Jako kahteenkymmeneen

Kovin usein asioista uutisoidaan, että niiden kohdalla on tapahtumassa jako kahteen. Johtuu varmankin siitä, että kaksi taitaa olla suurin luku, jonka toimittajat hahmottavat. Todellisuudessa ei maailma, eikä Suomi, ole jakautumassa kahteen. Eikä moni muukaan asia.

Jos katsotaan mitä eurooppalaisessa politiikassa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kahtiajakautumisen sijasta pitäisi puhua pirstoutumisesta. Useiden maiden parlamenteissa on tänään enemmän puolueita, kuin aikaisemmin. Toinen trendi on, että niissä istuu entistä useampia puolueita, joiden äänisaalis on vaaleissa yli kymmenen prosenttia. Politiikka ei siis ole jakautumassa kahtia, vaan hajoamassa pirstaleiksi. Ranskassa on kuusitoista puoluetta, Italiassa ja Hollannissa kolmetoista, Sveitsissä kaksitoista ja Englannissakin yhdeksän. Että aika monta puoluetta pitää niputtaa yhteen, ennen kuin voi puhua kahtia jakautumisesta.

Jokainen voi tykönään miettiä, mikä tähän on johtanut? Itse selitän asiaa kolmella tavalla. Ensinnäkin sillä, ettei missään Euroopan maassa pystytä enää jakamaan kansaa poliittisesti kahteen leiriin. Joka oli vielä viisikymmentäluvulla jotenkuten mahdollista linjalla vasemmisto-oikeisto. Toiseksi sillä, että sosiaalinen media on tehnyt ryhmäytymisen helpommaksi, joka lisää yhden asian liikkeiden menestysmahdollisuuksia. Kolmanneksi sillä, ettei ole mitään yksittäistä isoa aatetta, jonka joku ryhmittymä voisi omia itselleen. Esimerkkinä vaikka ilmastonmuutos. Se on kaikkien puolueiden asialistalla ja siksi se ei ole yhdenkään puolueen yksinoikeutta nauttiva keppihevonen.

Toinen mielenkiintoinen asia on tarkastella tulevia EU- vaaleja. Arvelen, että media yrittää meillä tehdä niistäkin ”ympäristövaalit”. Ja voi se Suomessa onnistuakin, koska elelemme Euroopan äärilaidalla raudanlujan kielimuurin suojassa. Mutta jos katsoo, mitä mieltä muut eurooppalaiset ovat siitä, mitkä ovat vaalien tärkeimmät aiheet, voi yllättyä. Euroopan laajuisen gallupin perusteella tärkein vaaliteema on maahanmuutto. Toiseksi tärkein on terrorismin torjunta ja kolmanneksi tärkein Euroopan talouden kehittyminen. Ilmastonmuutos on vasta sijalla seitsemän ja muut ympäristöasiat sijalla kymmenen.

Kun eurovaalikampanjat lähtevät meillä käyntiin, kannattaa siis vertailla kotimaisten puolueiden ja ehdokkaiden teemoja niihin, joista Euroopassa puhutaan. Ettei taas käy niin, että lähetämme Brysseliin ehdokkaita, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä asioista, joista eurooppalaisten enemmistö haluaa siellä päätettävän. Mielenkiinoista on myös verrata Europarlamentin eri ryhmien vaaliteemoja niihin vaaliteemoihin, joita noihin ryhmiin kuuluvien suomalaisten puolueiden ehdokkaat esittelevät.

Odotan jännityksellä sitä, moniko Keskustan ehdokas muistaa tupailloissa mainita, että hän on ehdolla Brysselin ALDE ryhmään, jonka yksi isoista vaaliteemoista on maataloustukien leikkaaminen. Entä kertovatko Kokoomuksen ehdokkaat Nuorkauppakamareiden klubi-illoissa, että he kuuluvat EPP ryhmään, joka taas haluaa kasvattaa maataloustukia?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu