Torikauppaa.

Tuolla 2000 luvun alussa aloittelin torikauppaelämää. Siis kaiupankäyntiä torilla.

Hankin kalustoa, myyntipöydät, myyntihyllyt, myyntiastiastoja sekä myyntihyllystöjä.

Aloittelin Forssan torilla, torivalvoja; torikauppiaan ehkä ja mielellään ystävä, torin järjestyksenpitäjä ja paikallisen torikaupan ydin; sanoisin.

Aloin myymään lemmikkieläintarvikkeita ja vähän herkkujakin; täällä paikallisella torilla ja kuten myöhemminkin totesin, aivan uusi myyntialue minullekin; no kun aloin, jatkoin mitäpä muutakaan ja alkuun päästiin.

Aluksi täytyy myöntää; ei kovinkaan valoisat alkunäkymät, vain oikeastaan kuluja.

Siitähän sitten, opettelin ja opinkin, todeten; eipä tämä nyt aivan niin helppoa ole kuin aluksi ehkä ajattelin.

Sitten tuli uusia kauppiastuttuja, muualtakin, ns vierailevia torikauppiaita.

Laajensin aluettani, aluksi Urjala, Loimaa, Karkkila, Somerniemellä kesätori ja Lopellakin tuli käväistyä.

Alkujen aluksi tuo kaupankäynti oli opeteltava täysin; asiakastuntemusta, kaupankäynnin tekninen puoli, taktiikka ja asiakkaasluottamuksen hankkimista ja luomista. Siis eräänlaista myynnin rakentelua ja asiakastuntemuksen rakentelua asiakkaan suuntaan; kenelle kannatti myydä ja miten. Monta yksityiskohtaa oli opittava rakentamaan yhteen, kauppatapahtuman syntymiseksi.

Oli opittava keskustelemaan asiakkaan kanssa ja rakentamaan ns luottamussuhde asiakkaaseen. Missäpä sitä oppisitkaan kuin tekemällä kauppaa. Siis piti oppia kaupankäynnin psykologiaa.

Se kaupankäynnin psykologia; et sitä opi, ellet käy kauppaa ja tule ainakin toimeen, jos et ehkä niinkään rahallisesti rikastuisi.

No, minäpä en niinkään rahallisesti rikastunut, henkisesti jotenkin luulisin ja aloinpahan tulla toimeen.

Tästä olisi hyvä jatkaa ja jatkoinkin.

Kalle
Muut Forssa

Eläkkeellä; n 30 v yrittäjänä, sitä ennen n 25 v ammattisotilaana, opetusupseerina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu