Sotessa on paljon pielessä, silti se pitää tehdä

Kuntarahoituksen sivuilla Valtiontalouden tarkastusviraston ekonomisti Jenni Kellokumpu heitti otsikon ristiriitaisen väitteen, joka kuvaa hyvin millaisesta mielikuvien sekamelskasta sote-uudistuksessa on kyse. Kommentoin seuraavassa hänen keskeisimpiä kannanottojaan.

VTV:n Jenni Kellokumpu: ”Sotessa on paljon pielessä, silti se pitää tehdä” – Kuntarahoitus

Kellokumpu lähtee liikkeelle siitä, ettei nykymalli ikääntyvässä Suomessa kanna pitkälle. Totta, mutta lähinnä vain rahoituksen osalta. Vaikka uudistus tarvitaan, se ei tarkoita, että tarvittaisiin juuri hallituksen esittämä uudistus. Hallitus on nyt kuitenkin saanut lähes jokaisen uudistustaan kannattavan toistamaan tätä samaa täysin irrationaalista väitettä.

Valmistelusta olisi Kellokummun mukaansa nyt syytä päästä toimeenpanoon, jonka jälkeen voidaan sitten tehdä muutoksia sitä mukaa, kun korjaustarpeita ilmenee! Siis mentäisiin takapuoli edellä puuhun tekemään muka uudistus, joka sitten tehtäisiin vähitellen joskus myöhemmin! Siis muka millainen tahansa uudistus olisi nyt tehtävä, vaikka se ei toteuttaisi ainuttakaan tavoitetta! Tolkutonta, eikö totta? Jokainen ymmärtää, että kun maakuntamalli osoittautuisi suureksi virheeksi, sitä olisi vielä vaikeampi kumota kuin perustaa. Kyllä asioita pitäisi ajatella järkevästi eikä lähteä tekemään uudistusta vain uudistuksen itsensä vuoksi.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset kasvavat ja käytettävissä olevien verotulojen määrä pienenee. Yksi sote-uudistuksen päätavoitteista on kuroa umpeen tätä kestävyysvajetta keskittämällä vastuu sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä entistä suuremmille yksiköille. Ajatuksena on hyödyntää taloustieteestä tuttua mittakaavaetujen periaatetta: kun volyymi kasvaa, yksikkökustannukset pienenevät.” Moinen menettely tarkoittaisi kaupungistumisen kiihdyttämistä viemällä palvelut keskuskaupunkeihin. Pitäisi huomata, ettei keskittäminen suinkaan ole enää valtavirtaa vaan pikemminkin hajauttaminen, jonka mahdollistaa lääketieteen, tekniikan ja tietotekniikan kehitys. Keskittämisessä ei myöskään oteta huomioon hoitoon pääsyyn menevää aikaa, matkakustannuksia tai työajan menetyksiä tai ylipäätään vaikuttavuutta. Kaikessa pitäisi ajatella kokonaiskustannuksia eikä vain kyseisen toimintayksikön osaoptimointia. Totta kai jotkin kalliit laitteet tai pitkälle erikoistunut osaaminen edellyttävät keskittämistä, mutta valtaosa tulevaisuuden toiminnoista painottuu lähelle kansalaisia.

Nyt esillä oleva maakuntamalli on aivan liian pöhöttynyt hillitäkseen kustannuksia. Todennäköisemmin kustannukset kasvaisivat. Kellokumpu on kuitenkin eri mieltä.

”Esimerkkinä kustannusten hillinnän keinoista Kellokumpu mainitsee hoitoketjujen optimoinnin: Kun erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut keskitetään saman katon alle, voidaan kokonaisuus järjestää entistä fiksummin.” Tällainen toimintojen integrointiin ei tarvita maakuntia kuten olen Pelkistetyssä sotessa esittänyt.

”Nykymallissa toiminnot käyttävät eri potilastietojärjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Kun perustaso ja erikoissairaanhoito saadaan samalle järjestäjälle, resurssit voidaan ohjata sinne, missä niistä saadaan eniten hyötyä.” Pelkistetyn soten Terveyshallitus hallitsisi tietojärjestelmät ja niiden hyödyntämisen kaikkein parhaiten. Ei näitä asioita kannata hajauttaa maakunnille. Myös hoitokäytännöt leviäisivät parhaiten valtakunnallisissa puitteissa, jonka kustannukset olisivat kertaluokkaa maakuntia pienemmät.

Ylipäätään on lähtökohtainen virhe verrata maakuntamallista toivottuja etuja vain nykytilaan. Paljon paremman kuvan asiasta saisi, jos vertailuja tehtäisiin muihinkin vaihtoehtoihin. Vain vaihtoehtojen pohjalta voi muodostaa objektiivisen kuvan.

Jotta paisuvat hoitokulut saadaan kuriin, tarvitsevat hyvinvointialueet keinojen lisäksi myös kannustimia. Sote-uudistuksen alkuvaiheessa valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta; insentiivi kulujen karsimiseen on olematon. Verotusoikeuden kautta alueet voivat jakaa kustannushyötyjä asukkailleen alemmalla veroprosentilla. Näin saadaan luotua painetta kustannusten hillintään, Kellokumpu avaa.” Tuollainen kustannusten hillintä on pelkkää maalailua. Maakuntavero olisi mukamas kannustin kustannusten hillitsemiseen. Jos siitä olisi apua, vaikutukset olisivat joka tapauksessa täysin marginaalisia verrattuna esimerkiksi Pelkistetyn soten miljardisäästöihin joka vuosi. Valtakunnallisella Terveyshallituksella olisi verrattomasti paremmat mahdollisuudet ja laajempi työkaluvalikoima kustannusten nousun hillitsemiseen.

Kaikista valuvioistaan huolimatta hallituksen kattava lakipaketti kiertää monta aiempien esitysten kompastuskiveä. Lukuisten kompromissien kautta soten läpimeno näyttää entistä todennäköisemmältä. Täydellistä mallia on turha toivoa, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.” Kellokumpu siis näkee hallituksen sote-uudistuksen ansioksi, ettei siihen sisälly Sipilän hallituksen esityksen kaikkein pahimpia virheitä! Voiko paljoa toisarvoisempaa perustelua olla? Sote pitäisi saada kuntoon eikä Sipilän hallituksen esitys. Sitä paitsi Pelkistetty sote on hallituksen malliin verrattuna täydellinen, joten se ei ole turha toivo.

Kellokumpu haluaisi muutoksia hallituksen esitykseen ensimmäiseksi maakuntien verotusoikeudessa ja maakuntien lukumäärässä. Siis hänen valuvikoina pitämänsä kohdat eivät mitenkään liity terveydenhuoltoon.

Kellokummun esitys on osa kampanjaa, jossa yritetään saada hallituksen sote-uudistus välttämättömäksi ja väistämättömäksi käyttäen epä-älyllistä tietämättömien kansalaisten manipulointia. Seuraavassa vertailen lyhyesti hallituksen esitystä Pelkistettyyn soteen, mikä antaa murskaavan kuvan hallituksen esityksestä:

  1. Hallituksen esitys ei toteuttaisi ainuttakaan terveydenhuoltouudistukselle asetettua tavoitetta / Pelkistetty sote ylittäisi kaikki tavoitteet
  2. Se lisäisi kustannuksia ainakin vuoteen 2035 asti / Samassa ajassa Pelkistetty sote säästäisi nykyiseen verrattuna noin 20 miljardia euroa – ja 100 % varmuudella
  3. Julkisen terveydenhuollon jonot eivät lähitulevaisuudessa poistuisi / Jonot poistuisivat lähes välittömästi
  4. Maksut todennäköisesti nousisivat / Terveydenhoito olisi lääkkeineen maksutonta
  5. Yksityisen terveydenhuollon rooli olisi epäselvä / Yksityinen terveydenhuolto olisi myös vapaasti käytettävissä ja siitä saisi suorakorvauksen julkisen puolen omakustannushintaan
  6. Politisoitunut maakuntahallinto olisi kallis ja kankea / Terveyshallitus kykenisi hyödyntämään kaikki mittakaava- ja synergiaedut kertaluokkaa pienemmin kustannuksin.

Siis maakuntia ei tarvita mihinkään, joten sote-uudistus pitää viedä uuteen valmisteluun, jonka tekevät asiantuntijat. Poliitikot päättäkööt sitten sen pohjalta. Kun asiantuntijat esittäisivät useiden eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet, poliitikot joutuisivat päätöksenteossa luopumaan mielikuvamaalailuista faktojen hyväksi.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu