Suomalaista elämänmenoa.

Näin varsin varttuneena henkilönä, luonpa katsauksen menneeseen.

Työttömyyttä en ole koskaan kokenut; työpaikan olen aina hakiessani myöskin saanut.

60-luvun alkuvuosina hain armeijan palvelukseen ja pääsin. Runsaat 25 vuotta meni siellä, kunnes 80-luvun loppupuolella eläköidyin.

Perustin oman yrityksen, pääasiassa kaupan alalle; aluksi rekikoiratoimintaa ja kesäaikaan tori- ja markkinakauppaa.

Ikää kun karttui, rekikoiratoiminta sai jäädä mutta kauppapuoli sai jatkua.

Kun täytin 74 vuotta, päätin eläköityä. Koko yrittäjäurani ajan olen maksanut vapaaehtoista eläkemaksua ja nyt voin sitä nostaa kohtuullisen summan aina tuonne 2040 asti. Ei ole ongelmia säästeliäästi eläen toimeentulon kanssa. Tosin en voisi edes ajatellakkaan ulkomaan lomamatkoja, en kalliita harrastuksia … jne.

Asun omassa talossani, ei velkaa (vanha osuuskauppa), kalaa tulee järvistä, lähituottajilta lihat, juurekset, marjoja ja sieniä saan metsästä ja mikä tärkeintä, perusterveitä vaimoni kanssa olemme.

Nuoruusvuosinani pienipalkkaisella armeijan kersantilla ei ollut mitään mahdollisuuksia esim lapsen päivähoitoon, asumistuet, yms, täysin tuntemattomia. Siis, summasummarum, ei mitään yhteiskunnan tukitoimia; silti toimeen tultiin.

Nyt taaksepäin kun katsauksen loin, nykypäivään vertaillen; hyvin tyytyväinen olen.

En kadehdi kenenkään osinkotuloja, en maahanmuuttajien yms sosiaalietuuksia, en myöskään kadehdi kenenkään tulotasoa; ylipäätään en kadehdi ketään, tulen omillani toimeen näin eläen.

Näin syrjäseudulla kun elän, oma auto on tietenkin pakollinen, sekin pieni kaasukäyttöinen Fiat Doblo, pakettiauto 2-paikkainen.

Kun tätä elämistä esim näin nettisivuilla ja muutenkin olen seuraillut; aivan liian usein huudetaan yhteiskuntaa apuun. Ei yhteiskunta = veronmaksaja voi ihan kaikessa tuuppia ihmistä eteenpäin, on tehtävä itsekkin voitavansa.

Mitä tulee sitten niin kovin rummutettuihin maahanmuuttajiin; vahva poliittinen ase, ainakin.

Tosin pitää kyllä sanoa, että omakohtainen kokemukseni on somalitaustaisesta maahanmuuttajasta, hyvin tuttu minulle. Tuli 8-vuotiaana Venäjältä Suomeen vanhempiensa kanssa. Ei ole päivääkään omatoimisesti työpaikkaa saanut.

Selitti minulle, etteivät suomalaiset ymmärrä somalikulttuuria. Miehet ovat metsästäjiä tai kauppiaita; vaimot tekevät muut työt.

No, minähän tältä kysyin; Suomessa kun ammattimetsästäjiä ei ole, mikset ryhdy kauppiaaksi? Johon tämä vastasi; vaatii rahaa ja kun sitä ei ole, miten ryhdyt? En tuohon mitään viitsinyt kommentoida.

Olisikohan kaikenlaisen kadehtimisen ja yhteiskunnan ongelmien sijasta ehkä hyvä katsella omaa elämistään, jopa olla tyytyväinen siihen?

Kalle

Kotitarvekalastaja kestävän käytön periaatteella, osin ansiokalastajakin; ei harrastus vaan keino saada kalaa ruokatöytääni, kohtuudella myytäväksikin. Ei puoluekantaa, ei ole, eikä tule. Paras keino pysyä kriittisenä mutta myöskin ilmaista arvostus.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu