Valtiomiehiä ja sitten niitä muita

Joskus ammoin, siis Kekkosen aikoina, tavattiin sanoa, että Suomella on käynyt herraonni. Minnehän sekin on kadonnut?

Herraonnea voidaan mitata vaikkapa sillä, onko ministerillä päällimmäisenä kansakunnan etu, omaan puoleen etu vai ainoastaan oma henkilökohtainen etu. Niitä ministereitä, joilla kansankunnan etu oli virassa etusijalla, kutsutaan jälkikäteen valtiomiehiksi.

Jos pääministerillä on riittävä itsetunto, hän ajaa kansakunnan etua, vaikka se takaisikin suosion vasta jälkeenpäin. Mutta niinhän se on, itsensä kanssa tasapainossa oleva ihminen ei tarvitse selkään taputtelijoita ja takapuolen nuolijoita. Hänelle riittää, jos urakan jälkeen sanotaan, että sai hyvää aikaan.

Sitten on niitä, joiden itsetunto tarvitsee koko ajan pönkitystä. Joille on tärkeintä se, että heitä kehutaan koko ajan matkan varrella. Sellaiset ministerit saattavat sanoa, jos ovat päässet vaikkapa vain valtionyhtiöitä ohjaamaan, että kyllähän valtionyhtiö tottelee, jos ministeri käskee. Ja sitten seuraavalla viikolla sanovat, ettei ministeri voi puuttua asiaan, koska kyseessä on yhtiön asiat.

Tai voi sitä käydä niinkin, että pääministeri tokaisee eduskunnan pöntöstä, että hänen hallituksensa lopettaa Suomessa yhdistymisen vapauden. Niin että hallitus päättää tästedes, mihin yhdistykseen kansalainen saa kuulua. Sellaisia sammakoita päästelee vain mies, jolle oma minä on kaiken muun yläpuolella.

Demareiden suurin ongelma onkin nykyään pelon ilmapiiri. Jos olet erimieltä pääministerin kanssa, joudut henkiseen Siperiaan. Se on johtanut siihen, että muutkin puolueen ministerit kuin vain pääministeri, poukkoilevat toinen toistaan innokkaammin munaamaan itsensä julkisuudessa miellyttääkseen puoluetovereitaan pelkäävää pääministeriä.

Postin lakko on jo tähän mennessä Suomen poliittisen lakkohistorian suurin farssi. Liike-elämän ja työehtosopimusten lainalaisuuksista tietämättömät ministerit antavat kilvan lausuntoja asioista, joihin eivät ole viitsineet perehtyä.

Koomista on se, että nuo hölösuut edustavat työväenpuoluetta. Koomista siksi, että he sabotoivat lausunnoillaan neuvotteluja ja aikaansaavat vain sen, että jäljellä olevalla hallituskaudella Posti tulee irtisanomaan enemmän henkilöstöä, kuin mitä se irtisanoi edellisen porvarihallituksen koko hallituskaudella.

Eikä siinäkään ole isompaa valtiomiesmäisyyttä, että ammattiyhdistyksille tehdään tiettäväksi se, ettei valtakunnansovittelijan toimistossa kannata edes käydä. Hallitus tulee joka ikiseen tulevaan riitaan nimittämään omat itämaan tietäjät.

Mutta niinhän se on, kun on joutumassa oman hölmöilynsä johdosta naurunalaiseksi, isänmaan etu saa väistyä oman edun tieltä.

Miksei hallitukseen valita enää valtiomiehiä, vaan sinne valitaan kaiken maailman rinteitä ja naakkoja?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu