Ukraina … Venäjä; kumpi sortuu?
Otsikon kysymys on esitetty erilaisissa yhteyksissä ties moniako tuhansia kertoja.
Ukrainan tilanne nykypäivin:
Tuo Pasi Paroisen tilannekatsaus kannattanee ennen kommentointia edes vilkaista.
Ukrainan tilanne ei ole mitenkään hyvä.
Pokrovskin alue, jota Venäjä nyt painostaa hyökkäyksillään; tärkeä liikenteen solmukohta.
Ukrainan puolustustaktiikka perustuu joukkueen ja komppanian pesäkkeisiin, jotka tulella pystyvät tukeman toisiaan mutta Venäjä on oppinut kiertämään tietyt alueet ja jopa saarrostamaan.
Ukrainalla on melkoinen pula miehistöstä; väestöä kun on paennut maasta ja rekrytoinnissa lienee melkoisia vaikeuksia.
Kalustopulaa ei suoranaisesti ole; nykyaikaista modernia kalustoa on saatu. Vaan ei ehkä riittävästi.
Missä tilassa Venäjän armeija on tällä hetkellä? Asiantuntijat vastaavat – Ilta-Sanom
MPKK:n evl Simo Pesu ja sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö luonnehtivat Venäjän armeijaa seuraavasti.
Asevelvollisuusikäisiä nuoria miehiä Venäjällä on miljoonittain mutta asevelvollisten käyttöä Ukrainassa Venäjä välttelee; sitävastoin vankilasta saatavia ja vapaaehtoisia Venäjä rekrytoi melko hyvin ehdoin.
Kalustollisesti Venäjän tilanne ei todennäköisesti ole hyvä. Puolustuslaiteteollisuus kyllä toimii äärimmillään mutta käyttökalusto on jo hyvinkin vanhaa ja uudenaikaista on ilmeisen vaikea saada varsinkaan nopeasti.
Molempien maiden miestappiot lienevät melkoiset mutta tarkkoja tietoja ei oikein helppoa ole saada.
Rauhaa ei näillä näkymin, eikä rauhanneuvotteluja kovinkaan helposti saada; pitää vain katsastella.
Teitä ei kait kukaan ole vakavahenkisesti yrittänyt lukita putinistiksi. Ja kyllä kirjoituksenne käyvät malliesimerkiksi vertailevasta, puolueettomasta sanankäytöstä.
– taustanne tukee sanomaanne myös hyvin.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi esille piileviä jännitteitä. Niiden tunnustelu, sanallistaminen ja hylkääminen/hyväksyminen/korjaaminen on sitten maukas historiallisien tutkimuksen tehtävä aikanaan.
– Sellaisen sisällöllisen näkemyksen tähän keskusteluun toisin, että EU -erityisesti sovelsi Venäjään väärää neuvottelutaktiikkaa ainakin vuodesta 2004.
– Neuvotteluissa kait vaikeata on, jos toisen julkilausuttu pyrkimys ei osu ollenkaan todelliseen agendaan. Luultavasti EU:n neuvottelukunnat systemaattisesti paikansivat Venäjän neuvotteluasenteen väärin tuosta, suunnilleen vuodesta 2004 alkaen.
Ilmoita asiaton viesti
Kumpiko sitten sortuu? Ehkä kysymykseen tarvitaan kaksi tasoa. Lyhyt ja pitkä aikaväli. Jos sota pysyy slaaviheimojen keskinäisenä mittelönä, niin Venäjä tyytynee Dnepr -joen itäpuoliseen turvallisuus-alueeseen.
Jos sota laajenee slaaviheimon sisäisistä riitaisuuksista suurempaan sotaan, niin voittajina pitkällä aikavälillä taitaa kävellä Usa ja Kiina.
Ps. Suurlähettiläs Kuosmasen visiointi viime perjantain blogissaan oli mielenkiintoinen. EU on heikoilla kaikissa vaihtoehdoissa. Ja Suomi kait vielä enemmän kun tuo talouspohjamme surkeus rupeaa korostumaan yhä enemmän. Ja Nato -joukot saapuvat Suomeen ruotsalaiskomennon alle.
– sillä lailla.
Ilmoita asiaton viesti
Oho, syyllistyitpä tuossa ansiokkaassa kommentissasi jopa teitittelemään minua.
Avaukseni oli kylläkin vahingossa miltei toisto Mikko Kangasojan avaukseen. En sitä huomannut ja pitänee jatkossa olla huolellisempi.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi oleellinen syy linjojen murtumiseen on varmastikin Ukrainan sodanjohdon tavaton alkeellisuus joukkojen oikeaoppisessa käyttämisessä. Tyylihän on ollut alusta asti että jokin pataljoona on pantu linjaan ja siellä se sitten pysyy vailla mitään mahdollisuutta lepovuoroon saati ylipäätään vaihtoon. Sille lähetetään vain täydennystä ja siinä kaikki. Kun on sotinut muutaman vuoden mutavellissä ensin päivästä toiseen ja lopulta vuodesta toiseen on murtumapiste ylitetty aikaa sitten. Sillä vain sotasairaalaan pääsy voi antaa hetkellisen palautumishetken.
Ei näin sodita. Mutta se on tätä slaavilaista tyyliä jossa yksilöllä ei ole oikeastaan minkäänlaista merkitystä. Joukoista olisi varmasti saanut enemmän irti jos niitä käyttäisi kuten sotadoktriinit opettavat.
Meillähän näin soti aikanaan punakaarti. Lopulta kun märät vaatteet, kylmä puuro ja pakkasyöt tekivät tehtävänsä, kaartilaiset äänestivät itselleen päällikön joka pitää joukot työväentalon lämmössä ja lopussa äänestettiin jo kotiin lähdöstäkin.
Talvisodassa jossa miehet olivat nääntyneitä, pyrittiin antamaan edes saunahetki eli joukot vedettiin linjasta neljän tunnin ajaksi joka kykeni tarjoamaan edes jonkinlaisen hermopalautumisen.
Ilmoita asiaton viesti
Kumpikaan ei sorru, vaan Putin heittää veivinsä ja sota loppuu
Ilmoita asiaton viesti
Venäläismielisten keskinäistä toiveajattelua täällä. Odotetaan innolla milloin ukrainalaisten rintama murtuu …
Ilmoita asiaton viesti
Siinäpä tuli sitten syyte venäläismielisyydestä. En tosin omaksu vaan sanon; sekä Venäjän, että Ukrainan taistelutaktiikka on sitä venäläistä ikivanhaa taktiikkaa.
Siinä ei tunneta kuin lisäjoukkojen syöttäminen, haavoittuneiden mahdollinen evakuointi ja taas lisää tulivoimaa.
Tämä vanha venäläinen taktiikka ei oikein sovellu kuin venäläiseen ja ukrainalaiseen ”avoimen kentän ja tiestöjen käytön” tapaiseen taistelutaktiikkaan.
Maaston käyttö, kuten suomalainen taktiikka opettaa; avain vastajoukkojen heikentämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Muotoilenpahan tähän poikkeuksellisesti vähän pidemmän kommentin.
Se, tuo venäjämielisyys.
Joillekkin blogisteille ei oikein selkene käsitteet kansa ja hallinto.
Kansa; kansa muodostuu ehkä monistakin erilaisista etnisistä ryhmistä mutta yhteisnimike on kansa.
Hallinto taas on joko demokraattisesti valittu joukko ja sille demokraattisesti valittu ehkä, presidentti; toisaalta hallinto voi olla diktatuurinen; eliittiryhmistä muodostunut joukko, jota johtaa diktaattori.
Ukraina on mielestäni lähes demokraattinen hallituksineen ja presidentteineenkin.
Venäjä taas; diktatuurinen hallinto, jota johtaa diktaattori.
Nämä kaksi asiaa tulisi mielestäni pitää visusti erillään toisistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko on kyllä sikäli harhaanjohtava että tuskin kumpikaan osapuoli varsinaisesti sortuu. On vain määriteltävä missä kohtaa Venäjä on saavuttanut tavoitteensa. Ukrainallahan ei tavoitteita enää ole – ne katosivat viime kesän leopardien hautausmaalle etelä-ukrainassa.
Tiedossa on kaksi suurta taistelua josta ensimmäinen Pokrovskin taistelu ja toinen tuleva Kramatorskin taistelu. Sen jälkeen venäläiset ovat saaneet dombassin itselleen ja tuskin heillä on intressejä jatkaa pidemmälle. On syynsä miksi ukrainalaiset eivät näitä tahtoisi antaa – venäläisittäin sota olisi silloin päättynyt venäläisten voittoon.
Totaalinen kysymysmerkki on Harkovan maakunta. Tuntuu oudolta etteivät venäläiset ole sitä vielä vakavahenkisesti edes yrittäneet
Ilmoita asiaton viesti
Olet Jukka Nieminen aivan oikeassa. Sanavalintani otsikkoon oli kyllä virheellinen.
Tarkoitin kyllä sotatoimia molempien maiden osalta; ei vaan tarkoitukseni selkeästi ymmärrettävä ollut.
Ilmoita asiaton viesti