Hallitus piiloutuu vaihteeksi sen taakse, että sote-uudistus vaikuttaa vasta pitkällä aikavälillä

Ministeri Matti Vanhanen korostaa kolumnissaan Valtiovarainministeriön sivuilla hallituksen valmistelemien rakennemuutosten tärkeyttä. Tässä puutun kuitenkin vain sote-uudistukseen, joka lienee niistä tärkein. (Rakenteita uudistava hallitus – Valtiovarainministeriö (vm.fi))

Viitteellisesti Vanhasen kolumnissa ei kerrota onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Hän pyrkii vahvistamaan hallituksen esityksen tueksi mielikuvia, joille on todellisuudessa hyvin vähän, jos ollenkaan, katetta. Ei hallituksen esitys pysty millään tavoin vastaamaan Suomen väestön ikärakenteen vanhenemisen myötä syntyviin hoivakustannuksiin. Miten näin voisi tapahtua, jos hallitus on jo itsekin myöntänyt kustannusten uudistuksen myötä nousevan ainakin 2030-luvulle saakka? On myös melkoisen ristiriitaista puhua vuosikymmenen takana odottavista säästöistä, jos samaan aikaan väitetään, ettei ole mahdollista tietää lähimmän tulevaisuuden talousvaikutuksista, jotka ovat hallituksen mukaan toteuttamisesta (!) riippuvaisia. Maakunnista ollaan siis päättämässä niin taloudellisessa kuin muussakin mielessä täysin sokkona. Tähän asti esitetyistä malleista vain Pelkistetylle sotelle on esitetty selvät taloudelliset puitteet, joihin sisältyvät jokavuotiset vähintään kahden miljardin euron säästöt. Talouden suhteen Pelkistetty sote on siis hallituksen esitykseen nähden täysin omassa luokassaan.

Väitteelle, että maakunnissa pystyttäisiin nykyistä paremmin ottamaan käyttöön kustannusvaikuttavia palveluita ja toimintatapoja, ei hallituksen esityksessä löydy katetta. Sen sijaan Pelkistetyssä sotessa on runsaasti merkittäviä ja selkeitä uudistuskohteita kuten terveydenhoidon maksuttomuus, lääkkeiden suorajakelu, lääkkeiden ylivertainen varmuusvarastointi, omalääkärijärjestelmä ja valtakunnallinen toiminnanohjausjärjestelmä. Pelkistetyssä sotessa korkeimmasta johdosta vastaisivat Terveyshallituksen virkamiehet, jotka valikoitaisiin maan parhaista asiantuntijoista. Lisäksi Terveyshallituksessa olisivat ihan omat rakenteensa toiminnan jatkuvaksi kehittämiseksi, selvimpänä esimerkkinä erityinen kehittämis- ja innovaatioyksikkö.  Myös tutkimuksen ja käytännön terveydenhuollon välillä olisi konkreettinen vuorovaikutus, josta molemmat osapuolet hyötyisivät. Vanhanen väittää vuoropuhelun valtion ja maakuntien välillä mahdollistavan aivan uudella tavalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, digitalisaation sekä muut tuottavuutta parantavat toimet tukitoimissa, hankinnoissa ja kiinteistöissä. Tuskinpa vain kyse olisi terveydenhuollon asiantuntijatasolla käytävästä vuoropuhelusta vaan asioiden hoito siirtyisi poliitikoille, joiden osaamisen taso on vähintäänkin kyseenalainen.

Ainoastaan valtiolla on rahkeet yhdenvertaisen terveydenhuollon tuottamiseksi kaikille suomalaisille. Maakunnat olisivat taloudelliselta kantokyvyltään aivan liian epätasaisia ja olisi jo lähtökohtaisesti kohtuutonta ajatella, että niiden asukkaat itse vastaisivat terveydenhuollostaan maakuntaverotuksen kautta. Maakuntavero olisi tarpeeton kiemura, koska tarvittava raha voidaan ilman lisäkustannuksia kerätä valtionverotuksessa eikä tarvittaisi ikuiseksi kiistakapulaksi muodostuvaa kustannustentasausjärjestelmää. Vaikka Pelkistetyn soten Terveyshallitus olisi tehokkuudeltaan maakuntiin nähden ylivoimainen, sen kustannukset olisivat kertaluokkaa pienemmät. Kannattaa nyös huomata, että keskenään kilpailevat maakunnat kehittyisivät eri tahtiin, mikä ajan myötä lisäisi alueiden välistä epätasa-arvoa.

Mittakaava- ja synergiaedut ovat täysimittaisesti hyödynnettävissä vain valtakunnallisella tasolla. Jos tätä ei tehdä, suuret yksityiset ketjut saavat julkiseen terveydenhuoltoon nähden merkittävän edun. Esimerkiksi joihinkin toimintoihin erikoistumisessa syntyisi maakuntiin tarpeettomia päällekkäisiä investointeja, mutta toisaalta sellaisia jäisi myös tekemättä. Erikoistumisasteessa on jatkumo, jota voidaan lähestyä järkevästi vain valtakunnallisella tasolla.

Yksi suurista valtakunnallisen hallinnon eduista liittyy hankintoihin. Valtakunnallisesti organisoituna kilpailutus on tehokkainta ja samalla saataisiin luonteva kytkentä varmuusvarastointiin. Nykyisellään varmuusvarastointi on vielä mahdollisuuksiin nähden puutteellista ja normaalin toiminnan suhteen irrallista. Kenties kuitenkin kaikkein mittavin Pelkistetyn soten etu olisi yhtenäisissä tietojärjestelmissä. Voitaisiin edetä kohti ajantasaisesti toimivaa ohjausjärjestelmää, joka tukisi terveystiedon hallintaa, toiminnan vaikuttavuutta ja suoraa hyödyntämistä antaen parhaan pohjan toiminnan suunnitteluun ja tilanteiden ennakointiin.

Kun hallituksen sote-uudistuksen sisältö on terveydenhuollon kannalta lähinnä mielikuvia, on melkoista optimismia kuvitella, että merkittäviin muutoksiin päästäisiin luomalla kehikko sellaiselle minkä toiminnallisia puitteita ei vielä tiedetä. Sen sijaan Pelkistetyssä sotessa suuntaviivat ovat selvillä.  Hallituksen esityksen maakunnat toisivat terveydenhuoltoon lisää tuottamattomia rakenteita ja toimintoja, kun taas Pelkistetyssä sotessa sellaisia karsittaisiin.  En ymmärrä miten vertailussa voitaisiin päätyä muuhun johtopäätökseen kuin, että Pelkistetty sote on hallituksen malliin nähden murskaavan ylivoimainen.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu