Laatokan Karjala.
Laatokan Karjala; osa vanhaa Suomen aluetta, joka jatkosodan jälkeen jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle.
Alunperinhän Laatokan Karjala oli osa itäistä Suomea ja Suomen aluetta. Talvisodan jälkeen Neuvostoliittoa.
Laatokan Karjala oli aikanaan karjalaisen väestön asuinaluetta; ei kuitenkaan saa sekoittaa nykyisen Suomen Karjala nimellä kulkeviin osiin.
Laatokan Karjala aikanaan oli melkoisen vaurasta osaa Suomesta, sittemmin, talvisodan jälkeen melko puhtaaksi ryöstettyä Karjalaa. Suomalaiset sitten jatkosodan kuluessa, Saksan avustamana jopa suunnittelivat ns Suur-Suomea, jopa Uralille asti. No, se oli sitä aikaa; sota opetti.
Sodan jälkeen Suomelle oikeastaan Karjalasta jäi vain pieniä rippeitä; kuitenkin Suomi säilytti itsenäisyytensä ja luonnollisesti on sitä edelleenkin.
Karjalasta kuitenkin Suomeen siirtyi melkoinen määrä evakkoja, jotka sitten suomalainen poliitikko Veikko Vennamo melko ansioituneesti toimiessaan ns asutustoimikunnan nokkamiehenä asutti pitkin Suomea, aivan läntisintä Pohjanmaata lukuunottamatta. Se oli Suomessa melkoinen häpeätahra mutta jotenkinhan se Vennamo siitä sitten perusti ja rakenteli tunnetun SMP puolueen.
Ne olivat siis aikoja nekin.
Kiersin kuutisen vuotta sitten fillarilla Laatokan ja Äänisen.
Mitenkä tuon nyt sanoisi? Vankan länsisuomalaisperinteen jälkeläisen silmiin näyttivät kauniilta, mutta köyhältä. Sama on tilanne Saimaan ympärillä. Kauneutta – ja suhteellista köyhyyttä – rintamaihin nähden riittää.
Siirtymätaipaleet noilla alueilla ovat pitkiä ja tylsiä. Enimmäkseen suopohjaista maastoa, sekapuuston ruipaletta. Sääskiä vallan mahrottomasti, mutta ei yhtä paljon kuin kunnolla Pohjoisessa.
** **
Toitte esille myös Suur-Suomen haikailijat sieltä 1930 -luvulta. Mitä olen saanut 1900 -luvun taitteen maisemissa syntyneitä kuunnnella, niin heimoaate oli väkevä.
– Erityisen väkevä se taisi olla sivistyneistön kohdalla. Ryssä haluttiin ajaa Uralin taakse. Ja Hitler nähtiin mahdollistajan. Saksan siivellä Aunuksen Karjala Suomelle.
Tuon aatteen kohdalla isku ja häpeä oli sitten sotien jälkeen niin suuri, että se on myös Suomen silloisten poliittisten valintojen (vuodet 1933-1941) takaa kadonnut.
– kenties ihan pysyvästi tutkimuksen katseelta. Minä vain, sattuneista syistä, uskon sen keskeisesti luoneen alttiutta, ”altistaneen” meidät niihin valintoihin, joita teimme!
Ps. Mannerheim ei nimenomaan tähän kuvioon taida liittyä mitenkään. Hän tuskin suur-Suomesta koskaan haikaili. Sitä vastoin elämänsä loppuun asti hän taisi kaivata hovia.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarkoittanet Pietarin hovia; luultavasti ja minunkin mielestäni, koko elämänsä ehkä kaipaili.
Ilmoita asiaton viesti
Salmin pitäjä Laatokan Karjalassa samoin kuin siitä pohjoiseen Suojärven pitäjä olivat karjalankielisiä vielä viime sotaan asti. Etelässä kieliraja kulki Harlun ja Suistamon läpi, pohjoisessa Tolvajärven ja Ilomantsin läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Suomessa karjalankielistä opetusta kouluissa? Äitini kävi aikanaan Sortavalan seminaarin, eikä hän koskaan puhunut karjalan kielestä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Sortavala ei ollut karjalankielistä aluetta. Suojärvellä ja Salmissa oli opetus kouluissa venäjän kielellä sortokausien aikana. Oma isoäitini ja hänen sisaruksensa kävivät venäjänkielistä koulua
Itsenäistymisen jälkeen kaikki koulut muuttuivat suomenkielisiksi ja opettajat tuotiin luterilaiselta alueelta, mm. Sortavalan seminaarista.
Ilmoita asiaton viesti
1903 syntynyt isäni aloitti koulun Salmin Manssilassa suomenkielisessä koulussa. Ensimmäisenä syksynä kaatui jäätyneessä lätäkössä, siinä rikkoutui repussa ollut rihvelitaulu. Kaverit totesivat että kyllä nyt Pekon selkä höyryää kun opettaja antaa selkään.
Isäni ei uskaltanut mennä enää entiseen kouluun vaan vaihtoi samassa kylässä olleeseen venäjänkieliseen kouluun. Vasta ennen joulua vanhemmat huomasivat että pojan repussa olikin venäjänkielinen aapinen.
Ilmoita asiaton viesti