintaprosessit ja viruksen riskirajat niin, että yhteiskunta voi elää koronan kanssa. Aivan kuten menetellään muiden koronavirusten ja kausi-influenssojen kanssa. Rajoitukset tulee suhteuttaa taudin tappavuuteen ja yhteiskunnallisiin kokonaisvaikutuksiin. Niiden tulee perustua lakiin ja olla oikeasuhtaisia ja välttämättömiä.

Koronakuolleisuus lähellä nollaa – tartuntojen painoarvo on muuttunut koronataudin riskien määrittelyssä

Koronan vaikutusten arvioinnissa on painopiste siirrettävä sellaisiin mittareihin kuin terveydenhuoltojärjestelmän kuormitukseen, tehohoitopaikkojen täyttöasteeseen, kuolemantapauksiin ja siihen miten potilaat selviävät taudista sekä muihin vaikutuksiin, joita rajoituksilla on kaikille yhteiskunnan sektoreille. Tallöin puhutaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta jonka yhtenä, mutta ei ainoana, osana on terveysturvallisuus. Britannia on tämän suuntaisista toimista jo päättänyt. (BBC, 6.7.2021) Saksassa valmistellaan mallia missä painopiste siirretään pois tartuntojen määrästä ja ilmaantuvuudesta. (Bild, 11.7.2021) Kansainvälisillä foorumeilla ja tiedemaailmassa asiasta on keskusteltu jo epidemian alusta lähtien, mutta Suomessa keskustelu on tukahdutettu. Suomessa hallituksen valmiudet kokonaisvaltaiselle strategialle ovat vasta puheasteella, kun sellainen strategia olisi tullut olla valmis jo vuoden 2020 kesällä.

Sairaalahoidossa ja tehohoidossa olevien sekä kuolemien määrä kertovat todellisesta tautitaakasta, sanoo THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek (YLE, 10.7.2021). Samalla kannalla oleva THL:n koronalääkäri Mika Salminen on pitänyt nykyisiä koronarajoituksia ”melko merkityksettöminä” (IL, 8.7.2021)

Delta-variantin aiheuttama tauti muistuttaa pahaa vilustumista ja ne jotka sairastuvat, sairastavat taudin yleensä lievänä, sanoo asiaa tutkinut epidemiologian brittiprofessori (Tim Spector, IS, 28.6.2021). Hanna Nohynek on jopa esittänyt keskustelua koronan poistamiseksi vakavien tartuntatautien listalta (Keskipohjanmaa, 11.7.2021). Koronan osalta siirryttäisiin influenssaepidemioiden toimintaprosesseihin ja muun muassa tartunnan saaneiden jäljityksestä, karanteeneista ja raportoinneista luovuttaisiin.

0
Kalevi Makinen

Filosofian tohtori, Master of Security ja tutkija.

Strategisen suunnitteluun ja johtamiseen paneutuminen on vienyt kansainvälisissä ja kansallisissa organisaatiossa niin esimies- kuin asiantuntijatehtäviin. Kokemusta on kertynyt niin julkisen sektorin ministeriöiden kuin yksityisen sektorin tehtävistä.

Master of Security on johdattanut syvälliseen turvallisuusasioiden tarkasteluun kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuuden tutkiminen jatkuu.

Analyytikon ja Senior Strategic Adviser tehtävät kansainvälisissä organisaatioissa muun muassa Euroopassa, Kaukasiassa ja Lähi-idässä ovat syventäneet tutkijan otetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu