Ei hyvinpalkattu … mutta.
Vuodet n 70-85 aikoihin, elelin Helsingissä, Suomenlinnassa, Helsigin edustan saarella. Lautta kulki tunnin välein 06-01 päivittäin.
Asuin Susisaarella ja kalastelin, todella paljon.
Pääsääntöisesti lohta ja kilohailia.
Lohta pyydettiin 24m pitkillä ja 6m korkeilla pintakohoverkoilla. Verkon silmä 82 mm ja langan paksuus 0,24 tai o,35, taiwanilaisia verkkoja. Niitä minulla vedessä oli jatkuvasti n 8-10kpl.
Kilohailin pyynnissä käytin itse pauloittamiani 60mx5m, silmäkoko yleensä n 18mm. Verkko pyynnissä pinnassa n 12 tuntia ja pois. Yleensä yön yli varsin usein.
Lohta tuli avovesikaudella ja tuli hyvin.
Lohta meidän perheessä syötiin päivittäin ja myyntiinkin riitti.
Lohiverkoilla kävin norjalaisella Askeladden veneellä aamuin illoin. Moottorina Tohatsun perämoottori.
Lohta myin itse ja tietyn tyyppiset lohet ja meritaimenet menivät Kontio&Kontio:n hallimyymälään kauppatorin kauppahalliin.
Siellä lohi maksoi n 45 markkaa kilo mutta rouvalta sain pyytämistäni 55 markkaa kilo.
Kysyin kerran miksi? Jos vastaisin rouva saneli, en olisi pitkään kalakauppias; tyydyin ja myöhemmin selvisi; hän myi pyytämäni kalat idän suurlähetystöille. Niissä ei saanut olla langanhiertymiä paljon, yleensä lohet hampaistaan kiinni tai juuri kiinni jääneitä.
Sellaista se oli kalastajan elämä Helsingissä ja tietenkin minulla oli päivätyöni Puolustusvoimissa.
Kalastaminen, kovaa hommaa sulavesiaikaan kelissä kuin kelissä. Talvisin Kruunuvuoren selältä pohjaverkoilla ja lohta tuli sieltäkin.
Kalaa siis tuli ja rahaakin.
Olen itsekin harrastanut verkkokalastusta työelämän aikana Kirkkonummen vesillä ja kyllä täytyy sanoa, että jos päivästä toiseen käy 2 kertaa vesillä ja korkeita verkkoja on noinkin paljon ja sen lisäksi tekee 8 tunnin normaalia työpäivää ja on jonkin verran työmatkaakin, niin aika koville siinä joutuu.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no miksei sitä joutuisi. Kovillehan se joskus otti mutta se kalastajan työn kiinnostavuus; se lienee ja on mielestäni huippuluokkaa.
Luonto, meri, kalastus ja vieläpä saalistakin, joskus ihan riittävästikkin. Se oli upeaa se.
Ilmoita asiaton viesti
Unohtui siinä kertoilla eräskin episodi.
Selasin lohiverkkoani ja näin kookkaan tumman möykyn; siinähän oli norpan kuutti, vielä elossa mutta aika-ajoin vaipui pinnan alle.
Nostin umpiväsyneen kuutin veneeni förboxille ja lähdin ajelemaan rantaan.
Siinä varvilahden aukolla kuutti äkkiä havahtui, nosti päätään ja mulahti veteen, tuli pintaan, mulkaisi minua ja häipyi.
Se oli kuutille onnea ja sainhan minäkin siltä reissultani taas muutaman lohen.
Ilmoita asiaton viesti
Hailia vai silakkaa? Ero on suht pieni, silakkana se on torilla myyty, vaikka on vissiin ollut ennen vanhaan lähivesiltä pyydettyä.
Ilmoita asiaton viesti
Haili, siis kilohaili, piti olla ehdottomasti koukkupyynnissä syöttinä lohelle. Lohi on tarkka, toisin kuin ihminen; ihmiselle se hailikin lienee vain silakkaa vaikka eri laji.
Haili on rasvaisempi ja paksumpi kuin silakka.
Helsingin kauppatorilla myytiin kyllä silakkaa mutta kilohaili erikseen.
Makukin silakalla, siis tuoreella, aivan erilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Se silakka ja kilohaili eroavat tuolta talkasuomuistaan, siis peräevän ja pyrstön välin kaksipuoliset taittosuomut; kilohaililla terävät, silakalla pyöreät. Sormella kun vedät peräevää kohden, jos terävää kilohaili, jos ei niin silakka.
Se, että täällä sisämaassa myytävä silakka on kaikki troolisilakkaa, verkkosilakka myydään rannikolla.
Lähivesiltä pyydettyä, siis troolisilakkaa on kaikki sisämaassa myytävä, sekaisin kilohailia ja silakkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nirsoja ovat lohet jos vaspuuki käy mutta silakka ei.
Pyöreästä kalasta eron huomaa mutta yritäpä löytää se säilykkeistä. Suomessa anjovis noin teoriassa on tehty kilohailista ja ”janssonfileet” silakasta mikä menee ihan väärinpäin, koska janssoninkiusaus pitäisi tehdä kilohailista.
Arvaan vaikka en tiedä, että ne erotellaan lähinnä pyyntipaikan mukaan: Selkämerellä troolataan silakkaa kun Suomenlahdella kilohailia. Vaspuukinkutu tarvitsee suolaisempaa vettä onnistuakseen. Luulen että troolaria purettaessa kukaan ei niitä erottele.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää erottelun suhteen paikkansa mutta se troolipyynti kuten massapyynti yleesäkin on juuri sitä massapyyntiä; ei aina niinkään laadukasta.
Se ajovis; aito anjovis, siis sardelli, sitä ei säilykkeissä, suomalaisissa juurikaan ole.
Sokerisuolattu kilohaili tehdään Suomessa kilohailista mutta voidaan tehdä myös silakasta.
Ei juurikaan kovin suurta makueroa.
Aitoa sardelliakin reissuillani muinoin olen maistellut.
Ilmoita asiaton viesti
Troolisilakat menevät usein fileiksi, ne jotka ei mene rehuiksi, koska ne pakkaavat murskaantumaan. Rysä- ja verkkosilakat on ihan eri laatua.
Anchovy eli sardelli on kuitenkin eri asia kuin pohjoismainen anjovis sekä kalaltaan että mausteiltaan, vaikka sekaannus nimissä on aika ymmärrettävää. Kun puhutaan ”aidosta anjoviksesta”, se on juuri se maustettu kilohaili. Etelän ”anchovy” on eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin muuten se silakan troolaus. Siinä ei mitenkään erotella silakkaa ja kilohailia.
Laki kyllä säätelee alueellista troolausta; tarkastikkin mutta suurin osa menee minkkitarhoille rehuksi.
Silakan ja kilohailin verkkopyytäjät ovat nykypäivin ainakin eroteltuna loppu. Se lainsäädäntö.
Valitettava tosiasia laadullista kalaa ajatellen.
Ilmoita asiaton viesti
”…suurin osa menee minkkitarhoille rehuksi.”
Suurin osa menee kalajauhoksi mutta ei enää minkkitarhoille, vaan kirjolohenkasvattamoille ja vientiin.
Ilmoita asiaton viesti
No, niinhän se mutta hukkaan menee periaatteessa laadukas ruoka-aines; kala.
Se, että menee ”lammikkopossuille”, vähän ehkä asetelmaa parantaa mutta ei ratkaise.
Villikala on Suomessakin aivan uskomattoman laadukas ravintoaines.
Ainakin minulle peruselintarvike.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä.
Lapsiarkea pyörittäessä myönnän ostavani myös kotimaista lammikkopossua, norjanlohta en vuosiin. Silakkaa, affenta ja haukea ostan kokonaisena jos saa ja kun ei omapyytämää ole mutta ymmärrän että pyöreänä ne jää useimmilta tiskiin. Ja villikalan fileen kilohinta on sellainen että se oranssina hohtava houkuttaa ihmisiä, sekä hinnallaan että helppoudellaan.
Kauppa sahaa omaa jalkaansa myös, kun joskus ne fileet viimeistään pannulla kertovat hajullaan materiaalin olevan kompostikelpoista. Ostokalaa pitäisi aina päästä katsomaan silmiin.
Kalan käsittely kokonaisesta lautaselle pitäisi kuulua pakollisena peruskoulun oppimäärään. Itse sain opin isältäni, mistä olen ikuisesti kiitollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Se tuo kalankäsittely; oppini aikoinaan sain Vanamo/Kolmoselta Helsingin Kalliossa Kallio-opistolla.
Lukuisia ja taas lukuisia kertoja olen pitänyt esitelmiä ja opetustilaisuuksia pyöreän kalan käsittelystä ja jonkin verran valmistuksestakin.
Kalani viime vuosiin itse olen pyytänyt ja vähän pyydän nykyisinkin.
Se pyöreän kalan käsittely; aina on minulla alkanut veneessä, kidukset ja suolet pois ja kala jäähileeseen.
Kotona sitten vaikkapa fileeraus, suolaus (sokeri, merisuola ja tilliä) maittavaa tulee.
Kalan käsittelyä nykyisin ei oikein osata; se fileen pätkä ehkä pannulle, maustaminen ja syömään.
Kyllä kala pitää osata valmistaakkin vaikka pyöreästäkin.
Oletkos koskaan Janne kokeillut kuhaa maustetussa jäähtyvässä vedessä. Hidasta mutta maukasta.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on ollut hienot oppimestarit. Itse tosin olen oppinut että kalan ensikäsittely tapahtuu tainnutuksen jälkeen verestämällä kurkku auki ja vasta sitten ajan päästä totkot ja kidukset pois. Se sydänhän pumppaa vielä pitkään ihan perkeidenkin joukossa.
En ole tuota kuhaa kokeillut, kerro lisää. Minusta kuha on vähän yliarvostettu kala, hyväähän se on mutta joko se vaatii paljon mausteita jotta maistuu jollekin, tai sitten ei oikein yhtään kun vähäkin maku peittyy.
Suomessa on tapana syödä kala ylikypsänä, yleensä keitetään sitä kalasopassakin pitkään kovalla liekillä jolloin se on lähinnä hiutaleina tai kumia. Itse tykkään tehdä liemen perkeistä pitkään keittäen mutta itse kalat vain käyvät muutaman minuutin ihan keiton lopussa. Sama juttu uunissa tai sauhupöntössä, ihan liian usein saa ylikypsennettyä ja kuivaa kalaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vaan. Siis kalan verestäminen; ensimmäinen toimi pyynnissä, kun verta ei enää tule, suolistaminen heti perään. Näin se menee.
Se kuha jäähtyvässä vedessä.Kala, 1,5-2.0kg kuha.
Avaan kalan veneessä jo siten, että verestän, sitten poikkiviilto peräaukon eteen, kidusten mukana suolet pois ja kala kylmään.
Kotona puhdistan sisälmystilan, kalaa siis en avaa vatsapuolelta muuten. Harjaus ja huuhtelu, kuivaaminen.
Valmistan kulhoon mausteseoksen; tillisilppua, sipulimurskaa, suolaa, sokeria, valkopipuria ja sienisilppua. Kaikki talouspaperista tehtyyn pursottimeen.
Suljen peräviilloksen ompeleella, pursotan kalan sisään mausteseoksen ja tukin etuaukon tupolla talouspaperia.
Valmistan kalan mausteliemen, vettä, että kala peittyy ja vesi maustetaan ennen kiehauttamista valmiiksi.
Kala selälleen kattilaan ja liemen kiehautus. Kattilaan kansi päälle ja päälle lämpöhuppu.
Kala saa olla tunnin liemessä ja sitten syömään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sitä silakkaa aina Suomessa on lähivesiltä pyydetty mutta silakkaa ja kilohailia; riippuu vuodenajasta, keväällä kilohaili uiskentelee jään kantissa, siirtyy kesemmällä syvemmälle.
Silakkaa taas saa aivan rantavesistäkin koko sulan veden ajan.
Tämä on kokemustani Suomenlinnan vesiltä..
Ilmoita asiaton viesti
Kalasta ja tuoreudesta(maku).
Äitini muutti Rovaniemelle pari vuotta sitten ja nyt pari kolme kertaa ostettu cittarista saimaan päättömäksi perattuja muikkuja.
Sanoi tänään,ettei halua enää,koska maku ei ole tuoreen kalan veroinen.(keittää muikut,mausteet suola ja sipuli).
Tietää hyvin koska kitkan rannalla syntyny 1940 ja siellä kasvanut.
Posiolla pyydettiin isäukon kanssa ja kun ukko vaihto majaa niin pyysin itse joka syksy Posionjärvestä muikut kun aikaa oli ja joskus Suolijärvestä.
Elikkä saimaalta Rovaniemen markettiin tuleva muikku kuppaa jossakin välillä ja menettää makunsa.
Ilmoita asiaton viesti
No kyllä toskiaankin.
Itse olen muikkuni lähijärvestämme kalastanut.
Iltasella neljän aikaan pintaverkko pyyntiin; iltakymmenen aikaan pois.
Verkko 13mm ja viisi m korkea ja 60m pitkä.
Muikun tuoreus; ota muikku takaevien kohdalta pää ylöspäin, jos pysyy ylpeänä eikä kumarra; muikku on tuore, jopa kuolinjäykkä.
Kuolinjäykkänä muikku pysyy n 3-5 tuntia jäitettynä. tuoreeksi luokitellaan parin vuorokauden jäitetty muikku ja pyyntituore n 6 tuntia jäitettynä säilytetty.
Ilmoita asiaton viesti
Laitanpa vielä tähän kalakommenttiini yhden ruokaohjeen: Karjalainen kalakeitto.
Tehdään keitto; perunaa, lanttulohkoja, perunalohkoja, porkkanasiivuja, tillisilppua, sokeria 1tl, suolaa 1 rkl, sipulirouhetta 1 rkl. Keitellään lämpimäksi.
Kaksi ahventa; verestettyjä, suolistettuja ja pestyjä ja kuivattuja. Sisälle ripaus suolaa.
Suomustamattomat kalat n 350g, pari keiton päälle. Kansi kiinni, kiehumaan. Kun keitto kiehuu, käännä kalat ja jatka hauduttamalla hetken.
Ota kalat keiton pinnalta, poista nahat, perkaa lihat keittoon, molemmista.
Kiehauta keitto ja syömään, on herkullista.
Ilmoita asiaton viesti
Miltä maistuu keitto päivän päästä kun siellä on lanttu?.
Itse vierastan kaikkia paksastekasviksia keittoihin missä on lanttu.
Kerran hyvä,mutta ottaa tilan haltuun kun seuraavana päivänä keittoa lämmittää.
Ilmoita asiaton viesti
En käytä pakastevihanneksia missään ruuanlaitossa; mössöä.
Päivän päästä muuten tuo kalakeittoni jos jäljelle jäi, maistuu lämmitettynäkin hyvältä. Siksikin sitä niin usein teen.
Lanttu ja nauris, tuoreena käytettynä lisukkeena ja mausteena aivan oivallisia, siis haudutettuna tietenkin ja mm lampaanlihan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Ahvenkaloista muuten pitää muistaa nuo kalan poskilihat; kalan kokoon nähden huomattavan isot ja … ah niin maukkaat.
Ilmoita asiaton viesti
Minä harrastuskalastin aikanaan kampelaa Vuosaaren edustan matalikolla. Verkot matalia ja isosilmäisiä.
Sitten Suvisaariston nurkilla syksyistä, kylmää ja tosi keljua puuhaa, metrien syvyisillä lohiverkoilla lohta, mutta tuli siinä lahnaa ja kampelaakin.
Sitten verkkojen loppukäsittely seipäin seinällä.
Ei käy kateeks tuo kalastajan homma.
Kampela on muuten savukalana upeaa !
Ilmoita asiaton viesti
Kampelaa kyllä lohiverkoistanikin sain jos ylti pohjaan jossain matalenteessa. Ei muuten mutta pohjaverkoilla kiusaksikin asti kun kuhaa ja taimenta talvisin jään alta tavoittelin.
Kampela kyllä savustukseen kelpaa, siinä missä muutkin kalat; graavisuolattuna vieläkin parempaa oli, joskin laittaminen vaatinee hieman taitoakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pinta- ja välivesiverkkojen selaaminen; hoituu mainiosti ihan veneestä, yli puurin.
Pohjaverkot yleensä nostin suolena, selvittelin nostaessa ja laskin pytystä suolena veteen takaisin; helppoa kun oppii ja tottuu.
Ilmoita asiaton viesti