Miten pelastetaan Suomi?

Muille kuin kansanedustajille on selvää, ettei kansantaloutta pelasteta velkaantumalla. Mutta kun edustajamme eivät ymmärrä, millä muulla tavalla voisivat saada saavansa seuraavissa ääniä, kuin velkarahaa jakamalla, niin tuomiopäivän meno jatkuu. Kun hallitusta vetää kevytkommunistisen puolueen juuri valittu uusi puheenjohtaja, niin meno ei kuin synkkene.

Huimista ideoista huimin on, että pääministeripuolue ajattelee pelastavansa maan siirtymällä kahdeksan tunnin työpäivän sijasta kuuden tunnin työpäivään. Tietenkin niin, että palkat pysyvät ennallaan. Voisiko joku puolueen laskutaitoinen selventää (jos sellaisen puolueen riveistä löytävät), että miten sen seurauksena oleva kolmanneksen työvoimakustannusten nousu parantaa vientiteollisuutemme kilpailukykyä?

Ainakin sellutahtaissa kuuden tunnin työpäivä tarkoittaa sitä, että aikaisemman kolmen vuoron sijasta tehtaalle tarvitaan neljä vuoroa. Vai ajetaanko demarivetoisilla paikkakunnilla sellukoneita vain kahdeksantoista tuntia päivässä? Jos ajetaan, sillä menolla tuotanto puolittuu, kun joka päivä pitää ajaa koneet illalla alas ja aamulla ylös.

Mutta ei kansantalouden pelastaminen tunnu onnistuvan Etelärannan pampuiltakaan. Nimittäin ei sekään paljoa auta, että leikataan etuisuuksia, jotta pakotetaan ihmiset töihin. Ei auta, ellei ole niitä työpaikkoja, mihin ne ”laiskurit” saataisiin pakotetuksi.

Olisiko jonkun vihdoinkin ryhdyttävä miettimään sitä, miten suomalaiset yritykset menestyisivät paremmin. Yksinkertainen totuus kun taitaa olla, että voittoa tekevä ja kasvava yritys luo enemmän työpaikkoja, kuin tappiota tekevä yritys, joka ei kasva. Ja vaikka kasvaisikin, kauanko tappiollinen yritys pystyy työpaikkoja tarjoamaan?

Ellei Suomessa ole menestyviä, voittoa tekeviä yrityksiä, täällä ei ole työpaikkoja. Ja jos ei ole työpaikkoja, niin ei ole verotulojakaan. Ja jos ei ole verotuloja, ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Eli hyvinvointiyhteiskuntaa pitävät todellisuudessa pystyssä voittoa tuottavat yksityiset yritykset.

Hallituksen tulisikin kaikin voimin tukea yksityisten yritysten menestystä. Jos se ei niin tee, silloin hallitus on yhteiskunnan vihollinen numero yksi. Jos hallitus syksyn budjettineuvotteluissa kiristää asumisen ja elämisen verotusta, se heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Samoin, jos se leikkaa verotuksella palkoista entistä enemmän. Hallituksen tavoite ei voi olla suomalaisen duunarin käytettävissä olevan rahamäärän pienentäminen. Se ei ainakaan lisää yritystemme menestysmahdollisuuksia.

Miten me saisimme taas entisen työväenpuoleen ajamaan suomalaisen duunarin etuja? Ei ainakaan niin, että häntä elätetään työttömänä velkarahalla. Kyllä duunarille pitää luoda aitoja työpaikkoja.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu